Riippuvuus on sairaus, jossa mielihyvän tavoittelusta on tullut pakkomielle. Se ei ole tahdonalaista. Se ei parane kunnolliseksi kasvattamalla eikä seurauksia hoitamalla. Riippuvuussairauden pakkomielle johtaa toimintaan ilman harkintaa, kontrollia tai itsehillintää. Mikä tahansa mielihyvää tuottaneeseen kokemukseen liittyvä asia voi laukaista addiktiivisen pakkomielteen, eikä riippuvainen henkilö ehdi punnita tekojensa seurauksia.
Riippuvuus voi kehittyä mihin tahansa aineeseen tai toimintaan, josta ihminen saa mielihyvän tunteen. Riippuvuus voi ilmetä fyysisenä, psyykkisenä, henkisenä tai sosiaalisena riippuvuutena ja myös nämä kaikki riippuvuuden tasot voivat ilmetä samanaikaisesti. Erilaisia riippuvuuden muotoja ovat syöminen, juominen, tupakointi, huumeidenkäyttö, pelaaminen, pistäminen, viiltely, seksi, liikunta ja läheisriippuvuus. Mitä nopeammin aine tai toiminta tuottaa mielihyvää, sitä nopeammin se synnyttää riippuvuutta. Niinpä esimerkiksi pistämällä huumeita käyttävä henkilö saa välittömän euforian tunteen ja paluu taaksepäin suun kautta tai nuuskaamalla otettavaan huumeeseen on epätodennäköistä.
Addiktion edetessä päihteidenkäyttäjällä ei ole enää mielihyvää odotettavissa vaan päihderiippuvainen pyrkii käytöllään pois pahasta olostaan ja yrittää pitää itsensä toimintakuntoisena. Työssämme Pidä kiinni -hoitojärjestelmän ensikoti Talvikissa ja avopalveluyksikkö Tuuliassa kuntoutuvien vanhempien riippuvuus on riippuvuutta päihteistä; alkoholista/huumeista/lääkkeiden väärinkäytöstä. Kuntoutuksemme kokonaisuuteen kuuluu lapsilähtöinen päihdekuntoutus, varhaisen vuorovaikutussuhteen tukeminen ja hoito sekä vanhemmuuden tukeminen.
Vanhemmaksi tuleminen motivoi päihderiippuvuudesta irtautumiseen. Eräs vanhempi kuvasi tilannettaan, että: “Lapsen vuoksi voin olla vahva. Lapsen vuoksi voin muuttua”. Hän ei ennen raskautta ollut ajatellut, että voisi itsensä vuoksi lopettaa päihteidenkäytön. Kuntoutuminen päihderiippuvuudesta on pitkä tie ja sen varrella on hyvä olla kanssakulkijoita ja pysähdyspaikkoja. Meille Tuuliaan ja Talvikkiin vanhemmat tulevat kuntoutukseen usein jo raskausaikana tai vauvan/taaperon kanssa, joskus alkokatkon tai huumevieroituksen kautta. Mitä aikaisemmassa vaiheessa vanhemmat pääsevät kuntoutukseen, sitä varhaisemmin myös vauva tulee autetuksi. Mikäli vanhemmat tulevat kuntoutukseen jo raskausaikana, he ehtivät saada apua ja tukea kiintymys- ja vuorovaikutussuhteeseen sekä päihteettömän arjen syntymiseen.
Päihteettömällä odottavalla äidillä alkaa syntyä mielikuvia vauvasta raskausviikoilta 20 alkaen. Päihteitä käyttäneellä äidillä päihderiippuvuus ja mielihyväjärjestelmän toiminnan epätasapaino haastaa näiden mielikuvien syntymistä. Raskausajan mielikuvatyöskentely on tärkeä osa lapsilähtöistä päihdekuntoutusta ja vauvan saattamista äidin mieleen. Tiedetään, että jo odotusaikana varhaisen vuorovaikutuksen tukea saaneilla vanhemmilla on helpompaa kiintyä lapseensa ja muodostaa vuorovaikutussuhde vauvaan tämän syntymän jälkeen.
Kuntoutuksessa olevat vanhemmat saavat apua ohjaajilta, vertaisiltaan ja ryhmissä, joissa he opettelevat tuntemaan itseään, tunnistamaan tunteitaan, puhumaan niistä ja kertomaan kokemuksistaan. Usein vanhemmalla on traumataustaa ja vanhemmaksi tuleminen aktivoi omat varhaismuistot ja hoivakokemukset/ niiden puutteet. Omaan itseensä tutustuminen, oman kiintymyshistorian tunteminen, oman identiteetin löytäminen ja tunnetyöskentely ovat tärkeitä asioita kuntoutumisen polulla. Myös näiden asioiden kanssa työskentely on mahdollista meillä Tuuliassa ja Talvikissa. Näiden asioiden myötä löytyy myös keinoja olla omalle lapselleen sellainen vanhempi kuin haluaa ja turvattoman kiintymysmallin ylisukupolvisen ketjun voi katkaista. Tältä pohjalta alkaa myös varhaisen vuorovaikutussuhteen muodostuminen ja vahvistuminen vanhemman ja lapsen välille.
Kuntoutuminen tarkoittaa päihteettömän arjen elämistä lapsen kanssa. Arjessa tapahtuvat positiiviset, läsnäolevat ja onnistumisen kokemukset kannattelevat ja kannustavat jatkamaan raittiutta. Siksikin tarvitaan tukea, jotta näitä tilanteita syntyy. Kuntoutumisen aikana vanhempi voi retkahtaa, eli tulee yksittäinen käyttökerta raittiuden keskellä tai käyttö voi alkaa uudelleen. Tällöin tärkeää on lapsen turvallisuuden takaaminen ja se, että vanhempi saa tarpeeksi tukea ja apua tilanteen selvittämiseen. Retkahdus voi olla myös askel eteenpäin, jos sen pääsee käsittelemään asianmukaisesti ja siitä tulleet opit vanhempi ottaa käyttöön. Retkahdus voi tapahtua missä toipumisen vaiheessa tahansa, vaikka monille juuri ensimmäiset kuukaudet ovat kaikkein kriittisintä aikaa pysyvän elämäntapamuutoksen saavuttamisessa. Etenkin lapsilähtöisessä päihdekuntoutuksessa vanhempi tarvitsee aikaa, pitkää ja intensiivistä kuntoutusta kunnioittavalla työotteella vierellä kulkien.
Päihderiippuvuus on vanhemmuuden haaste, mutta kun sen saa hallintaan, arjen rullaamaan ja vanhemman mentalisaatiokyvyn toimimaan niin edessä on aivan uudenlainen aika. Toivoa, iloa ja valoa uuteen vuoteen!
-Marika Kaihua ja Mia Nahkuri, avopalveluyksikkö Tuulia-
Lähdetietona käytetty: Terveydenhoitaja 3/2015/ Haitallinen riippuvuus, haasteena päihteet
