Ammattilaisen kannattaa tukea vanhempien yhteistyötä

Yhteistyövanhemmmuus – käsikirja kaikille perheitä kohtaaville ammattilaisille

Joskus vanhemmat tarvitsevat runsaastikin apua toimiakseen lapsen edun mukaisesti. Vanhempien välinen toimiva yhteistyö on arkista keskustelua ja kuulumisten vaihtoa lasten asioista ilman, että lapsi joutuu vanhempien väliin. Yhteistyövanhemmuus mahdollistaa lapsen oikeuden molempiin vanhempiinsa eron jälkeen. Toimiva yhteistyö suojaa lasta eron kielteisiltä vaikutuksilta, esimerkiksi vanhempien riitelyn jatkumiselta tai ihmissuhteiden katkeamiselta.

Lapsi tarvitsee kasvunsa tueksi yhteyden vanhempiinsa. Lapselle on tärkeää säilyttää luottamus vanhempiinsa ja hänestä huolehtiviin muihin aikuisiin myös erotilanteissa ja kahden kodin arjessa. Vanhempien keskeisenä tehtävänä on huolehtia lapsen turvallisuuden tunteesta ja ennaltaehkäistä tilanteita, joissa lapsi joutuisi valitsemaan puolensa vanhempien välillä.

Yhteistyövanhemmuuden käsite luo erilaisia mielikuvia siitä, kuinka tiivistä yhteydenpitoa sekä samansuuntaisia tavoitteita ja pelisääntöjä se edellyttää vanhempien välillä. Lyhyesti kiteytettynä yhteistyövanhemmuus on lapsen asioiden hoitamista yhdessä ja yhteistyössä. Yhteistyövanhemmuutta voi kuvata myös vanhemman mielentilana, jossa aikuisen ajattelussa on tilaa toisen vanhemman läsnäololle lapsen elämässä. Pohja yhteistyövanhemmuuden toteuttamiselle syntyy, kun vanhempi on valmis hyväksymään, että ex-kumppani tulee erosta huolimatta olemaan vanhempana osa lapsen elämää sekä tietoisesti asettamaan lapsen hyvinvoinnin etusijalle.

Ammattilaisille eronneiden vanhempien kanssa työskentely voi olla haasteellista, sillä kohtaamisissa ovat kokemuksellisesti läsnä ainutkertaiset erotarinat ja kertomukset eroon johtaneista syistä. Vanhemmilla voi olla keskenään hyvin ristiriitaisia toiveita lapsen tulevaisuuden järjestämisestä. Ammattilainen saatetaan myös haastaa mukaan vanhempien välisen riidan keskelle. Kaiken keskellä on lapsi, jolla on oma kokemuksensa siitä, mitä perheessä on tapahtunut ja näkemyksensä siitä, millaiseksi hän toivoisi tulevaisuutensa järjestäytyvän.

Tässä muutamia näkökulmia ja vinkkejä eroavien vanhempien yhteistyön tukemiseen ja työkaluja ammattilaisille, jotka työskentevät perheiden parissa.

Vanhemmat, puhukaa erosta lapsen kanssa

Vanhemmat, sopikaa lasten asioista yhdessä

Yhteistyövanhemmuus pitää sisällään monenlaisia tapoja toimia yhdessä vanhempina. Yhteistyövanhemmuus ei merkitse tasan tai puoliksi jaettua vanhemmuutta eikä vain biologisen heteroparin vanhemmuutta. Kyse ei välttämättä ole myöskään lapsen biologisista, sosiaalisista tai juridisista vanhemmista, vaan siitä, ketkä aikuiset huolehtivat lapsen hyvinvoinnista. Yhteistyövanhemmuus on sitä, että kaksi tai useampi aikuista huolehtii ja neuvottelee yhdessä lapsen hyvinvoinnista. Kyse on siis tavoista, joilla vanhemmat yhdessä pitävät huolta lapsesta, laittaen sivuun omat keskinäiset ristiriitansa.

Ero ei itsessään aiheuta ongelmia tai lisää riskiä lapsen pahoinvointiin. Haasteena on pikemminkin se, miten vanhemmat hoitavat avioerotilanteen ja siitä juontuvan jälkipyykin suhteensa lapseensa/lapsiinsa.

Tavallisempi seuraus avioerosta on kuitenkin kriisi. Monet tutkimukset osoittavat vanhempien avioeron aiheuttavan lapselle ahdistusta ja masennusta. Monissa kansainvälisissä tutkimuksissa on selkeästi osoitettu lasten hyvinvoinnin lisääntyvän, jos vanhemmat kykenevät toimivaan yhteistyöhön lapsen hoivan ja kasvatuksen suhteen.

Lue lisää Johanna Terävän ja Marja-Leena Böökin artikkelista [suora linkki käsikirjan ko. kohtaan]

Artikkelissa

  • Ammattilaisten näkemyksiä yhteistyövanhemmuudesta
  • Vinkit työntekijälle

Yhteistyövanhemmuuden kolmio on tarkoitettu työntekijöiden tueksi keskusteluihin vanhempien kanssa. Kolmiota voi käyttää yksilö- ja parityöskentelyssä sekä ryhmissä keskustelun käynnistämiseen ja tiedon jakamiseen. Kunkin perheen kolmio voi painottua eri tavoin, nostaa esille erilaisia tarpeita ja avata yksilöllisiä näkökulmia vanhempien rooleihin ja toimintaan.

Ajatus ja kuva yhteistyövanhemmuuden kolmiosta auttaa vanhempia näkemään ja oivaltamaan lapsen paikan perheessä eron jälkeen sekä ihmissuhteiden merkityksen. Vanhempien tulisi yhdessä tukea lasta säilyttämään kolmiosuhteissa oma paikkansa. Vanhempien olisi myös pohdittava oman toimintansa vaikutuksia sekä lapsi-vanhempi suhteille että vanhemmuussuhteelle. Se yleensä edellyttää vanhemmilta tietoista päätöstä toimia yhteistyössä lapsen vanhempina erosta huolimatta.

Erotessaan vanhemmat hyötyvät tuesta, jossa kerrotaan eron vaikutuksista lapsen ja aikuisen elämään sekä annetaan tietoa yhteistyövanhemmuudesta ja sen merkityksestä lapsen hyvinvoinnille. Tiedollisella tuella voi olla ratkaiseva merkitys vanhempien välisen yhteistyösuhteen rakentumiselle. Yhteistyövanhemmuuden edistäminen on myös pyrkimystä vaikuttaa vanhempien asenteisiin toisiaan kohtaan.

Kysymyksiä vanhempien kanssa keskusteluun:

• Miten vanhempien välinen yhteistyö lapsen asioissa toimii tällä hetkellä?
• Mitkä asiat vanhemmuussuhteessa ovat tällä hetkellä hyvin?
• Millaiset vanhemmuuden roolit ja vastuut ovat tällä hetkellä?
• Onko kolmio tasapainossa vai kallellaan? Miten se näkyy arjessa?
• Millainen on kummankin vanhemman suhde lapseen?
• Mikä tekijät vahvistavat tai voisivat vahvistaa lapsi-vanhempisuhteita tai vanhemmuussuhdetta?

Lue lisää Päivi Hietasen ja Linda Niinisen artikkelista Yhteistyövanhemmuus käsikirjasta

Tilaa kolmio paperiversiona

Vanhempien ero on lapselle iso elämänmuutos. Se, minkä lapsi kokee hyvinvointinsa kannalta isona asiana, voi aikuisesta tuntua hyvinkin pieneltä ja merkityksettömältä. Arvostamalla sitä, mikä on lapselle tärkeää ja ymmärtämällä hänen tarpeitaan, kokemuksiaan ja tunteitaan, osoitetaan hyväksyntää lasta kohtaan.

Lapsen kokemus siitä, että vanhemmat kunnioittavat toisiaan vanhempina mahdollistaa lapsen sopeutumisen kahteen erilaiseen kotiin. Tämä voi toteutua, vaikka kyseisissä kodeissa elämäntapa, kulttuuri ja arvot sekä normit poikkeaisivatkin toisistaan. Lapsen hyvinvointia muuttuneessa elämäntilanteessa tukee se, että hänellä on selkeä käsitys siitä, kenen luona asuu ja milloin on kunkin vanhemman luona. Asumisjärjestelyjen tulee olla ennustettavia ja johdonmukaisia mutta sisältää myös inhimillistä joustavuutta esimerkiksi sukujuhlien tai kavereiden syntymäpäivien varalta.

Sen sijaan vanhempien riitely heikentää lapsen luottamusta. Lapsi voi myös helposti kokea, että vanhemmilla on hänen vuokseen taloudellisia huolia, siihen liittyvää stressiä ja ristiriitoja. Vanhempien kyvyttömyys hoitaa lapsensa asioita keskustelemalla ja riitelemättä saa heidät näyttämään lapsen silmissä keinottomilta. Tämä tuottaa lapselle paitsi turvattomuutta, myös syyllisyyttä ja häpeää.

Lapsen kanssa työskenneltäessä on luottamuksellisen suhteen rakentaminen tärkeää. Vaikeista ja herkistä asioista puhuminen on helpompaa sellaisen aikuisen kanssa, jonka on kokenut ymmärtävän ja osoittavan aitoa kiinnostusta lapseen/nuoreen. Koska lapsi ei useinkaan osaa ilmaista huolenaiheitaan aikuisen kielellä eikä välttämättä tiedosta niitä itsekään selkeästi, olisi lähestymisen työskentelyn aikana tapahduttava hyvin konkreettisin menetelmin. Arkipäivän tapahtumien kautta hän tuo esille tapahtumiin liittyviä tunteitaan. Samalla lapsi tai nuori pääsee kertomaan siitä, mihin hänen pettymyksensä liittyy.

Kun työstät lapsen kanssa vanhempien eroon liittyviä asioita, on hyvä pitää seuraavat asiat mielessä

1) Luottamuksellisen suhteen rakentuminen on tärkeää lapsen kanssa työskenneltäessä.
2) Käytä konkretiaa asioiden ja ilmiöiden selittämiseksi.
3) Piirtämisen avulla lapsi voi löytää sanoja kokemuksilleen ja tunteilleen.
4) Sopeutuminen uuteen elämäntilanteeseen vie lapseltakin aikaa.
5) Mikäli sopeutuminen kestää ja lapsi alkaa oireilla, ulkopuolista apua on saatavilla.

Lue lisää Tuija Vanhasen artikkelista Yhteistyövanhemmuuden käsikirjasta.

Lue myös Enska 1/2019: Miten lapsi kärsisi vanhempien erosta mahdollisimman vähän? 

Yhteistyövanhemmuutta on mahdollista rakentaa jo odotusaikana sekä heti vauvan synnyttyä, vaikka vauva asuukin vain toisen vanhemman luona. Vauva tarvitsee molempia vanhempiaan ja heillä molemmilla on myös oikeus luoda vauvaan suhde. Vanhemmilla tulee kuitenkin olla ensisijaisesti mielessä vauvan tarpeet.

Ristiriitaiset tunteet, halu toimia lapsen parhaaksi ja toisaalta tarve kuulla itseään saattavat aiheuttaa ahdistusta ja epävarmuutta siitä, miten tulisi toimia. Odotusaika voi kuitenkin olla molemmille vanhemmille hyvää valmistautumista tulevaan yhteistyövanhemmuuteen. Vanhemmilla on mahdollisuus käydä keskusteluja ja tehdä etukäteisvalmisteluja, jotka helpottavat arjen sujuvuutta vauvan syntymän jälkeen.

Työntekijä voi rohkaista vanhempia luomaan mielikuvia tulevasta vauvasta ja kannustaa hakeutumaan jo odotusaikana tunneyhteyteen vauvan kanssa. Vanhempien kanssa on mahdollista miettiä yhdessä tai erikseen sitä, millainen vauva mahtaa olla ja millainen vanhempi minusta tulee. Vanhempaa voi myös ohjata kiinnittämään päivittäin edes hetkeksi huomion vauvaan, vaikka ero kuormittaisikin mieltä. Odottava äiti voi kosketella vatsaa, jutella tai laulaa vauvalle tai soittaa hänelle musiikkia. Molemmat voivat pohtia millainen vauva mahtaa olla, millainen temperamentti hänellä on ja mistä hän mahtaa pitää.

Kun vanhempien ero ajoittuu vauvavaiheeseen, voi erityisesti vauvan kanssa asuva vanhempi kokea uupumusta pienen vauvan kanssa. Vauvan hoivaaminen saattaa tuntua fyysisesti ja psyykkisesti raskaalta. Toisaalla asuva vanhempi taas voi kokea jäävänsä ulkopuoliseksi lapsen ensimmäisistä vuosista sekä siihen liittyvästä nopeasta kasvusta ja kehityksestä.

Vanhempien toimiva yhteistyö mahdollistaa sen, että vauvan kanssa asuva vanhempi voi saada lepoa ja toinen vanhempi luoda suhteen vauvaan. Toisaalla asuva vanhempi tarvitsee mahdollisimman usein ja säännöllisesti hetkiä vauvan kanssa, jotta suhde vauvan ja vanhemman välillä syntyy ja vahvistuu. Tärkeää on osallistua vauvan tavallisiin hoitoaskareisiin; vaipan vaihtamiseen, pukemiseen, nukuttamiseen ja mahdollisuuksien mukaan syöttämiseen, ellei äiti imetä lasta.

Vanhempien ero koskettaa aina myös lapsia, ihan pienimpiäkin. Vauvan aistit ovat hyvin herkät ja hän on tietoinen vanhemman stressistä ja ahdistuksesta, erityisesti silloin, kun se heijastuu vauvan ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen. Uupuneena vauvan tarvitsevuus kuormittaa enemmän. Vanhemman hyvinvointiin ja jaksamiseen onkin tärkeä kiinnittää huomiota. Apua kannattaa tarjota ajoissa, kun huomaa vanhempien voimavarojen hiipuvan. Vanhempaa tukemalla autetaan myös vauvaa.

Työntekijä voi auttaa vanhempia huomioimaan vauvan näkökulman erotilanteissa. Vanhempien kanssa on hyvä keskustella siitä, että vauvan tarpeet tulevat huomioiduksi riippumatta siitä kumman vanhemman kanssa hän on. Vauvan tapaamiset toisaalla asuvan vanhemman kanssa tulee järjestää niin, että vauvan perusturvallisuuden tunne säilyy.

Työntekijänä voit vanhemman kanssa yhdessä pohtia miten erotilanteessa turvata vauvalle asiat, joita hän tarvitsee:

  • tuttuja rutiineja (päivittäiset hoitotoimenpiteet)
  • riittävästi unta ja tutut unirituaalit (unilelu/-riepu, unilaulu)
  • säännöllisesti ja oikeanlaista ravintoa vauvan ikä huomioiden (esim. uusien makujen testaaminen voi odottaa hetken, jos ruokailu osoittautuu haasteelliseksi eron yhteydessä)
  • vuorovaikutusta ja leikkiä yhdessä vanhemman kanssa
  • läheisyyttä ja kosketusta, sylissä olemista
  • apua tunteidensa säätelyssä (esimerkiksi itkuisena lohduttamista ja rauhoittamista)
  • tunteen, että hän on rakastettu ja hänestä huolehditaan ja välitetään sekä hänet hyväksytään sellaisena kuin hän on
  • turvallisen ympäristön (päihteetön ja väkivallaton, ei vaarallisia esineitä)
  • mahdollisuuden olla muiden sisarustensa kanssa yhdessä, jos hänellä on sisaruksia
  • molemmilta vanhemmiltaan huolenpitoa ja läsnäoloa eron jälkeenkin

Lue lisää Tanja Henttosen artikkelista Yhteistyövanhemmuuden käsikirjasta.

Yhteistyövanhemmuuteen liittyy erityiskysymyksiä kuten vanhemman päihteiden käyttö tai perhe-elämää kuormittanut väkivalta. Näissä tilanteissa on tärkeä taata lapsen turvallisuus eikä yhteistyövanhemmuuden tukeminen ole itsestäänselvyys. Työntekijältä vaaditaan rohkeutta ottaa yhteistyön toteuttamisen mahdollisuudet ja esteet puheeksi vanhempien kanssa.

Yhteistyövanhemmuus ja vanhemman päihdeongelma

Yhteistyövanhemmuuden tukeminen tilanteessa, jossa vanhemmalla on päihdeongelma, on haastavaa. Työskentelyn lähtökohtana on oltava lapsen etu ja työntekijän tuleekin arvioida vanhemman päihteiden käytön vaikutusta lapseen ja tämän turvallisuuteen. Se vaatii työntekijöiltä rohkeutta ottaa asia rohkeasti puheeksi.

Vanhempi saattaa pysyä raskausajan irti päihteistä, mutta vauvan syntymän jälkeen päihteet voivat viedä uudestaan mennessään. Vanhemman alkoholinkäyttö lapsen silmin voi näyttää pelottavalta jo tilanteissa, jossa aikuisen omasta mielestä on kyse vain mukavasta tavasta viettää iltaa. Vanhemman käyttäytymisen muuttuminen päihtyneenä on lapselle hämmentävää, arvaamatonta ja ahdistavaa. Se myös aiheuttaa turvattomuuden kokemuksia, jotka toistuessaan vahingoittavat lapsen kehitystä ja hyvinvointia.

Työntekijän on olennaista tunnistaa ne tilanteet, joissa vanhemman kykyyn pitää huolta lapsesta ei voi luottaa. Tämä kysymys tulee pohdittavaksi mm. tilanteissa, joissa

  • vanhempi vähättelee tai ei kykene näkemään omaa päihdeongelmaansa
  • vanhempi motivoinnista ja tuen tarjoamisesta huolimatta kieltäytyy avusta.
  • jos vanhempi ei sitoudu päihdekuntoutukseen eikä kykene näkemään päihteidenkäytön vaikutuksia lapseen.
  • vanhempi ei suostu yhteistyöhön, rikkoo toistuvasti sopimuksia tai ei suostu valvottuihin tapaamisiin niiden ollessa välttämättömiä lapsen turvallisuuden takaamiseksi.

Lisäksi ammattilaisen on tärkeä toimia tilanteissa, joissa viranomaisilta tuleva informaatio/dokumentit kertovat selvästi, että lapsen turvallisuus ja kehitys on uhattuna, vaikka vanhemmat itse eivät olisi tilanteesta huolissaan. Moniammatillinen yhteistyö sekä tietojen vaihto sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden ja poliisin kesken on näissä tilanteissa avainasemassa.

Mikäli vanhemmalla on vakava päihdeongelma, yhteistyövanhemmuus sekä lapsen ja vanhemman yhteydenpito ei välttämättä toteudu. Näissä tilanteissa on olennaista, että lapsi saa tukea poissaolevan vanhemman mielessä pitämiseen.

Lapsen tukeminen lähtee aina myös vanhemman tukemisesta. Ero tai joku muu pysähdyttävä elämänkriisi voi tarjota myös mahdollisuuden muutostyölle. Eron jälkeen rakennettava uudenlainen vanhemmuus saattaa motivoida irtautumaan päihteidenkäytöstä. Omien kasautuneiden ongelmiensa takia vanhemman saattaa kuitenkin olla hyvin vaikea olla läsnä oleva ja turvallinen aikuinen lapselleen. Ammattilainen voi ohjata, tukea ja motivoida päihteitä käyttävää vanhempaa päihdehoidon ja -kuntoutuksen piiriin.

Lue lisää Niina Kokon artikkelista Yhteistyövanhemmuuden käsikirjasta.

Katso myös: Vauvan turvakortti – puheeksioton väline vauvan vanhemmille

Turvallisuus on yhteistyön edellytys

Lapsen vanhempien erotessa on pääsääntöisesti toivottavaa, että vanhemmat pystyvät yhteishuoltajuuteen ja yhteistyövanhemmuuteen. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista tai lapsen edun mukaista. Yhteistyövanhemmuuden mahdollisuuksia on arvioitava erityisesti silloin, kun perhesuhteisiin on kuulunut väkivaltaa.

Yhteistyövanhemmuus on mahdollista silloin, kun väkivalta päättyy ja tekijä on sitoutunut väkivallattomuuteen sekä turvalliseen vanhemmuuteen. Kaikkien osapuolten tulee kuitenkin saada apua väkivaltakokemuksesta toipumiseen ja väkivallattoman elämän rakentamiseen. Kun väkivallan uhri ja lapsi saavat tukea kokemustensa käsittelyyn ja väkivaltaa käyttänyt vanhempi sitoutuu väkivallattomuuteen ja ottaa vastaan tukea väkivaltaisen käyttäytymisen muuttamiseksi, voi eron jälkeinen yhteistyövanhemmuus olla mahdollinen.

Lapsen ehdoton etu on elää pelosta vapaata arkea. Hänen tulee saada osakseen riittävää vanhemmuutta ja turvaa. Mikäli vanhemmalla ja/tai lapsella on kokemus toisen vanhemman turvattomuudesta ja väkivaltaisuudesta, on ymmärrettävää, että vanhemman kykyyn toimia turvallisesti ei vanhempi eikä lapsi voi täysin luottaa. Turvattomasti käyttäytyneen vanhemman tuleekin osoittaa käytöksellään olevansa nyt turvallinen. Turvallisesti toimiminen rakentaa luottamusta uudelleen, mikä on edellytys yhteistyövanhemmuudelle.

Päättynyt väkivalta ei ole ehdoton este yhteistyövanhemmuudelle, mutta se on otettava huomioon mm. huolto- ja tapaamissopimuksia tehtäessä. Väkivalta ei ole vuorovaikutuksen ongelma, eikä siinä ei ole kyse riitelystä, mitä esiintyy kaikissa ihmissuhteissa. Väkivalta on vallan väärinkäyttöä, ihmisoikeusloukkaus ja rikos. Siksi on tärkeää, että viranomainen tunnistaa väkivallan merkit ja suhtautuu niihin vakavasti.

Myös lasten kuuleminen on tärkeää, jotta perhesuhteiden turvallisuutta voidaan arvioida kaikkien osapuolten näkökulmasta. Vauvojen, leikki- ja kouluikäisten lasten sekä nuorten kanssa turvallisuuden puheeksi ottoon on olemassa Turva10 eli väline, joka helpottaa asian puheeksi ottamista.

Kun väkivallasta on kysytty, ja se on tullut esille, on arvioitava yhteistyövanhemmuuden edellytyksiä ja riskejä. Yhteishuoltajuus ei saa vaarantaa väkivallan uhrin tai lasten turvallisuutta. Tilanteissa, joissa väkivalta on ollut henkeä uhkaavaa, väkivalta on ollut toistuvaa ja vakavaa tai uhrin henkeä on eron yhteydessä uhattu, on ensisijaisesti turvattava uhrin ja lasten turvallisuus. Lapsen vaihto ja/tai tapaamiset voidaan järjestää valvottuina.

Mikäli väkivallan riski kohdistuu suoraan lapseen, tapaamisten toteutumista tulisi arvioida lapsen turvallisuus ja etu edellä. Mikäli riskienarvioinnissa on päädytty siihen, että väkivalta on vakavaa, on syytä kääntyä MARAK (moniammatillinen riskinarvointikokous) -työryhmän puoleen riskien minimoimiseksi ja uhrin moniammatilliseksi auttamiseksi.

Ennen yhteistyövanhemmuuteen kannustamista on varmistettava, että väkivalta on ohi. Yhteistyövanhemmuutta ei tule käyttää esimerkiksi kontrollin ja vainon välineenä. Turvallisuus on käytännössä yhtä kuin elämä ilman väkivaltaa, kontrollia, pelkoa, painostusta, rajoittamista, ahdistelua tai jatkuvaa huolta omien rajojen ylittämisestä. Kun pelkoa väkivallasta, fyysisestä tai henkisestä vahingoittamisesta ei ole, on turvallista sitoutua yhteistyöhön.

Lue lisää Johanna Matikan ja Tiina Muukkosen artikkelista Yhteistyövanhemmuuden käsikirjasta.

Ota yhteyttä

Johanna Vaitomaa
Jussi Pulli
Kehittämispäällikkö, ero lapsiperheessä, Sofia asiakastietojärjestelmä, tietosuojavastaava
Maarita Kettunen
Päivi Hietanen