Miten minusta tuli vapaaehtoinen? Tarina alkaa alkukesästä 2014 kun suljin silloisen työpaikkani oven viimeistä kertaa. Työpaikan, jossa olin ollut kolme vuotta, mutta joka ei enää tuntunut siltä omalta jutulta. Pitkin kesää ajattelin tulevaisuuttani sekä mitä se voisi tuoda tullessaan. Mielessä alkoi kypsyä ajatus vapaaehtoistoiminnasta. Kun minulle tutkinto-opiskelijan paikka ei auennutkaan, varmistui päätös etsiä vapaaehtoistoimintaa. Etsin parin viikon verran erilaisia yhdistyksiä joilla oli vapaaehtoistoimintaa, kunnes isäni ehdotti Ensi- ja turvakotien liittoa. Ja tässä sitä nyt ollaan, innolla aloittamassa Vantaan Turvakoti ry:llä vapaaehtoisena.
Perehdytykset meillä meni hienosti, me uudet vapaaehtoiset kyselimme jatkuvasti ja illoista venyi pitkiä, mutta sitäkin kattavampia ja mielenkiintoisempia kokonaisuuksia. Oli ihanaa tavata muita samanhenkisiä ihmisiä sekä tutustua ohjaajiin.
Sain viime perjantaina hieman esimakua, kun avotyöntekijä soitti minulle ja kysyi haluaisinko tulla lapsenhoitajaksi. Tietysti suostuin, vaikka ensimmäinen kerta hieman jännittikin. Pelkäsin, että lapsi ei pidäkään minusta, mutta olin iloinen, että juuri minut oli valittu ja pääsin niinkin pian ensimmäistä kertaa turvakodille.
Vapaaehtoistoiminnan aloittaminen on jännittävää. Olen saanut tutustua ihan huikeisiin ihmisiin jo nyt ja perehdytysten myötä on vain vahvistunut ajatus siitä, kuinka antoisaa ja kivaa tämä voi olla. Odotan innolla varsinaisten tehtävien aloittamista. Lisäksi odotan myös tutustumista paremmin muihin vapaaehtoisiin, ideointia sekä mahdollisesti myös uusien juttujen järjestämistä. Kuka tietää mitä tämä vielä tuo tullessaan, odottavan aika on pitkä, mutta varmasti sen arvoista!
– Elli, tuore vapaaehtoinen