Lapsi on lähtökohtaisesti hyvä, ihana ja kiltti. Aikuisen huomio on hänelle mukavinta mitä lapsi tietää ja sitä haetaan kaikin mahdollisin keinoin. Omalla käytöksellämme me aikuiset joko vahvistamme lapsen toivottua tai ei-toivottua käytöstä. Positiivisen kasvatuksen keinoin voimme vaikuttaa lapsen positiivisen itsetunnon kehittymiseen. Kannustus myös vahvistaa lapsen itseluottamusta. Meidän ei tarvitse vanhempina olla täydellisiä, riittää että teemme parhaamme.
Positiivisen kasvatuksen tausta-ajatuksena on positiivinen psykologia, joka tutkii ihmisen vahvuuksia, onnellisuutta, voimavaroja sekä hyvinvoinnin eri osa-alueita. Lapsi nähdään aktiivisena toimijana, jonka osallisuus, vahvuudet ja myönteiset tunteet ovat keskiössä. Tavoitteena on, että lapsen ja vanhemman välillä on vahva yhteys, jonka avulla lapsi oppii elämän taitoja ja että lapsi ja vanhempi voivat hyvin emotionaalisesti, sosiaalisesti ja psykologisesti.
Lapsi ei ole tahallaan hankala, eikä hän osaa ajatella tekevänsä jotain asiaa aikuisen kiusaksi. Toiminnan taustalla on useimmiten jokin syy, ja aikuisen tehtävä on koettaa ymmärtää syitä tämän lapsen käytöksen takana. Aina syy ei ole selkeä emmekä voi myöskään varmaksi tietää mitä lapsen mielessä liikkuu, mutta voimme koettaa tavoittaa hänen mielenmaisemaansa. Olisi siis tärkeä miettiä: onkohan lapsella nälkä tai jano? Kaipaako hän huomiota? Entä onkohan hän nukkunut tarpeeksi tai voisiko hän olla väsynyt? Onko tapahtunut jotakin muuta, mikä vaikuttaa lapsen käytökseen?
Tärkeää on kannustaa lasta ja huomata hänen myönteinen käytöksensä sekä kehua häntä aina kuin mahdollista, sen sijaan että huomiota annetaan sille, mitä lapsi tekee “väärin”. Positiiviset sanat, hymyt ja eleet kuten tsemppipeukut ovat keinoja kehua ja näyttää hyväksyntää lapsen toiminnalle. Lasta voi myös kehua tekemisen aikana, esimerkiksi “leikkaatpa hienosti saksilla” sen sijaan että kehuisi valmista lopputulosta “teitpä hienon kortin”. Kun lasta kehuu tekemisestä lopputuloksen sijaan, motivoi ja kannustaa se lasta yrittämään ja kokeilemaan asioita. Kehuja kannattaa siis antaa aina kuin mahdollista. Useimmiten se, millä lapsi saa huomion, toistuu ja kasvaa. Tästä syystä on tärkeä kiinnittää huomiota enemmän toivottuun toimintaan, kuin ei-toivottuun.
Sanavalinnoilla on suuri merkitys ja lapselle on hyvä kertoa selvästi ja lyhyesti mitä häneltä odottaa. Ohjeita antaessa kannattaa sanoa se, minkä toivoisi tapahtuvan: ei älä juokse, vaan kävele tai ei “mennäänkö nukkumaan” vaan “nyt nukkumaan”.
Säännöt ja rajat ovat tärkeitä ja niistäkin voi keskustella yhdessä lapsen kanssa. Lapselle voi kertoa, miksi teidän perheessä on juuri ne tietyt säännöt käytössä ja mitä ne säännöt tarkoittavat. Sääntöjä tulisi olla sopiva määrä ja niiden pitää olla sellaisia, jotka lapsi ymmärtää. Joissain tilanteissa lapselle voi myös antaa vaihtoehtoja: lapsi saa vaikkapa päättää haluaako hän pukea siniset vai keltaiset sukat, tai että haluaako hän syödä karjalanpiirakkaa vai sämpylää, mutta aikuisen tehtävä on päättää, että sukat on puettava tai jotakin syötävä.
Myös siirtymätilanteissa ja kodin ulkopuolisissa tilanteissa kannattaa pohtia kuinka voisin välttää jatkossa haastavia tilanteita, ja mistä ne ehkä johtuvat sekä kuinka voisin ennakoida kodin ulkopuolisia tilanteita? Sujuvat siirtymätilanteet vaativat usein sitä, että lasta valmistellaan mukavan puuhan lopettamiseen tai uuteen asiaan ryhtymiseen. Lapselle voi vaikkapa kertoa että 10 minuutin päästä täytyy lopettaa leikit ja lähteä iltapesulle, ja laittaa kelloon 10 minuuttia lapselle merkiksi. Siirtymätilanteista voi myös tehdä leikin: kuka ehtii nopeiten pukea ulkovaatteet päälle? Sisälle voidaan siirtyä leikkien Kapteeni käskee- leikkiä, tai vaikkapa ottaa juoksukilpailu siitä, kuka on ensimmäisenä ovella. Leikin varjolla tilanteita voi tehdä lapselle hauskemmiksi. Joskus myös esimerkiksi tarrataulut tai muut sopivat palkinnot voivat olla apuna uuden opettelussa.
Maaliskuussa on alkamassa uusi Vertaisvoimaa vanhemmille- ryhmä 3–6- vuotiaiden lasten vanhemmille, jotka toisinaan kokevat erilaiset arjen tilanteet lapsen kanssa haastavina. Ryhmä pohjautuu menetelmiin, joissa korostetaan kannustavan vuorovaikutuksen merkitystä perheissä. Ryhmästä saa tukea lapsen kehitystä ja itsetuntoa tukevaan kasvatukseen. Vertaisuus on ryhmässä erityisen tärkeää ja sen vuoksi vanhemmille mahdollistetaan kuulla toistensa kokemuksia sekä keskustella eri tilanteisiin ja niissä toimimiseen liittyvistä asioista. Ryhmä kokoontuu torstaisin 16.3. – 27.4.2023 klo 17–19 osoitteessa Lähteentie 5, Rovaniemi. Ryhmään ilmoittautuneiden kanssa käydään lyhyt keskustelu perheen tilanteesta ennen ryhmää ja ryhmään otetaan enintään kuusi henkilöä. Keskusteluajan voi varata ja lisätietoja ryhmästä saa numerosta 0400 814 946 tai avopalvelu@lapinentu.fi .
