Olin reilun vuoden ikäinen vauva, kun paloin vakavasti saadessani pannullisen kiehuvaa teevettä päälleni ikävän onnettomuuden seurauksena. Minut toimitettiin pikaisesti ambulanssilla sairaalaan ja jouduin olemaan sairaalahoidossa vajaan kuukauden. Elämäni alku sai dramaattisen käänteen ja monin tavoin pitkäkestoiset seuraukset.

Elettiin 70 -luvun alkua ja ymmärrys lasten kivunlievityksestä ei tuolloin vastannut tätä päivää. Samoin ymmärrys vauvan tarpeista oli toinen kuin nyt. Käytännössä olin sidottu kääreisiin vyötäröstä päälakeen saakka niin, että kasvoistani oli vain silmät ja suu näkyvissä. Minulla ei luonnollisestikaan ole muistikuvia noin varhaisista vaiheista, mutta voin vain kuvitella, millaista vauvan on olla yhtäkkiä yksin sairaalassa ilman tuttua ympäristöä ja turvallisia hoivarutiineja, mahdollisesti kovien kipujen kanssa, ja varsinkin ilman vanhempien turvallista hoivaa ja kosketusta.

Keho muistaa

Keho muistaa kosketuksen ja myös kosketuksen puutteen. Koronaviruksen aiheuttaman eristäytyneisyyden vuoksi moni kokee tällä hetkellä kosketuksen ikävää, jopa sellaista, joka tuntuu lähes kivun omaisena tunteena kehossa. Koskettaminen on sanatonta kieltä, joka tuottaa suoranaisia terveyshyötyjä kertomalla välittämisestä ja huolenpidosta. Pieneenkin hipaisuun voi sisältyä suuri merkitys ja lämmin halaus voi olla paras hetki päivässä.

Vauva ei selviydy ilman kosketusta, eikä lapsi kehity ilman, että häntä kosketetaan. Turun yliopiston tutkimuksessa kävi ilmi, että jopa kuukauden ikäisten nukkuvien vauvojen aivot reagoivat, kun heitä silitetään. Kosketuksen ansiosta kehon itse tuottamat, hyvää oloa aiheuttavat läheisyyshormoniksi kutsuttu oksitosiini ja mielialaa ylläpitävä serotoniini aktivoituvat.

Kosketus vähentää stressiä, ärtyneisyyttä ja levottomuutta, parantaa unen laatua ja keskittymiskykyä, rauhoittaa. Kosketuksen puutteen on todettu lisäävän keskittymisvaikeuksia, aggressiivisuutta, ahdistuneisuutta, masennusta ja riippuvuutta nautintoa tuottaviin aineisiin. Kosketusta vaille jääminen merkitsee vähentynyttä turvallisuuden tunnetta ja yksinäisyyttä.

Luulenpa, että oma varhaislapsuuden traumaattinen kokemukseni on jättänyt minulle syvän kehollisen muistijäljen. Omat, nyt jo aikuistuvat lapseni, olen pitänyt lähellä sylissäni ja kosketusetäisyydellä aina näihin päiviin saakka.

Korona vei kosketuksen

Olen surullisena ajatellut kaikkia niitä ihmisiä, jotka koronan vuoksi ovat nyt kosketuseristyksissä muista. Vanhuksia, joita kosketetaan ehkä vain muovihanskojen läpi ja suojapukujen välityksellä. Isovanhempia, jotka kaipaavat pienten lastenlasten kehojen pehmeyttä sylissään. Yksin asuvia, jotka eivät voi halata ystäviään ja läheisiään. Myös vastavalmistuneet, peruskoulun päättäneet ja ylioppilaat ovat jäävät vaille onnitteluhalauksia sukulaisilta, ystäviltä, naapureilta ja tuttavilta. Puhumattakaan heistä, jotka ovat sairastuneet koronaan ja makaavat ehkä sairaalan teho-osastolla parhaillaan.

Me ihmiset olemme kehollisia olentoja, nisäkkäitä. Nisäkkäät hoivaavat jälkeläisiään kehonsa välityksellä. Vauvoja kannetaan kiinni vanhemman kehossa ja ruokitaan vanhemman keholla. Eläimet nuolevat jälkeläisensä puhtaaksi ja kantavat heitä suussaan, selässään ja sylissään. Rotta ja apina -tutkimuksista tiedetään kuinka ratkaisevan tärkeää emon antama kosketus ja hoiva on poikasen kehitykselle ja myöhemmälle selviytymiselle.

Yksi kosketuksen tärkeimmistä tehtävistä on kytkeä lapsi yhteyteen toisten ihmisten kanssa, sanoo lastenpsykiatrian erikoislääkäri Jukka Mäkelä, joka on puhunut ja kirjoittanut kosketuksen merkityksestä paljon. Myös aikuiset kytkeytyvät toisiinsa kosketuksen välityksellä. Kosketus on ensimmäinen aistimme, joka kehittyy ja se myös säilyy pisimpään. Ihminen tarvitsee kosketusta koko elämänsä ajan, se on meissä oleva syvä kaipuu, jota ei voi tyydyttää pelkästään videovälitteisin kuvin ja sanoin, vaikka onneksi tekniikka onkin nyt mahdollistanut yhteydenpitomme myös näin.

Emme tiedä, mikä merkitys tällä eristäytyneisyydellä on mielenterveyteemme, mutta varmaa on se, että emme selviä pitemmän päälle ilman kosketusta. Vauvat ja vanhemmat saavat onneksi koronasta huolimatta nauttia läheisyydestä ja toistensa kehon lämmöstä toisiaan vasten. Onneksi näin! On kuitenkin tärkeä tunnistaa ne ihmiset, joihin korona iskee lujimmin ja joiden tulevaisuutta se haavoittaa eniten. Joukossa on paljon myös lapsiperheitä.

Koskettaa voi monin tavoin

Onneksi sanoillakin voi koskettaa. Kaunis kortti työpöydällä entiseltä työkaverilta liikutti tänään kyyneliin, ystävän vilpitön kiitos viime viikolla puhelimessa samoin. Pelkkä katsekin voi koskettaa vahvasti ja esimerkiksi siksi on tärkeää, että työssä käyvät eivät aina sulje Teamsissa kameroitaan, kun kohdataan. Yksinäisyyttä voi kokea isossakin porukassa, ja varmimmin silloin, kun katse ei kohtaa kenenkään toisen katsetta.

Myös taide eri muodoissaan koskettaa vahvasti. Monen kohdalla musiikki saa tunteet liikkeelle ja toisinaan kehonkin. Se voi viedä huolen täyttämät ajatukset toisaalle ja antaa hetken levon. Samoin muut taiteen muodot. Toisinaan taide johdattaa tilaan, joka ei ylipäänsä antaudu sanoille, mutta koskettaa selittämättömästi.

Konkreettisimmillaan kosketuksen nälkää voi poistaa lemmikkien avulla. Varsinkin vetäytymään taipuvaiset murrosikäiset ovat hellyttäviä seurattavia, kun he kantelevat ja paijaavat lemmikkejä ja lepertelevät niille. Ei ihme, että eläimiä käytetään terapioissa, kirjastoissa ja vanhustenhuollossa.

Jos elät tällä hetkellä tilanteessa, jossa koskettaminen on hyvin vähäistä tai sitä ei ole lainkaan, kokeile voisiko seuraavista olla apua

  1. Silitä kehoasi pitkin vedoin, aloittaen hartioista ja jatkaen käsivarsia pitkin kämmeniin saakka. Käy koko keho näin sivellen läpi, vatsa- ja selkäpuoli, lantiosta ja reisistä jalkateriin saakka. Lopuksi silitä kasvojasi ja hiuksiasi. Jos silittäminen tuntuu hankalalta, niin voit myös taputella kämmen avoinna ja pehmeänä lempeästi kehosi kauttaaltaan.
  2. Halaa itseäsi niin, että kiedot molemmat kädet ympärillesi. Jos haluat lisätä lohduttavaa tunnetta, niin heijaa samalla itseäsi vähän. Jos tuntuu turvalliselta, niin voit sulkea silmät samalla.
  3. Jos yksin nukkuminen tuntuu ikävältä, niin voit ottaa nukkumaan mennessäsi kuumapullon mukaan. Laita se ison pehmolelun sisään ja halaa lämmintä pehmeää nallea ja nukahda hänen kanssaan. Iso vartalotyyny, jonka ympärille voi kietoa jalan ja painaa pään, voi tuntua myös lohduttavalta. Tai tilaa painopeite, joka laskeutuu päällesi kuin turvallinen syli.

Vähin mitä voimme tehdä itsemme ja toisemme hyväksi, on kohdata toisemme kaikissa tilanteissa ystävällisesti. Tervehdys, hymy ja kuulumisten kysyminen eivät maksa mitään, mutta antavat paljon.

Lue lisää

Kosketuksen puute vaivaa ihmisiä, ja se jopa vaarantaa terveyden ja hyvin­voinnin , HS artikkeli
Nyt se on tutkittu: Silittely saa vauvan aivot hyrisemään, YLE artikkeli
Kosketuksen merkitys lapsen kehityksessä, Suomen Lääkärilehti artikkeli
Hyvä kosketus tuo lapselle intensiivistä mielihyvää, Kirkko ja kaupunki artikkeli
Lapsi tarvitsee läheisyyden kokemuksia, Talentia artikkeli

Kuva: Unsplash, Rod Long

Kirjoittaja: Tanja Henttonen

Tanja Henttonen toimii Ensi- ja turvakotien liitossa erityisasiantuntijana Vaativan vauvatyön tiimissä.