Muistatko ensimmäisen seurustelusuhteesi? Kutkutuksen, jännityksen ja epävarmuuden. Ruokahalun menettämisen ja puhelimen tarkistelun? Entä muistatko puhuneesi seurustelusta vanhempien ja muiden aikuisten kanssa? Minä muistan hyvin perhoset vatsanpohjassa. En kuitenkaan muista, että kanssani olisi kotona tai koulussa keskusteltu siitä, mitä ihanaan ja hyvään seurusteluun kuuluu ja mitä ei. Voin myöntää, että ymmärsin vasta päälle parikymppisenä, ettei mustasukkaisuus ole romanttista.
Tiedän, että ajat ovat 2000-luvun alusta muuttuneet. Tietoa ja tukea on verkon kautta saatavilla aiempaa laajemmin. Sosiaalisen mediat vaikuttajat puhuvat omista suhteistaan ja tukea saa chateista ympäri vuorokauden. Siitä huolimatta nuoret toivovat, että ihmissuhteista, turvallisuudesta ja hyväksyttävästä käytöksestä puhuttaisiin paljon enemmän.
Huoli nuorten kohtaamassa väkivallasta on todellinen
Vaikka tunteista, seksuaalisuudesta ja suostumuksesta keskustellaan nykypäivänä niin kouluissa kuin somessa, seurusteluväkivalta ja seksuaaliväkivalta ovat siitä huolimatta hälyttävän yleisiä. Erityisesti nuorten kohtaama seksuaaliväkivalta on yleistynyt.
Merkittävä osa näistä väkivallan kokemuksista jää valitettavasti piiloon. Siihen on monia syitä, joista häpeä on yksi. Toinen syy on pelko syytöksistä ja elämän rajoittamisesta. Nuoret kertovatkin todennäköisimmin kokemastaan väkivallasta kavereilleen kuin muille läheisilleen. Tässä meillä aikuisilla on peiliin katsomisen paikka. Miten luomme niin turvallisen ilmapiirin, että herkistä ja haavoittavistakin kokemuksista voi ja saa puhua ilman pelkoa seurauksista? Ja toisaalta millaisin tiedoin ja taidoin kaikki nuoret tulisi varustaa, jotta he eivät jäisi kaverinsa salaisuuden kanssa yksin.
Miten voimme estää väkivallan?
Nuorten kohtaaman väkivallan tulee herättää meissä aikuisissa huolta. Hyödyllisintä on kääntää huoli toiminnaksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että meidän kannattaa lähteä yksioikoisesti esittelemään kaikkia mahdollisia vaaran paikkoja. Valistus toimii usein itseään vastaan ja nuoret vetäytyvät keskustelusta. Perinteisessä turvataitokasvatuksessa on se vaara, että kertomalla miten välttyy väkivallalta, me sysäämme väkivallan kokijoiden vastuulle.
Valistuksen sijaan meidän tulee aktiivisesti ja tutkaillen keskustella siitä, mitä erilaiset ihmissuhteet ovat ja mitä nuoret toivovat suhteiltaan. Meidän on syytä vahvistaa sitä käsitystä, että kaikkien ihmissuhteiden pitää tuntua hyviltä ja turvallisilta. Voimme myös kertoa, etteivät omat kokemuksemmekaan ole aina olleet turvallisia. Vaikka omassa suhteessa olisi väkivaltaa, niin kokemuksesta voi selvitä ja toipua.
Meidän pitää muistaa se, että siinä missä osa nuorista kohtaa väkivaltaa, osa toimii itse väkivaltaisesti ja muita vahingoittaen. Miten voimme suojata nuorten kasvua niin, että he saavat parhaat mahdollisuudet kasvaa turvallisiksi, väkivallattomiksi ja kaikin puolin hyvinvoiviksi aikuisiksi. Omien rajojen ja turvallisuuden tukemisen rinnalla pitää siis puhua siitä, miten itse olla turvallinen. Voimme tukea väkivallattomiin keinoihin ratkaista ristiriidat, opettaa itsensä rauhoittamistaitoja ja vastuunottoa omista tunteista ja käytöksestä.
Voimme myös itse mallintaa turvallista käytöstä lähisuhteissa. Puhumalla puolisolle väkivallattomasti ja ottamalla vastuun omasta käytöksestä. Pyytämällä anteeksi ja sanoittamalla omaa toimintaa. Kysymällä, miltä turvallisuus nuoresta tuntuu. Tai turvattomuus. Keskustelemalla seksuaalioikeuksista, suostumuksesta ja haitallisista sukupuolikäsityksistä. Kertomalla, että olemme itsekin olleet epävarmoja ja mokailleet. Toisaalta parasta väkivallan ehkäisyä on, kun itse kunnioitamme nuoren rajoja, yksityisyyttä ja koskemattomuutta.
Seurustelun kuuluu olla ihanaa!
Ennen kaikkea meidän pitäisi puhua hyvistä ja turvallisista ihmissuhteista paljon enemmän. Piirtämällä rajat hyvältä tuntuvaan ja hyväksyttävään ihmissuhteissa vahvistamme myös ymmärrystä väkivallasta. On meidän aikuisten vastuulla, että nuoret saavat turvallisesti pohtia seurustelun iloja, suruja ja rajoja.
Myönteinen ja kannustava tulokulma on usein toimivin. Toivoisinkin meidän aikuisten toistavan sanomaa siitä, että seurustelun kuuluu olla ihanaa!
