Eräänä tammikuisena iltapäivänä kokoonnuimme Lapin ensi- ja turvakodille pohtimaan lähisuhdeväkivallasta viestimisen keinoja työpajan merkeissä. Meitä oli monipuolinen porukka keskustelemassa aktiivisesti lähisuhdeväkivallasta ilmiönä ja käsitteenä. Mitä on lähisuhdeväkivalta? Miten se ilmenee? Mistä ja miten voi saada apua? Kuka ottaisi asian puheeksi ja miten? Miten saisimme asian näkyviin ja kynnyksen puhua matalammaksi? Miten saada kohderyhmä pysähtymään tiedon äärelle? Nämä olivat muutamia tärkeitä teemoja kymmenien kysymysten joukossa.
Aihe on vaikea ja arkaluontoinen. Häpeä ja pelko voi olla suuri ja siitä halutaan vaieta. Sitä ei ehkä haluta nähdä todeksi. Väkivalta läheisessä ihmissuhteessa ei monestikaan näy ulospäin ja siitä kertominen voi olla hyvin vaikeaa. Moni ajattelee myös, ettei tällainen asia voi koskea minua, eikä halua myöntää sitä edes itselleen. Joissain tilanteissa sitä ei välttämättä edes tunnisteta, vaan ajatellaan, että vain fyysinen väkivalta on väkivaltaa.
Mutta miten saada kokija huomaamaan, että tämä ei ole oikein? Monesti ihminen ymmärtää ja tulee tietoiseksi tilanteestaan jonkun toisen samassa tilanteessa olleen tarinan kautta. Hän saattaa huomata, että hei, tämähän on niin kuin minun elämästä ja tämä ei ole oikein. Kun asialle annetaan kasvot, siitä tulee todellisempi. Myös esimerkiksi avun tarjoajista voisi tehdä jutun, jossa henkilöille annetaan kasvot ja osoitteelle seinät sekä katto.
Sosiaalisen median kanavat ovat hyvä vaihtoehto levittämään tietoa laajasti, nopeasti ja monipuolisesti. Sen avulla voidaan osallistaa ja aktivoida ihmisiä, tehostaa viestintää ja tehdä nopeita kampanjoita paikasta riippumatta. Mutta älkäämme unohtako perinteistä printtimateriaalia. Esitteillä ja julisteilla on oma paikkansa ja tehtävänsä. Esimerkiksi mainos tai kirjoitus sanomalehdessä voi olla parempi kuin mukaan annettava esite tilanteissa, joissa väkivallan uhka on mahdollinen. Kotiin tuotu esite väkivallasta voi laukaista tilanteen ei toivotulla tavalla.
Siinäpä onkin pohdittavaa seuraaville päiville ja viikoille. Koska kevät lähestyy vauhdilla, pitää minun laittaa hihat heilumaan toden teolla. Seuraavaksi mietinnän alla on visuaalisen ilmeen toteutus. Mitähän keksimmekään..
Talviterveisin
Tanja Havela
Graafinen suunnittelija
Tunnista väkivalta lähisuhteessa -hanke
