Tällä viikolla vietämme Lapsen oikeuksien viikkoa ja viikko päättyy sunnuntaina 20.11. Lapsen oikeuksien päivään. Lapsen oikeudet koskevat jokaista alle 18-vuotiasta lasta. Ne ovat lasten ihmisoikeuksia. Ne eivät ole mielipidekysymyksiä, vaan meidän jokaisen aikuisen velvollisuuksia. Lapsen oikeuksien sopimus takaa jokaisen lapsen oikeudet mm. tasa-arvoon, turvallisuuteen, terveyteen ja koulutukseen.
Kolmannes lapsista joutuu kokemaan kaltoinkohtelua tai väkivaltaa tai altistuu perheväkivallalle kotonaan.
Tänä vuonna lapsen oikeus turvallisuuteen haastaa meitä aikuisia erityisesti. Ukrainan sota on kouriintuntuvasti nostanut esiin lasten aseman kärsijöinä sodassa. Masentavaa on se, ettei mitään merkkejä rauhan ponnisteluista näy. Se merkitsee sitä, että lasten näkökulmasta tehtäväksemme jää sodan kauheuksien tuoman kärsimyksen lievittäminen ja turvallisen suojan tarjoaminen sodan jaloista pakoon tuleville. Ukrainan sodan lisäksi käydään lukuisia sotia maailmassa. Emme saa unohtaa myös niissä kärsijäksi joutuvia lapsia.
Kolmannes lapsista joutuu kokemaan kaltoinkohtelua tai väkivaltaa tai altistuu perheväkivallalle kotonaan. Lapsia väkivallan keskellä eläminen vaurioittaa, ja heidän täytyy saada mahdollisuus käsitellä traumaattisia kokemuksiaan. Nykyisin toinen vanhempi voi esimerkiksi erotilanteessa estää lapsen avun saannin. Se ei ole oikein ja loukkaa lasten oikeuksia. Ensi- ja turvakotien liiton eduskuntavaalitavoitteissa vaaditaan, että väkivaltaa kokeneiden ja sitä todistamaan joutuneiden lasten oikeus saada apua turvataan uudistamalla työkäytäntöjä ja lainsäädäntöä.
Lokakuussa julkistetun tutkimuksen mukaan Suomessa joka toinen nainen joutuu erilaisen lähisuhdeväkivallan uhriksi tai sen uhan alaiseksi. Aikaisemmin arvio oli, että näin on joka kolmannen naisen kohdalla. Tulos on hätkähdyttävä. Onko lähisuhdeväkivalta siis entistä yleisempää vai tiedämmekö asiasta nyt tarkemmin? Olemme joka tapauksessa epäonnistuneet kääntämään lähisuhdeväkivallan kehityksen suuntaa eri tahojen yhteistyöllä. Istanbulin sopimus siihen meitä kuitenkin velvoittaa.
Vietämme 25.11. perinteistä lähisuhdeväkivallan vastaista päivää ja kampanjoimme Valoa ei väkivaltaa -teemalla. Nostetaan yhdessä silloin esiin: lähisuhdeväkivalta on ihmisoikeuksien loukkaus ja vaadimme entistä määrätietoisempia toimia sen ehkäisemiseksi.
Ongelmasta vaietaan viimeiseen asti ja kärsitään yksin.
Lähisuhdeväkivalta koskettaa kaikenikäisiä. Kun vanhus joutuu puolisonsa tai aikuisen lapsensa väkivallan kohteeksi tai uhatuksi, kynnys avun hakemiseen on erittäin korkea. Tilanteeseen liittyy varmasti suurta häpeää, vaikka väkivallan uhriksi joutuneella ei ole syytä häpeään. Ongelmasta vaietaan viimeiseen asti ja kärsitään yksin. Todennäköisesti ihan lähimmillekään asiasta ei puhuta. Eri palveluissakaan ei usein tunnisteta väkivaltaa tai oteta sitä puheeksi, vaikka siitä olisi vahvoja merkkejä. Rohkaisen jokaista vanhusten kanssa työskentelevää olemaan tarkkana ja kysymään, kokeeko vanhus olonsa turvalliseksi. Turvallisuudesta puhumisen kautta voi olla helpompi päästä puhumaan myös väkivallasta. Erityisen tärkeitä ovat kotipalvelun työntekijät, jotka ovat vanhusten arjessa läsnä.
Jokaisella on oikeus olla turvassa. Pidetään siitä yhdessä huolta. Emme voi yksipuolisesti puhua vain ulkoisesta turvallisuudesta ja satsata siihen. Lähisuhdeväkivallan ehkäisy, avun ja palvelujen varmistaminen sen uhreiksi joutuneille ja väkivallan katkaisuohjelmiin satsaaminen väkivaltaa käyttäneille ovat osa sisäisen turvallisuuden rakentamista syrjäytymisen ehkäisyn lisäksi.
Turvallista marraskuuta kaikille!
