On kyse sitten päihde- tai mielenterveysongelmasta tulisi ongelmaa tarkastella kokonaisvaltaisesti, ei vain terveydellisestä tai sosiaalisesta näkökulmasta. Lakien erillisenä pitämistä tai yhdistämistä tärkeämpää ovat sisällölliset muutokset, jotka takaavat mielenterveys- ja päihdeongelmaisille asiakkaille heidän tarpeeseen perustuvaa kokonaisvaltaista kuntoutusta.
Koska uudet sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet ovat vasta muodostumassa, on tässä vaiheessa järkevää säilyttää lait erillisinä, ja muuttaa ne uuden järjestelmän selkiydyttyä asiakkaan kokonaisvaltaista auttamista parhaiten palvelevaksi kokonaisuudeksi. Nyt mielenterveyslaissa arvioidaan palvelutarpeita ainoastaan lääketieteellisin perustein. Palveluntarpeen perusteena tulee yksittäisen diagnoosin sijaan olla laaja-alainen ihmisen toimintakykyyn perustuva arvio, jolloin mielenterveysongelmiin pystyttäisiin puuttumaan varhaisemmassa vaiheessa.
Perheiden ja läheisten, erityisesti lasten, näkökulma on tärkeää saada näkyviin. Oikeus turvallisiin ja pysyviin hoitosuhteisiin tulee varmistaa – erityisen tärkeää se on lasten ja nuorten kohdalla. Päihdehuoltolaissa tulee varmistaa oikeus monipuolisiin päihdehoito- ja kuntoutuspalveluihin.
Hoitamatta jättäminen tulee aina paljon kalliimmaksi kuin hoidon ja avun saaminen. Raskaana olevien alkoholia ja huumeita käyttävien naisten ja pikkulapsiperheiden varhaisesta hoitoon pääsystä on huolehdittava. Vapaaehtoisen kuntoutuksen mahdollistaminen ja sen kehittäminen on ensisijaista.
Lakiuudistuksissa tulee korostaa eri toimijoiden yhteistyötä ja nostaa vahvemmin esiin järjestöjen rooli päihde- ja mielenterveystyössä.