Yhdistyksessämme on ollut aktiivista vapaaehtoistoimintaa vuodesta 2009 asti. Yksi tapa toimia vapaaehtoisena Lapin ensi- ja turvakodilla on Lapsen tukihenkilötoiminta. Lapsen tukihenkilöt ovat aikuisia, jotka haluavat antaa aikaansa lapsille, joiden luonnollinen tukiverkosto on maantieteellisesti kaukana tai sitä on vähän. Lapsen tukihenkilöt toimivat tukisuhteissa yksittäisten lasten kanssa ja lastenhoitotehtävissä laitosyksiköissämme. Lapsen tukihenkilötoimintaan pääsee mukaan syksyisin järjestettävän vapaaehtoistoiminnan koulutuksen kautta. Lue täältä lisää millaisia muita vapaaehtoistoiminnan muotoja meillä on ja miten koulutukseen pääsee mukaan.
Kaksi lapsen tukihenkilöä jutustelee kokemuksistaan:
Sini-mummo:
”Aloitin Ensikodin vapaaehtoisena v. 2014 syksyllä. Jäin eläkkeelle marraskuussa 2013. Olin ehtinyt ajatella, millä mieluisalla täyttäisinkään lisääntyvän vapaa-aikani. Samanaikaisesti minulla, yli 60:llä, oli kova vauvakuume, mutta mistä niitä vauvoja saadaan? Onneksi ystäväni tiesi oitis, että Ensikodillahan heitä on, koska oli itse toiminut vapaaehtoisena jo vuoden verran.
Mutta miten kaikki tapahtuu, että voin saada hoivata pikkunyyttejä? Ennen aloittamista tulee käydä vapaaehtoisten peruskoulutus, jossa käydään läpi muutkin mahdollisuudet osallistua myös muihin vaihtoehtoihin kuten kriisipuhelinpäivystykseen, vapaaehtoisdoulatoimintaan ym.
Minua kiinnosti ainoastaan vauvoihin liittyvät asiat. Seuraava kurssi olikin 2014 syksyllä, johon osallistuin innolla ja tykkäsin, että olin löytänyt sopivan ”polun”.
Mikä parasta, koulutuksen jälkeen oli heti mahdollisuus osallistua vauvojen hoitoon. ”Rytmi-ryhmä”* oli mainio alku omalla polullani. Se tarkoitti, että sillä aikaa, kun vanhempi tai vanhemmat kuuntelivat luentoja ja ohjeita, miten saada vauvalle parempi unirytmi, me vapaaehtoiset asetuimme lattiatasolle, jossa pienet viihtyivät meidän seurassamme, olimmehan ”niillä töin”, mainiota. Vauvojen ulkoiluttaminen vaunuissaan oli myös mukavaa auttamista, koska siinä saimme molemmat raitista ilmaa ja ulkoilua.”
Marja-mummo:
”Kiva kuulla, miten sinulla vapaaehtoistoiminta alkoi! Minulla oli vähän samanlainen alku: kun jäin eläkkeelle 2015, minulla oli kypsynyt ajatus, että haluaisin ruveta varamummoksi. Oma lapsenlapsi oli jo kasvanut kouluikään, eikä päässyt enää tulemaan mummolaan toiselta paikkakunnalta yhtä usein kuin aikaisemmin. ”Bonus-lapsenlapset” asuivat myös kaukana maan toisessa päässä.
Sattui sitten olemaan Uusi Rovaniemi-lehdessä ilmoitus Lapin Ensi- ja Turvakodin vapaaehtoisten koulutuksesta juuri sopivasti, ja lähdin mukaan. Olin mukana monenlaisessa toiminnassa, lapsia hoitaen ja esimerkiksi Leikkipäivä-tapahtumien järjestämisiin osallistuen.
”Rytmi-ryhmä”* oli minullakin se paikka, mistä löytyi pienokainen, jolle sain ryhtyä varamummoksi. Taukokahveilla yksi isä kysyi, voisiko heille löytyä varamummo, kun heillä on kaikki sukulaiset ja ystävät Etelä-Suomessa, ja vauvan unirytmin takia vanhemmat tarvitsisivat apua.
Siitä avautui paikka minulle. Vauva oli 8 kk ikäinen, kun aloitimme tutustumisen, ensin Ensikodin tiloissa ja sitten lapsen kotona. Viikoittain tapasimme, ja koko perhe tuli tutuksi, pikkuvelikin syntyi vuoden päästä. Vaikka Ensikodin kautta aloitettu tukisuhde päättyi parin vuoden päästä, niin ystävyyssuhde perheen kanssa jatkui mummolassa. Ja jatkuu edelleen, tuo ensimmäinen lapsi on jo kohta kymmenen vuotta täyttävä koululainen ja meillä on lämpimät välit. Miten sinulla se lasten tukihenkilönä oleminen jatkui?”
Sini-mummo:
”Omalla kohdallani onnisti yli odotusten, että äiti, jonka omat ”siivet” kantoivat vuoden asumisen jälkeen Ensikodissa, toivoi ja tarvitsi varamummoa pienokaiselleen – ja hän valitsi minut. Voiko onnellisempaa vapaaehtoista ollakaan?
Tämän varamummo-tehtävän lisäksi olen voinut osallistua Ensikoti Talvikissa olevien vauvojen hoitoon joko kerran viikossa tai harvemmin, mutta joka kerta yhtä mieluisaan tehtävään. On ollut ilo seurata sekä pienokaisten että äitien kasvamista ja kehittymistä uuteen tehtäväänsä. Nähdä se, kuinka he vahvistuvat, kasvavat ja uskovat omaan vanhemmuuteensa. Tästä kaikesta riittää iloa itsellekin loputtomasti.”
Marja-mummo:
”Sama täällä, olen niin onnellinen, kun saan osallistua vauvojen hoitoon Ensikodilla. Kun minulla on pieni ihminen sylissäni, niin tunnen, kuinka rakkaus virtaa lävitseni. Vapaaehtoistoiminta on todella antoisaa!”
*Rytmi-ryhmä toteutuu nykyisin nimellä Vauvaperheiden Uniryhmä. Lue lisää Vauvaperheiden uniryhmästä täältä.
