Vauvavaiheessa lapselle syntyy perusturvallisuuden ja -luottamuksen tunne, jotka ovat psyykkisen terveyden ja kehityksen edellytyksiä. Vauvalle on tärkeää luoda pitkäkestoinen ja pysyvä tunnesuhde häntä hoivaavien aikuisten, yleensä äidin ja isän kanssa. Turvallisuus ja luottamus rakentuu, kun vanhempi on herkkä vauvan viesteille ja tyydyttää vauvan tarpeet riittävän oikea-aikaisesti, sensitiivisesti ja johdonmukaisesti. Näin vauva kokee olevansa arvokas ja rakastettu omana ainutlaatuisena itsenään.
Vauvan ja vanhemman välillä syntyy kiintymyssuhde, joka vahvistuu arjen tavallisissa askareissa, kuten ruokailussa, nukuttamisessa ja kylvetyksessä, kun vauvalle osoitetaan rakkautta ja hyväksyntää. Rakkaus tuntuu ja näkyy katseissa ja kosketuksessa, siinä tavassa kuinka vanhempi lempein silmin katsoo vauvaansa. Rakkaus kuuluu vanhemman äänestä, pehmeästä ja värikkäästä vauvapuheesta. Rakkaus tuntuu myös lempeässä kosketuksessa. Se viestii välittämisestä, hellyydestä ja arvostuksesta.
Vauvavaiheessa lapsen kasvu ja kehitys on kiihkeää ja vanhemman näkökulmasta myös joskus vaativaa. Jos oma arki ja vauva-aikaan liittyvät odotukset eivät kohtaa, voi syntyä ahdistusta ja riittämättömyyden tunteita. Silloin on hyvä olla armollinen itselleen ja keskittyä olennaiseen. -Mitä vauvani tarvitsee voidakseen hyvin? Mistä vauva ei voi tinkiä?
Jos et jaksa
Jos vauvan hoivaaminen tuntuu lähes yksinomaan uuvuttavalta tai yhdessäolosta puuttuu ilo tai vanhempi on huolissaan omasta jaksamisestaan, apua kannattaa hakea ajoissa!
Vauvaperheiden chatistä löydät nopeasti ammattilaisen apua ja sinulle voidaan etsiä vankempaa tukea.
Vauva tarvitsee
- Päivittäin toistuvia tuttuja rutiineja (jotakuinkin samaan aikaan toistuvat uni-, ruokailu- ja pesuhetket)
- Riittävästi unta ja tutut unirituaalit (unilaulu, unilelu tai -riepu tms.)
- Säännöllisesti ja oikeanlaista ravintoa vauvan ikätaso huomioiden
- Vuorovaikutusta ja leikkiä yhdessä vanhemman kanssa
- Läheisyyttä ja kosketusta, sylissä olemista
- Apua tunteidensa säätelyssä, esimerkiksi itkuisena lohduttamista ja ylivirittyneenä rauhoittamista
- Tunteen, että hän on rakastettu ja hänestä huolehditaan ja hänet hyväksytään sellaisena kuin hän on
- Turvallisen ympäristön (päihteetön, väkivallaton eikä vaarallisia esineitä/kemikaaleja ole vauvan ulottuvilla)
Mitä on vauvan laiminlyönti?
Kaltoinkohtelu
Vauvan hoito on ympärivuorokautista huolenpitoa, jossa vanhemman omat tarpeet ovat taka-alalla ja huomio on vauvan tarpeisiin vastaamisessa. Toisinaan vanhemmuus alkaa keskellä omaa elämänkriisiä; parisuhdevaikeuksia, eroa, taloudellisia huolia, mielenterveysongelmia. Myös vauvan hoivaamiseen saattaa liittyä tavallista enemmän haasteita. Vauva voi olla erityisen itkuinen, vaikeasti tyynnyteltävissä tai sairas.
Kun perheessä on paljon kuormittavia tekijöitä, voi vauva jäädä vanhempien ongelmien ja ristiriitojen varjoon. Tällöin on mahdollista, että vauvan tarpeet eivät tule täytetyiksi riittävässä määrin tai vanhempi kohtelee vauvaa kaltoin. Joka kymmenennellä vauvalla on riski tulla kaltoinkohdelluksi.
Vauvan laiminlyönnissä on kyse siitä, kun hänen perustarpeistaan ei huolehdita. Se voi ilmetä vauvan fyysisten tarpeiden huomiotta jättämisenä, jolloin lapsi jää ilman riittävää ravintoa, hygieniaa ja tilanteen mukaista sekä tarpeellista vaatetusta. Myös turvallisuudesta huolehtimisen jättäminen on laiminlyöntiä. Lattiaoilla voi olla vaarallisia esineitä tai kaapeissa myrkyllisiä aineita vauvan ulottuvissa. Laiminlyöntiä on se, että vauva jätetään toistuvasti yksin erilaisten ahdistavien tunteidensa kanssa ilman, että vanhempi auttaa vauvaa tunteiden säätelyssä.
Kaltoinkohtelua on myös fyysinen, emotionaalinen ja kemiallinen pahoinpitely, seksuaalinen hyväksikäyttö ja lapselle sepitetty sairaus. Fyysisellä pahoinpitelyllä tarkoitetaan vauvan satuttamista mm. lyömällä, ravistelemalla tai sitomalla. Emotionaalinen pahoinpitely pitää sisällään vauvan uhkailun, pelottelun, vauvalle huutamisen ja vauvan tunnetarpeiden huomiotta jättämisen. Kemiallinen pahoinpitely on esimerkiksi huumeiden, alkoholin tai sellaisten lääkkeiden antamista vauvalle, joita hän ei tarvitse. Seksuaalinen hyväksikäyttö on mm. tarpeetonta genitaalialueiden rasvaamista, pesemistä ja koskettelua. Lapselle sepitetyllä sairaudella tarkoitetaan sitä, että vanhempi toiminnallaan aiheuttaa tarkoituksellisesti vauvalle terveydellisiä ongelmia, joihin vauva tarvitsee lääketieteellistä apua.
Vauva on täysin avuton väkivallan edessä, erityisesti kun kaltoinkohtelija on vauvan huoltaja. Kotona oleva vanhempi voi olla paljon yksin, muuttuvien ja ehkä ahdistavan voimakkaiden tunteidensa kanssa. Uupumus ja keinottomuus saattavat kasvaa hallitsemattomiksi. Vanhempi saattaa kokea, että vauva on vaikea ja vaativa. Vauvan normaalikin itku voi tuntua ylivoimaiselta ja vauvan rauhoittamiskeinot muuttua väkivaltaisiksi. Arjesta voi tulla ylivoimaista.
Usein kaltoinkohtelussa on kyse jaksamattomuudesta, tiedon puutteesta tai avuttomuudesta. Joskus kaltoinkohtelu ja vauvan vahingoittaminen on myös tahallista.
Vauva voi oireilla kaltoinkohtelusta välttämällä katsekontaktia, kääntämällä päänsä pois, olemalla iloton, totinen, liian itsenäinen ja pärjäävä ja kaikkeen sopeutuva. Oireileva vauva saattaa itkeä kauhuitkua tai itkeä äänettömästi. Hän voi olla säpsähtelevä ja jännittynyt eikä mukaudu luontevasti syliin.
Kaltoinkohtelulla on kauas kantoisia seurauksia. Haitallisilla lapsuudenaikaisilla kokemuksilla (ACEs, Adverse Childhood Experiences) on tutkimusnäytön mukaan selvä ja kumulatiivinen yhteys sairastuvuuteen kansanterveyssairauksiin kuten sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen ja syöpään aikuisuudessa. Ne lisäävät jo nuoresta iästä lähtien riskiä myös erilaisiin mielenterveyden häiriöihin, riskikäyttäytymiseen ja syrjäytymiseen sekä väkivallan kierteen ylisukupolvisuuteen.
Vauvalla on oikeus turvalliseen elämään, hyvään hoitoon ja huolenpitoon. Haastavakin vauva-aika voi sujua hyvin, kun vanhemmalla on hyvät tukiverkostot ja riittävästi lastenhoitoapua sekä voimavaroja itsestä huolehtimiseen. Jos vauva ja vanhemmuus herättävät sinussa lähes yksinomaan kielteisiä ajatuksia tai jos pelkäät satuttavasi vauvaasi, niin hae ammattiapua. Älä jää yksin huolesi kanssa!
Lue lisää
Vauvan ravistelu on hengenvaarallista. Jo muutama aikuisen voimilla tehty ravistus voi johtaa lapsen pysyvään vahingoittumiseen tai jopa kuolemaan.
Vauvan ravistelulla tarkoitetaan tahallisia edestakaisin tapahtuvia ravisteluliikkeitä vauvan vartalosta tai raajoista kiinni pitäen, jolloin syntyy äkkinäisiä, voimakkaita ja kontrolloimattomia pään heilahteluja edestakaisin. Ravistelussa syntyviä vammoja ei ole mahdollista saada vahingossa. Vauvan hyppyyttäminen sylissä tai vaunuajelu epätasaisella alustalla eivät voi aikaansaada ravistelun tuottamia vammoja.
Tavallisimpia ravistelun aiheuttamia oireita ovat tajunnan tason ja vireystilan heikkeneminen, oksentelu ja ärtyneisyys, tajunnanmenetys- ja kouristuskohtaukset sekä hengitysvaikeudet. Ravisteluun voi kuolla. Valtaosalle ravistelun kokeneista vauvoista jää pysyvä vamma kuten esimerkiksi näköhäiriöitä, epilepsia, halvausoireita ja käyttäytymisongelmia sekä kehitysvammaisuus.
Mikäli vanhempi itse tai joku muu vauvaa hoitanut on ravistellut vauvaa, on erittäin tärkeää viedä vauva välittömästi sairaalaan.
Tyypillisesti vauvan ravistelu kohdistuu 3-4 kuukautiseen vauvaan, poikiin useammin kuin tyttöihin, ja sen tarkoituksena on väsyneellä ja tuskastuneella vanhemmalla saada vauvan itku loppumaan. Myös vauvan keskosuus, kaksosuus, äidin nuori ikä, yksinhuoltajuus, parisuhdeongelmat ja päihteiden käyttö voivat altistaa ravistelulle. Useimmiten vauvan ravisteluun syyllistyy oma vanhempi, isät äitejä useammin, tai muu vauvaa hoivaava henkilö.
Perheillä tulisi olla mahdollisuus puhua jonkun kanssa huolta aiheuttavista asioista, vauvan hoidosta, jaksamisestaan ja stressaavista tilanteista. Heillä tulisi olla myös tietoa oman alueen tarjolla olevista palveluista. Toisinaan pienikin apu, kuten muutama tunti ulkopuolista apua vauvan hoitoon, voi riittää tuomaan toivotun lepohetken vanhemmalle.
Vanhemman on hyvä miettiä etukäteen kuinka toimia tilanteissa, kun pinna kiristyy ja tulee tunne, että maltti menee. Vanhemman ärtymys tarttuu helposti myös vauvaan ja tekee hänestäkin itkuisemman. Vauvan voi esimerkiksi laskea turvallisesti pinnasänkyyn ja pyrkiä itse rauhoittumaan ja tasaamaan hengitystä. Puhelu ystävällekin voi auttaa, jos se rauhoittaa omaa mieltä. Tarvittaessa voi poistua hetkeksi toiseen huoneeseen. Vauvaa ei tule kuitenkaan jättää yksin pitkäksi ajaksi. Epätoivoisessa tilanteessa tulee olla yhteydessä omaan neuvolaan mahdollisimman pian.
Katso myös: Never ever shake the baby -youtube video