Vanhemmille eroaminen on usein kipeä paikka, sillä useimmat ovat ajatelleet antaa lapselleen vakaan, kahden vanhemman kodin. Etenkin riitaisien erojen jälkeen sovinnollisuutta ja toisen arvostamista on vaikea saavuttaa. On hyväksyttävä, etteivät myönteiset, toisen vanhemmuutta arvostavat tunteet ole itsestään selviä ja niiden eteen voi joutua työstämään omia tunteitaan ja ajatuksiaan sekä opeteltava katsomaan asioita uudesta näkökulmasta. Aluksi omat tunteet voi jopa joutua työntämään syrjään, jotta kykenee toimimaan lapsen edun mukaisesti ja antamaan lapselle mahdollisuuden iloita myös toisesta vanhemmastaan.
Lapselle vanhemmat ovat eronkin jälkeen edelleen yhtä arvokkaita, tarpeellisia ja rakkaita, kuin aikana, jolloin perhe asui yhdessä. Fyysinen erillään oleminen on lapselle usein merkittävä ja raskas asia sietää, kun taas vanhemmille ero on saattanut olla helpotus vaikeaan ja tulehtuneeseen tilanteeseen. Lapsen ja vanhempien tunteet voivat siis olla monin osin erilaisia, ja sitä vanhempien on opeteltava ymmärtämään. Yhteistyövanhemmuus vaatii vanhemmilta sitoutumista ja lapsen hyvän ajattelua. Yhteinen lapsi yhdistää vanhempia myös eron jälkeen, tapa vain on erilainen kuin aikaisemmin. Lapsen toisesta vanhemmasta ei pääse eroon vaikka yhdessä eläminen loppuisi, ja lapsen takia toinen vanhempi tulisi hyväksyä osaksi menneisyyttä sekä nykyisyyttä ja tulevaisuuttakin.
Työssäni tapaamispaikassa yhteistyövanhemmuuteen tukeminen on jokapäiväistä työtä. Asiakkainamme on usein pitkittyneisiin huoltajuus- ja tapaamisriitoihin päätyneitä vanhempia sekä äskettäin eronneita vanhempia, joista toinen tai molemmat kärsivät päihde- ja/tai mielenterveysongelmista. Kaikkien asiakkaiden kanssa tuomme esiin yhteistyövanhemmuuden hyötyjä aivan alkuhaastatteluista lähtien. Kannustamme vanhempia alusta saakka kohtaamaan toisensa tapaamisten alku- ja lopputilanteessa, vaikka se tuntuisikin vaikealta. Vanhempien kanssa keskustellaan tapaamisten tärkeydestä ja siitä, miksi lapsella on oikeus tavata molempia vanhempiaan. Keskitymme siihen hyvään, mitä tapaamisista voi seurata, ja kannustamme lapsen kanssa asuvaa vanhempaa näkemään tapaamiset hyödyllisinä sekä lapsen että aikuisten näkökulmasta.
Mielestäni erotilanteeseen jouduttaessa lapsen näkökulmaa valaisee hienosti Eroneuvoissakin esittämämme lause: ”Parhaiten erosta selviävät lapset, joiden vanhemmat kiinnittävät huomiota eroamisen tapaan”. Kannustaisin eroavia vanhempia etsimään rohkeasti tietoa ja apua sekä ajattelemaan erokriisinkin keskellä lapsen jaksamista. Onnistunut yhteistyövanhemmuus antaa lapselle ajan kanssa turvallisuuden ja pysyvyyden tunnetta, vaikka vanhempien erilleen muutto usein herättääkin lapsessa hämmennystä ja huolta. Se, että vanhemmat pystyvät hyväksymään lapsensa ikävän toista vanhempaa kohtaan, vaikka omat tunteet olisivatkin täysin päinvastaisia, antaa lapselle oikeutuksen omien tunteiden ja ajatusten ilmaisemiseen. Osaltaan tämä myös vahvistaa lapsen käsitystä itsestään ja auttaa ymmärtämään omien vanhempien erilaisuutta.
Kirjoittaja: Tapaamispaikka-ohjaaja ja Eroneuvo-vetäjä Sara Parhiala
