Jokainen vanhempi tarvitsee neuvoja ja apua vanhemmaksi kasvamiseen. Joskus parhaat vastaukset löytyvät toisilta vanhemmilta, joskus apua tarvitaan ammattilaiselta. Erityistä tukea vanhemmuuteen saatetaan tarvita sellaisissa perheissä, joissa arkea haastaa esimerkiksi taloudelliset huolet, päihteiden käyttö, mielenterveysongelmat tai väkivalta.

Liiton jäsenyhdistykset tarjoavat tukea monenlaisiin vanhemmuutta rasittaviin tilanteisiin.

Naiselle roolimuutos vanhemmaksi on raskaudesta johtuen selkeämpää kuin miehelle. Mies voi helpommin pitää isän roolin erillään muista rooleista ja identiteetistään. Miehen lisääntyvä hormonitoiminta lisää kuitenkin hänen suojelun tarvettaan ja sitoutumistaan perheensä hyvinvointiin. Tämä ei kuitenkaan tapahdu automaattisesti kaikkien miesten kohdalla. Esteenä voivat olla omat kielteiset kokemukset omasta lapsuudenperheestä, oman isämallin puuttuminen, nykyinen vaikea elämäntilanne tai riittävän tuen puute.

Lastaan odottava isälle tulee myös antaa mahdollisuus pohtia isyyttään, siihen liittyviä toiveita ja erityisiä haasteita. Tämä on erityisen tärkeää niiden miesten kohdalla, joilla isäidentiteetti ei synny luonnostaan. Raskausviikot 12-25 ovat ratkaisevia isyyden kehittymisen kannalta. Tällöin tuleva isä saattaa omien vaikeiden kokemusten vuoksi kokea ajatuksen isyydestään niin vaikeana, että hän mieluummin jättäytyy etäälle kuin sitoutuu siihen.

Vanhemmaksi sitoutumisesta vahvistaa yhteiset keskustelut tulevasta vauva-arjesta puolison kanssa. Näiden keskustelujen käymisessä ammattilaiset voivat auttaa tuomalla keskusteluun erilaisia näkökulmia ja tarvittavaa tietoa. Yhteiset keskustelut vähentävät vanhempien eriaikaisuutta vanhemmaksi kasvamisessa lapsen syntyessä. Samanaikaisuus lisää parisuhdetyytyväisyyttä ja rakentaa toimivaa yhteisvanhemmuutta. Toimivat perhesuhteet lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta, mikä auttaa perhettä pysymään koossa.

Tukea vauvaa odottaville perheille

Vastasyntyneestä huolehtiminen on aikuiselle monin tavoin rikastuttava, mutta toisaalta myös yllättävä, kokemus. Molemmilla vanhemmilla on omat roolit vauvan hoidossa; imetys sitoo äidin tiukasti vauvaansa ja isällä on tärkeä tehtävä tukijana ja läsnäolijana. Vauva tunnistaa heti alusta alkaen molempien vanhempiensa äänen, onhan hän kuullut ne jo raskausaikana. Rauhallinen ja ystävällinen ääni luo vauvalle turvallisuutta.

Alussa vanhemmat hoitavat vauvaansa monesti yhdessä. Vuorotteleminen on jatkossakin tärkeää, jotta molemmat voivat välillä levätä ja kumpikin voi tutustua ja luoda suhteen vauvaan rauhassa. Vauva hakee ensikuukausien aikana rytmiä ja säännöllisyyteen vasta harjoitellaan. Vauvan hoitaminen ympäri vuorokauden on joskus niin kuormittavaa, että vanhemmat uupuvat. Huolenmerkit on monesti nähtävissä jo varhain ja avun saaminen heti alusta on ensiarvoisen tärkeää.

On tärkeää korostaa vanhemmille, ettei väsymyksen myöntäminen ja avun hakeminen tarkoita epäonnistumista vaan vastuullisuutta. Yhteinen vaivannäkö vauvan hyväksi vahvistaa vanhempien parisuhdetta ja auttaa heitä iloitsemaan lapsestaan.

Kun perheessä on vastasyntynyt

Arki rakentuu vauvan tarpeista lähtien. Suhde vauvan ja vanhempien välille alkaa kehittyä jo odotusaikana.  Vauvan kasvaessa ja kehittyessä käsitys vauvasta ja itsestä tämän vanhempana kehittyvät ja vahvistuvat. Vauva tarvitsee hoivaavia aikuisia selviytyäkseen ja on täysin riippuvainen aikuisten hoidosta ja huolenpidosta, mutta myös heidän kyvystään jäsentää ja suodattaa vauvalle tunteita ja tilanteita. Arjen rutiniit luovat rytmiä ja ennakoitavuutta ja tekevät arjesta hallittavissa olevaa ja tuo turvallisuutta.  Voimia vapautuu suhteen luomiseen vauvan kanssa.

Vauvan ensimmäisiin kahteen vuoteen mahtuu monta tärkeää kehitysvaihetta, kuten säätely- ja tunnetaitojen opettelu.Vauvalle muodostuu kuva paitsi ympäristöstä mutta myös itsestä suhteessa hoivaaviin aikuisiin. Vauvalle syntyy kokemus huolenpidosta ja välittämisestä vanhemman mahdollisimman samankaltaisen läsnäolon kautta sekä hänen kyvystään havaita ja vastata vauvan tarpeisiin. Turvalliset ja välittävät ihmissuhteet ovat pohja lapsen kehitykselle ja rakentavat resilienssiä, eli sinnikkyyttä, joustavuutta ja toipumiskykyä. Toisin sanoen vauva-ajan hoiva ja turvalliset suhteet toimivat myöhemmissäkin elämänkolhuissa suojana.

Erilaiset vaikeudet ja haasteet kuuluvat elämään. Vauvan syntymä mullistaa useimpien arkea ja voi hetkellisesti haastaa siinä selviytymistä. Vanhemmuus itsessään herättää ristiriitaisia tunteita. Perheiden tilanteet vaihtelevat ja monet tekijät vaikuttavat vanhempien kykyihin ja voimiin olla suhteessa vauvaan  ja opetella vauvaperheen arkea. Sellaisia tekijöitä ovat esimerkiksi mielenterveysongelmat, yksinäisyys ja tukiverkostojen puute, traumaattiset kokemukset, taloudellinen epävarmuus, parisuhteen ristiriidat tai puutteet vanhemmuuden taidoissa. Myös voimakas stressi tai ahdistus elämäntilanteeseen tai vanhemmuuteen liittyen lisää vauvaperheen tuen tarvetta.
Usein haasteet ja vaikeudet tuntuvat kertyvän. Silloin, kun voimat menevät selviytymiseen, arki voi tuntua kaoottiselta ja vauvan tarpeisiin vastaaminen ylivoimaiselta.

Vanhemmaksi tulo on yksi suurimmista elämänmuutoksista, joka tuo sekä iloa, uutta ja tärkeää elämänsisältöä, mutta myös haasteita.  Vauvan totaalinen riippuvuus  vanhemmistaan voi tuntua pelottavaltakin vastuulta. Lähes kaikki tarvitsevat tukea vanhemmuuden alussa, toisille riittää pienempi tuki ja toiset tarvitsevat sitä enemmän.

Tukea vauvaperheille

Jokainen vanhempi haluaa lapselleen parasta ja useimmiten tarkoittaa hyvää. Joskus vanhempi tai muu lapselle läheinen aikuinen voi kuitenkin toimia tavalla, joka on vahingollista lapsen kehitykselle. Kasvatuksessa käytettävän väkivallan muotoja ovat esimerkiksi lapsen läpsiminen, kovakourainen käsittely, satuttamisella tai hylkäämisellä pelottelu tai lapsen syyllistäminen. Lapsen tarpeiden laiminlyöntiä kasvatuksen keinona on muun muassa lapsen jättäminen ilman ruokaa, lohdutusta, läheisyyttä tai syliä.

Lapsen kaltoinkohtelulla on useimmiten kasvatuksellinen tarkoitus, jolloin aikuisen tavoite on ohjata tai säädellä lapsen käytöstä, tunteita ja ajattelua tai tarve ylläpitää ja vahvistaa omaa valta-asemaansa suhteessa lapseen. Aikuinen voi kokea, ettei hänellä ole muita keinoja tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Pikkulapsiarki voi olla henkisesti hyvin kuormittavaa ja monet vanhemmat kokevat jossain vaiheessa uupumusta ja yksinäisyyttä. Väsymys aiheuttaa pinnan kiristymistä ja ärtyneisyyttä. Tällöin vanhempi voi ristiriitatilanteessa käyttää väkivallan tai laiminlyönnin keinoja tiedostamattaan, ikään kuin ”selkäytimestä”. Vanhempana toimimisen ja olemisen tavat ovatkin usein omilta vanhemmilta tai muilta kasvattajilta perittyjä ja vanhempi toistaa itse lapsena kokemaansa kasvatusmallia.

Jokaisella vanhemmalla on mahdollisuus muutokseen ja oikeus saada tukea toimivaan vanhemmuuteen ja turvallisena kasvattajana toimimiseen. Lue lisää virtuaalikirjasta: kasvatakannustaen.fi

Kasvatuksessa käytetyn väkivallan tai laiminlyönnin vastavoima on myönteinen ja turvallinen aikuisen ja lapsen välinen vuorovaikutus. Kannustava vuorovaikutuksen eli ICDP -ohjelman tavoite on kehittää aikuisen ja lapsen välistä aktiivista ja hyvää vuorovaikutusta.

icdp-kansi_kuva
ICDP- esite

Lapsi on jo pienestä pitäen oma persoonansa. Hänellä on omat tunteensa, ajatuksensa ja toiveensa, aivan kuten meillä aikuisillakin. Lapsi tarvitsee lämmintä huolenpitoa, jotta hän kokee olonsa turvalliseksi. Aikuisen välittävä huolenpito on yhteisen mielenkiinnon ja tunteiden kokemisen jakamista ja vahvistamista. Samalla lasta autetaan asioissa, jotka ovat hänelle vielä vaikeita ja haastavia. Aikuisen ja lapsen välisen vuorovaikutuksen laadulla on tärkeä merkitys lapsen emotionaaliselle, kognitiiviselle ja sosiaaliselle kehitykselle.

Se, millaisena aikuinen näkee lapsen, vaikuttaa siihen, miten hän lasta kohtelee. Lapsi muodostaa käsityksensä itsestään paljolti sen perusteella, miten häntä kohdellaan. Suhtautumistapaa voi muuttaa tietoisesti myönteisemmäksi sellaisissakin tilanteissa, joissa lapsi käyttäytyy haasteellisesti. Positiivinen suhtautumistapa ylläpitää ja lisää lapsen myönteistä käsitystä itsestään ja ICDP-koulutus vaikuttaa samansuuntaisesti hänen käyttäytymiseensä.

Kokemusten mukaan kannustava vuorovaikutus/ICDP on vahvistanut niin työntekijöiden
kuin vanhempien oivallusta siitä, että hyvät, yhteiset hetket syntyvät arkisissa jokapäiväisissä tilanteissa. Hyvä, kunnoittava kohtaaminen, liittyy se sitten työhömme tai henkilökohtaisiin ihmissuhteisiimme, ei vie sen enempää aikaa kuin huonokaan kohtaaminen. Työntekijät ovat kokeneet ICDP-orientaation lisäävän niin työssä kuin kotona vanhempanakin jaksamista. Vuorovaikutussuhteet
nähtiin aiempaa useammin iloa tuottavina ja energiaa antavina. Kannustavan vuorovaikutuksen/
ICDP:n avulla voitiin rakentavasti ottaa puheeksi myös vaikeita asioita.

 

Lisää tietoa

Lasta odottavat sekä lapsiperheet, joissa käytetään päihteitä ovat erityisen haavoittuvassa asemassa.

Pidä kiinni® -hoitojärjestelmän tavoitteena on taata fyysisesti ja psyykkisesti turvalliset olosuhteet vauvalle sekä tukea äitiä päihteettömyydessä ja vanhemmuuteen kasvamisessa.
Jokaisen avopalveluyksikön tehtävä on turvata riittävän pitkä ja tiivis jatkohoito ensikodista kotiutuville ja näin tukea itsenäiseen elämään siirtymistä. Avohoitoa tarjotaan myös niille päihdeongelmasta kärsiville vauvaperheille, jotka eivät tarvitse ensikotihoitoa.

Varhainen hoito tärkeää

Varhaisella hoitoon ohjautumisella on ratkaiseva merkitys sikiön tai vauvan kehityksen kannalta. Lapsen keskushermosto kehittyy varhaisten ihmissuhteiden varassa, voimakkaimmin sikiöaikana ja kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Varhainen hoitoonohjaus on myös kunnille edullisinta. Raha-automaattiyhdistys myöntää täyskorvauksen kolmen kuukauden hoitomaksuista ensikotihoitoon tulevien osalta. Käytännössä se tarkoittaa, että kunnalta ei peritä lainkaan hoitopäivämaksua kolmen kuukauden hoidosta raskausaikana. Näin pyritään helpottamaan hoitoon tuloa.

Ensikotihoidosta hyviä tuloksia

Päihdeongelmien hoitoon erikoistuneissa ensikodeissa tehdyssä tutkimuksessa lastenpsykiatrian erikoislääkärin Marjukka Pajulo (LT) selvitti   hoidossa olevien äiti-vauva -parien välisiä yksilöllisiä eroja hoidon tuloksellisuudessa ja näihin eroihin vaikuttavia tekijöitä.

Tutkimuksen mukaan ensikodeissa kuntoutuksessa olevien perheiden kehitys oli edennyt hyvin. Kenelläkään tutkimusryhmän äideistä ei ollut vakavia päihderetkahduksia lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana eikä lasten huostaanottoja tarvittu. Äitien vuorovaikutuskykyjen yksilölliset erot olivat kuitenkin suuria ja huolta aiheutti äitien psyykkisen oireilun suuri määrä. Tutkimuksen merkittävämpiä tuloksia oli se, ettei hoidon alussa voida tehdä ennusteita siitä, ketkä tulevat hyötymään hoidosta ja keiden vuorovaikutus vauvan kanssa kehittyy riittävän hyväksi. Mahdollisuus hoitoon pitäisi olla kaikilla.

Noin kuusi prosenttia odottavista äideistä kärsii päihderiippuvuudesta

Odottavien äitien ja pienten lasten äitien päihteiden käytön yleisyydestä ja piirteistä on Suomessa edelleen vain vähän tutkittua tietoa. Noin kuudella prosentilla odottavista äideistä on arvioitu olevan päihderiippuvuutta. Tämä tarkoittaa, että vuosittain 3600–6000 sikiön kehitys on vaarassa päihteiden takia. Joka vuosi Suomessa syntyy noin 650 alkoholin takia eriasteisesti vaurioitunutta lasta.Yleisesti ottaen tiedetään, että päihteiden käyttö on lisääntynyt erityisesti nuorten naisten keskuudessa ja esimerkiksi kolmasosa kaikista huumeiden käyttäjistä on naisia. Lisäksi tiedetään, että äidin päihteiden käyttö on yleisin syy pienten lasten huostaanottoihin Suomessa.

Päihdeongelmien hoitoon erikoistuneet ensikodit toimivat Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) tuella ja kuuluvat Ensi- ja turvakotien liiton Pidä kiinni -hoitojärjestelmään.

Ero on kriisi, joka koskettaa jokaista perheenjäsentä erikseen ja samalla myös yhteisesti.  Jokainen perheenjäsen kuin myös perheen lähiverkostoon kuuluva kokee eron omalla tavallaan ja näkemykset tilanteesta ja eroon johtaneista syistä voivat olla hyvinkin erilaiset. Vanhempien välisen parisuhteen purkautumisen ei tulisi päättää vanhempien välillä vallitsevaa vanhemmuussuhdetta. Vanhempien hyvät välit, toimiva yhteistyövanhemmuus ja sovinnollisuus turvaavat lapselle tärkeät ihmissuhteet eron jälkeen.

Yhteistyövanhemmuus lähtee siitä, että päättynyt puolisosuhde ja puolisuhdetta kuormittaneet tekijät nähdään erillisenä vanhemmuususuhteesta. Eron jälkeiseen vanhemmuuteen vaikuttavat parisuhteen laatu ennen eroa sekä eroamisen tavat eli onko eroa suunniteltu yhdessä, tuleeko eropäätös toiselle osapuolelle odottamatta tai äkillisesti tai haetaanko eroamisella ratkaisua eri elämänvaiheiden mukanaan tuomiin kriiseihin ja muutoksiin. Yhteistyöhön heijastuvat myös vanhempien välinen kyky ja tahtotila yhdessä kantaa vastuuta lapsen kasvatuksesta ja huolenpidosta eron jälkeen. Hyvään yhteistyöhön pyrkivät vanhemmat tekevät yleensä tietoisen päätöksen hoitaa lapsen asiat erotessa ja eron jälkeen hyvin. Lapsen kehityksen kannalta on tärkeää, että hänellä säilyy suhde äitiin ja isään. Lapsi tarvitsee pysyviä ihmisisuhteita ja menetykset vanhemmuussuhtessa ovat lapselle riskitekijä.
Yhteistyövanhemmuuden rakentuminen eron jälkeen vie aikaa ja vanhemmilla on itsellään keskeinen rooli siinä, millaista yhteistyötä he pyrkivät tekemään. Yhteistyövanhemmuus asettaa vanhemmilla haasteita etsiessään uudenlaista tapaa toimia ja puhua lapsen asioista.

Aikuisen oma selviytymisprosessi heijastuu vanhemmuussuhteeseen. Saako vanhempi itselleen apua erokriisiin liittyvien tunteiden kohtaamiseen ja käsittelyyn? Jos vanhempi kertoo hiljattain eronneensa tai ottaa perhetilanteen vaikeudet työntekijän kanssa esille, olisi tärkeätä antaa vanhemmalle hetki aikaa kertoa tilanteesta. Kuulluksi tulemisen kokemus edesauttaa tuen piiriin hakeutumista. Työntekijällä on tärkeä rooli ohjatessaan vanhempia eropalveluihin. Tuen hakemiseen rohkaisu on vanhemmalle ensiarvoisen tärkeää.

Palveluita ja tukea perheille, joissa vanhemmat ovat eroamassa:

Joskus yhteistä kieltä ei ole ja tarvitaan välineitä yhteiseen työskentelyyn.

Valokuvamateriaali lapsiperheiden kanssa työskentelyn tueksi, kun yhteistä kieltä ei ole. Aineisto sopii vastaanottokeskuksiin sekä selkokielimateriaaliksi muillekin asiakasryhmille.
https://issuu.com/ensi-jaturvakotienliitto/docs/vok_kansio_pdf

Unikoulu etänä

Virpi Labban perhe ulkoilee Karesuvannossa. Virpi työntää Linneaa vaunuissa. Kuva Kaisa Sirén

Perhe sai apua verkossa kokoontuvassa vertaisryhmässä. Lue tarina

Tunnista vauvan hätä!

tunnistavauvanhata_kuva

Vauvan kaltoinkohtelun tunnistaminen ja siihen puuttuminen. Tilaa esite

Väkivalta ja laiminlyönti kasvatuksessa -virtuaalikirja

akivalta_ja_laiminlyonti_kasvatuksessa-virtuaalikirja_kansi

Isäkorteista tukea vanhemmuuteen

tervetuloaisaksi