Ensi- ja turvakotien liitto toteutti Oletko saanut apua? -kyselyn 8–21-vuotiaille lapsille ja nuorille kesällä 2024. Kyselyyn vastasi kaiken kaikkiaan 263 lasta ja nuorta, joista valtaosa oli 18–21-vuotiaita tyttöjä.
Vastauksista saimme tietoa, että lapset ja nuoret voivat kohdata monenlaista väkivaltaa. Heille vanhempien erotilanne voi myös tuntua hyvin raskaalta ja haastavalta. Kodin riitainen ilmapiiri, josta vastaajista yli 70 % oli kokemusta., vaikuttaa monella tapaa haitallisesti lasten ja nuorten elämään kotona.
Riitaisella ilmapiirillä voi olla yhteyttä vanhempien eroon. Tästä vastaajilla oli yli puolella kokemuksia. Erotilanne aiheuttaa lapselle usein myös surua ja epävarmuutta. Pelko ja hätä nousevat pintaan, kun erotilanne kärjistyy pitkäkestoiseksi ja vakavaksi riitelyksi vanhempien välillä. Haastavissa erotilanteessa lapsi voi joutua kokemaan vieraannuttamista toisen vanhemman taholta. Vieraannuttaminen on henkistä väkivaltaa.
Aina, kun riitely satuttaa, on kyse väkivallasta. Kyselystä ilmeni, että reilulla kolmanneksella vastaajista oli kokemuksia itseään koskevasta väkivallasta. Lähes viidenneksellä oli kokemuksia vanhempien välisestä väkivallasta.
Vanhempien välinen väkivalta on lapselle haitallista. Vaikka väkivalta ei suoranaisesti kohdistuisikaan lapseen, on väkivallan todistajana oleminen lapsille yhtä vahingollista. Seurusteluväkivalta, joka voi olla esimerkiksi kontrollointia, seksuaaliväkivaltaa tai digitaalista väkivaltaa, nousi myös kyselyn tuloksissa, kun joka viidennes vastaajista ilmoitti heillä olevan kokemusta siitä.
“En ole uskaltanut kertoa asiasta kenellekään aikuiselle. Muutamat ystävät tietävät kokemastani.”
Vastauksista ilmeni, että lasten ja nuorten avun hakeminen ja avun saaminen eivät aina vastaa täysin toisiaan. Kysyttäessä avun hakemisesta, 57 % 233:sta kysymykseen vastanneista ilmoitti hakeneensa apua. Kysyttäessä puolestaan avun saamisesta 43 % 231:stä kysymykseen vastaajasta ilmoitti, ettei ole saanut riittävästi apua. Viidennes kysymykseen vastaajista ilmoitti, ettei ole saanut kokemuksiinsa lainkaan apua. Tämä on mielestämme huolestuttava tieto!
Vaikka valtaosa lapsista ja nuorista on kyselymme perusteella hakenut apua, eivät kaikki lapset ja nuoret kuitenkaan niin tee. Useassa vastauksessa avun hakemisen esteenä oli pelko tai ajatus siitä, että avunhakemisen myötä tulee lisää ongelmia. Näin ei kuuluisi olla. On erityisen tärkeää kuunnella, mitä lapsilla ja nuorilla on sanottavana avunsaamisesta.
Kyselymme perusteella lasten ja nuorten viesti on selkeä. He toivoivat, että voisimme parantaa avun hakemisen mahdollisuuksia niin, että se olisi helppoa ja tuntuisi turvalliselta. Saimmekin kyselyymme loistavia ideoita siitä, kuinka avunhakemisen kynnystä voitaisiin ennestään laskea.
“Please, Enemmän näkyvyyttä esim. Nuorten apu sivustoille. Sosiaaliset mediat. Ne on paras tapa jakaa tietoa ja kokemuksia.”
“enemmän anonyymejä chatteja ammattilaisten kanssa 24/7 usea nuori ei uskalla hakea apua, joten se saattaisi olla helpompaa näin ruudun välityksellä”
“Selkeys siinä, mistä apua voi hakea (moni ei tiedä, mihin numeroon esim soittaa jos ei enää ole kouluterveydenhuollon piirissä)”
“Kouluissa pitää jo pienillekkin lapsille kertoa miten lastensuojelu toimii. Minua vanhempani pelottelivat ”sossutädeillä” ja huostaanotolla. Jos olisin tiennyt mitä lastensuojelu oikeasti tekee olisin todennäköisimmin hakenut apua jo aikaisemmin ja säästynyt paljolta –.”
Kysyttäessä lapsilta ja nuorilta vanhempien mielipiteestä avunhakemiseen, 37 % 117:sta kysymykseen vastanneista ilmoitti, ettei vanhemmilla ole ollut mielipidettä liittyen avun hakemiseen. Vanhempien passiivisuus, tahatonkin, on lapsen kokemuksena ikävä. Lapsi voi kokea sen välinpitämättömyytenä itseään kohtaan.
Kyselyn vastauksista nousi esille lasten ja nuorten ajatus siitä, että he kokevat, ettei ketään kiinnosta, mitä heille kuuluu. Tämän kokemuksen myötä lapsi tai nuori saattaa miettiä, onko hän arvokas kenellekään. Samaan aikaan kyselymme perusteella suurin osa lasten ja nuorten toiveista ilmeni toivetta siihen, että heillä olisi elämässään joku, jolle puhua. Joku, joka kysyisi kuulumisia ja olisi kiinnostunut aidosti, vaikka ei olisikaan välttämättä ongelmia. Olisi joku, joka uskaltaisi ottaa asiat puheeksi ja kestäisi kuunnella, jos ongelmia olisi.
“Että vois tulla juttelemaan vaikka se oma asia ei tuntuisi ongelmalta vaan ihan vaan jos haluu kertoa jollekkin.”
Moni meistä aikuisista voisi tarjota mahdollisuuden lapselle ja nuorelle kertoa itselle tärkeistä asioistaan ilman sen suurempia ponnisteluja. Näin jokainen meistä aikuisista voi omalta osaltaan edistää lapsen oikeutta tulla kuulluksi. Turvata lapsille kasvurauhaa ja oikeutta saada apua.
Ensi- ja turvakotien liiton (ETKL) Ero lapsiperheessä- sekä Perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön tiimien yhteinen Lapsen oikeus saada apua -viestintäkampanja toteutettiin marraskuussa. Kampanjan pohjana toimi kesällä 2024 toteutetun Oletko saanut apua? -kyselyn tulokset.
Kaikki tämän blogin lainaukset ovat kyselyyn osallistuneiden lasten ja nuorten.
Kirjoittajat:
Heidi Joronen, Lasten ja nuorten chatin asiantuntija, Perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön tiimi
Niina Neuvonen, Asiantuntija, Ero lapsiperheessä -tiimi
Molemmat työskentelevät Ensi- ja turvakotien liitossa.
