Joustoa eron jälkeen

– Ajattelin, että kun erotaan, niin riidat loppuvat.

– Ihan niin elämä ei mennyt, mutta riidat voitiin lopettaa ratkaisemattakin ja tyytyä siihen, että ollaan eri mieltä, kertoo Sari Masalin-Miettinen nyt, kun avioerosta on jo vuosia.

Lasten hoitaminen on vaatinut vanhemmilta opettelua: miten sovitellaan niin, että lapsilla olisi asiat hyvin. Varsinkin eron jälkeen vanhemmat todennäköisesti toimivat lasten kanssa eri tavoin.

– Säännöt ovat todennäköisesti erilaiset eri kodeissa. Molemmat ovat itsensä näköisiä vanhempia.

– Se on sitten niin, en kritisoi toisen kodin sääntöjä, sanoo Masalin-Miettinen.

Vapaaehtoinen kuuntelija

Sari Masalin-Miettinen löysi Eroneuvo-illat ja Neuvokahvilat pari vuotta eronsa jälkeen. Niiden antama tieto ja vertaistuki olisivat olleet tarpeen jo pahimman järkytyksen keskellä, mutta silloin avun hakeminen tuntui ylivoimaiselta. Sari päätti kouluttautua Eroneuvo-vapaaehtoiseksi.

– Koulutuksessa löytyi ”yhteistyövanhemmuus” nimeksi kaikelle sille, mitä yritimme lasten hyväksi tehdä. Joustaa.

– Sain hyvät eväät sille, että voin toimia toisten tukena. Olisin itse aikanani tarvinnut sitä, että olisin puhunutääneen ajatukseni ja kuullut, miltä se kuulostaa.

Nyt Sari Masalin-Miettinen lähtee vapaaehtoiseksi kuuntelijaksi Neuvokahvilaan tai Eroneuvo-iltaan siksi, että näkee omaa eroaan kipuilevan kasvoista usein illan päätteeksi, että olo on vähän keventynyt tai uusia ajatuksia syntynyt.

Juttu on ilmestynyt Enskassa 5/16. Teksti ja kuva Essi Lehtinen