Eron jälkeistä vainoa kokeneiden lasten tilanne huolestuttaa auttajia

Poliisi saa noin 600 vainoon liittyvää tutkintapyyntöä vuodessa. Määrä kertoo siitä, että vuonna 2014 voimaan tullut laki vainon kriminalisoinnista on otettu hyvin vastaan ja sille on ollut selkeä tarve. Vainon kohteita auttavat järjestöt arvioivat, että eron jälkeinen vaino koskettaa vähintään muutamia tuhansia ihmisiä vuosittain, joista apua hakee vain murto-osa.
– Vainoa kokeneiden ja apua saaneiden määrä on vähitellen kasvanut, mikä voi johtua siitä, että vaino tunnistetaan aiempaa paremmin ja siihen on löytynyt keinoja puuttua. Useille kuitenkin ”maan alla eläminen” voi olla edelleen ainut selviytymiskeino arjessa, mutta valitettavasti se myös kaventaa heidän elinpiiriään, sanoo VARJO-hankkeessa työskentelevä, psykoterapeutti Riitta Hannus Oulun ensi- ja turvakoti ry:stä.
Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset VIOLA – väkivallasta vapaaksi ry ja Oulun ensi- ja turvakoti ry, oikeusministeriö ja THL järjestävät yhteistyössä eron jälkeiseen vainoon liittyvän seminaarin Helsingissä, jonka teemana on ”Lapset eron jälkeisen vainon tilanteissa”. Seminaarin tavoitteena on nostaa esille lasten vainoon liittyviä kokemuksia ja keskustella eropalveluihin liittyvien käytäntöjen ja oikeusprosessien kehittämisestä.

Vainoajan tekojen haitallisia vaikutuksia lapsille vaikea tunnistaa

Eron jälkeisen vainon ensisijainen kohde on yleensä lapsen äiti. Vainoaja voi olla myös nainen ja vaino voi kohdentua mieheen ja myös samaa sukupuolta olevien vaino on tunnistettu ilmiö. Vanhempien välinen vaino ja lasten altistuminen sille tai toisen vanhemman vainon uhriksi joutuminen on kuitenkin todellisuutta monen suomalaisen lapsen elämässä. Tämä voi ilmetä esimerkiksi vanhempien yhteistyökyvyttömyytenä tai huoltajuusriitana. Esimerkiksi kysymykset yhteisten lasten huoltajuudesta ja elatusmaksuista antavat vainoajalle tilaisuuden kontrolloida niin vainon kohteena olevan äidin kuin lasten arkea. Vainon tavoitteena on usein heikentää toisen vanhemman vanhemmuuden edellytyksiä. Tämä tapahtuu toista vanhempaa mustamaalaamalla, lasta manipuloimalla tai emotionaalisesti kaltoin kohtelemalla. Pahimmillaan vanhempi aiheuttaa lapselle vakavaa väkivallan uhkaa, jonka seurauksena lapsi pelkää ja on jatkuvasti huolissaan omasta ja toisen vanhemman turvallisuudesta.
Seminaarissa esiintyvä, Lapin yliopiston yliopistonlehtori Anna Nikupeteri painottaa, että vanhempien eron jälkeistä vainoa kokevat ja sille altistuneet lapset eivät ole vain väkivallan näkijöitä tai kuulijoita, vaan vaino ja väkivalta voivat ilmetä lasten elämässä jatkuvana väkivallan kokemisena – uhkana ja pelkona. Lasten suhtautuminen vainoon ja heidän toimintansa vainon varjostamassa arjessa voi ulottua lasten sopeutuvasta ja vetäytyvästä toiminnasta muutosta etsivään ja kriittiseen toimintaan. Lasten kokemukset ja tieto vainosta voi olla erilaista myös saman perheen sisarusten välillä. Lasten erilaisten kokemusten ja siitä seuraavan toimijuuden tunnistaminen voi mahdollistaa heidän tuen ja avun tarpeisiin vastaamisen.

Parisuhdeväkivalta lisää vainon riskiä

Seminaarin pääesiintyjä on englantilainen sosiaalityön professori Nicky Stanley. Hän on tutkinut perheväkivaltaa, lastensuojelua, vanhemmuuden yhteyttä mielenterveyteen ja nuorten mielenterveyttä. Häneltä on julkaistu lukuisia kansainvälisiä ja kansallisia tieteellisiä artikkeleja.
Riski eron jälkeiseen vainoon on erittäin suuri, jos parisuhteessa on ollut väkivaltaa. Vaino voidaan kutsua jopa parisuhdeväkivallan jatkumona. Pitkään ajateltiin, että parisuhde- ja perheväkivalta loppuvat eron jälkeen. Tutkimuksen mukaan puolet miehistä, jotka olivat käyttäytyneet väkivaltaisesti parisuhteen aikana, jatkoivat väkivaltaista käytöstään parisuhteen päättymisen tai erilleen muuton jälkeen. Yhteiset lapset mahdollistavat erilaisia kontrolloinnin keinoja ja lapset joutuvat eri tavoin osallisiksi toisen vanhemman toteuttamaan vainoon. Lasten lisäksi vainoon voivat joutua osalliksi muut ihmiset, kuten uhrin vanhemmat, ystävät ja työtoverit, jotka voivat toimia, tiedostaen tai tiedostamattaan, tekijän väylänä saada tietoa kohteestaan. Vaikka vainossa on yksi kohde, voi siinä olla useita uhreja.

Saduista apua vainosta puhumiseen

Vanhempien eron jälkeistä vainoa kokevien ja sille altistuneiden lasten kokemukset osoittavat, että lapset eivät ole vain väkivallan näkijöitä tai kuulijoita, vaan vaino ja väkivalta voivat ilmetä lasten elämässä jatkuvana uhkana ja pelkona. Asian käsitteleminen on vaikeaa erityisesti pienten lasten kanssa. Seminaarin yhteydessä esitellään Ensi- ja turvakotien liiton julkaisema satukirjan, jonka avulla vainoon liittyvistä kokemuksista on helpompi puhua.
– Satukirjan sadut on kirjoitettu erityisesti eron jälkeistä vainoa kokeneille lapsille. Se on myös kirja kaikille lapsille, jotka joutuvat kohtaamaan vanhempien eron, sillä saduissa kuvatut suojattomuuden kokemukset ovat tuttuja lähes kaikille, jotka ovat kohdanneet vanhempien eron, sanoo satujen kirjoittaja, sanataiteilija Timo Harju.
Sadun vertauskuvallisella kielellä voi kuvata tunteita, joille ei muuten olisi sanoja. Satua kuunnellessa tunteet voi kokea turvallisesti.