Epätoivo ja huoli
Jouduin sairaalaan lokakuun loppupuolella, koska jouduin puolisoni pahoinpitelemäksi. Minua pelotti ja ahdisti. Epätoivo ja huoli oli tulevasta. Tuntui, etten kerta kaikkiaan selviä, kun käytännössä koko elämä oli romahtanut yhdessä yössä.
Juttusilleni tuli sairaalan sosiaalityöntekijä, joka ehdotti, että siirtyisin turvakotiin sairaalasta päästyäni. Olin aina mielessäni kuvitellut hyvin stereotyyppisesti, että turvakodissa on vain päihteisiin meneviä naisia, joilla on silmät mustana pahoinpitelyn seurauksena ja mietin, miten minä työssäkäyvä ihminen nyt muka sinne menisin. En olisi enempää voinut olla väärässä.
Asiakkaana turvakodissa
Ystävällinen henkilökunta otti minut vastaan ja he kertoivat, että tukevat ja auttavat minua missä ikinä apua tarvitsenkaan ja mitä päätänkään. Sain myös oman työntekijän ja ihan oman huoneen. Asiakkaanakin oli aivan tavallisen näköisiä ihmisiä, joista ei todellakaan olisi voinut kadulla päätellä, että asuisi turvakodissa. Myös miespuoleisia sekä lapsia.
Olin myös aluksi ihmeissäni, kun turvakodissa sai kaksi lämmintä ruokaa päivässä ja välipalat eikä niistä tarvinnut maksaa mitään. Pikkuhiljaa alkoi tuntumaan siltä, että kyllä tämä vielä tästä. Välillä on toki tuntenut itsensä ”pikkutytöksi”, kun on selvitellyt menojaan ja paluuaikoja. Toki ymmärrän miksi niitä kysytään. Toisaalta se loi myös turvaa.
Asiakkaita on ollut ja mennyt ja meitä on moneen lähtöön. Eri kulttuurista tulevien tavat ja tekemiset saattavat tuntua joiden mielestä haastavilta. Itse ajattelen, että kaikki me olemme täällä syystä, ja aina voi mennä omaan huoneeseen mikäli haluaa olla rauhassa.
Väkivallan monet kasvot
Väkivaltaisessa suhteessa elävälle tai turvakotiin tuloa miettivälle haluaisin sanoa, että PAKKAA TAVARASI JA LÄHDE. Ota vain se minkä tarvitset, pankkitunnukset ja pankkikortin. Loput tavarat voi hakea taustatuen kanssa myöhemmin. Lähteminen voi olla henkisesti vaikeaa, mutta asiat harvemmin muuttuu parempaan jäämällä. Itsehän ”tulin järkiini” vasta, kun sain sellaiset vammat, että menetin työkykyni pitkäksi aikaa.
En ollut aikaisemmin ajatellutkaan, että väkivalta voi olla myös tavaroiden hajoittamista, väkivallalla uhkailua tai toisen rahojen käyttämistä. Ei siis tarvitse olla fyysisesti vammautunut, että voi tulla turvakotiin. Täällä ei tarvitse selviytyä yksin ja apua on tarjolla myös väkivaltaiselle osapuolelle. Minun tapauksessa puoliso ei ottanut apua vastaan.
Valoa tunnelin päässä
Kaikki muiden mahdolliset syyllistävät kommentit kannattaa jättää omaan arvoonsa. Moni ihminen puhuu parisuhdeväkivallasta ilman, että heillä on oikeasti yhtään mitään tietoa tai ymmärrystä aiheesta.
Olen onnellinen, että päätin lähteä. Tulevaisuus alkaa selkeytyä ja päätit sitten mitä tahansa, täältä saa tukea. Tunnelin päässä on sittenkin valoa.
– Turvakodin asiakas
