Tommy Hellsten on viisaasti todennut, että ”se mikä on mennyt vuorovaikutuksessa rikki, se pitää vuorovaikutuksessa korjata”.
Tämän olen itse voinut todistaa monta kertaa ICDP-ryhmiä ohjatessa, terapia-asiakkaiden kanssa tai ihan vaan perhesuhteissa. Ihmisen on mahdollisuus saada korjaavia kokemuksia vuorovaikutussuhteissa läpi elämän.
”Kannustavassa vuorovaikutuksessa keskitytään vahvasti lasten voimavaroihin, vahvuuksiin ja mahdollisuuksiin ja pyritään positiivisen näkemyksen vahvistamiseen lapsista ja nuorista.”
Vanhemmuus on haastava laji ihan kenelle tahansa vanhemmalle. Erityisen haastavaa se on vanhemmalle, jonka omassa lapsuudessaan on ollut kipupisteitä. Vanhemmuutta voidaan kuitenkin tukea erilaisten vanhemmuustaitoja opettavien interventioiden avulla. Niiden tavoitteena on suojella lasta myöhemmän elämän vastoinkäymisiltä tarjoamalla vanhemmille tehokkaita ja toimivia vanhemmuustaitoja ja kasvatuskeinoja.
Kannustava vuorovaikutus ICDP (International Child Development Programme) on ohjelma, jossa keskeistä on positiivinen vuorovaikutus. ICDP on tapa ajatella maailmaa, elää ja olla toisten kanssa vuorovaikutuksessa ja ennen kaikkea nähdä asioita lapsen silmin. Kannustavassa vuorovaikutuksessa keskitytään vahvasti lasten voimavaroihin, vahvuuksiin ja mahdollisuuksiin ja pyritään positiivisen näkemyksen vahvistamiseen lapsista ja nuorista. Niissäkin perheissä, joissa vanhemmilla on esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmiin liittyviä haasteita, on vanhemmilla samaan aikaan myös voimavaroja ja taitoja. Kannustavan vuorovaikutus -ohjelman avulla tehdään näkyväksi niitä hetkiä, joissa vanhemmuus toimii ja, joissa lapsella on turvallinen olla.
Myönteinen ja positiivisia tunteita vahvista vuorovaikutus ja suhtautuminen kanssaihmisiin lisäävät hyvinvointia niin päiväkodeissa, kouluissa kuin työpaikoilla. Ohjelman soveltamismahdollisuudet, käytännön ja teorian yhdistäminen sekä humanitääriset pyrkimykset olisi tärkeää saada laajemminkin yhteiskunnalliseen käyttöön.
Nykyisin on monenlaisia käsityksiä siitä, mitä on hyvä vanhemmuus. Nettien keskustelupalstat, sosiaalinen media ja muut yhteiskunnalliset vaikuttamisen kanavat ovat täynnä erilaisia määritelmiä ja kriteereitä sille, millainen vanhemmuus on hyvää. Monet saattavat kokea, että hyvän vanhemmuuden saappaita on vaikea, jopa mahdotonta täyttää. Tämä synnyttää ahdistusta, mielipahaa ja epäonnistumisen tunteita.
”…helmi on juuri siinä, että vanhempi nähdään oman lapsensa parhaana asiantuntijana.”
Kannustavan vuorovaikutusohjelman helmi on juuri siinä, että vanhempi nähdään oman lapsensa parhaana asiantuntijana. Ohjelman avulla tätä ainutlaatuista suhdetta voidaan edistää ja tukea lisäämällä myönteistä vuorovaikutusta lapsen ja vanhemman välillä. Vanhemmuus ei ole suorituslaji, vaan tärkeintä on turvallinen, tunnepohjainen ja iloa tuottava vuorovaikutus ja suhde lapseen.
Ohjelman taustalla on inhimillinen suhtautumistapa ja humanitääriset teoriat. Kannustava vuorovaikutus on yksi tapa toteuttaa muun muassa YK:n ihmisoikeussopimuksia ja ennen kaikkea Lasten oikeuksien sopimusta. Ensi- ja turvakotien liitossa ja sen useissa jäsenyhdistyksissä on koulutettuja kannustavan vuorovaikutuksen ammattilaisia, jotka toteuttavat ohjelman ideologiaa työskennellessä haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja perheiden kanssa. Tutkimusten perusteella Kannustava vuorovaikutus -ohjelma on lupaava interventio lapsiperheiden tukemiseksi.
Nähdyksi ja hyväksytyksi tuleminen on keskeinen asia läpi koko elämän. Kannusta vuorovaikutus – ohjelman avulla vanhempaa tuetaan tulkitsemaan lasten viestejä, ilmeitä, kehonkieltä ja eleitä, näkemään positiivisia piirteitä lapsessa ja huomioimaan lapsen mielentiloja ja aloitteita sekä vastaamaan niihin sensitiivisesti ja empaattisesti.
Vanhemman ja lapsen välinen suhde on lapselle kaikkein tärkein ihmissuhde. Lue kannustavan vuorovaikutuksen merkityksestä lisää mm. Kannusta minut vahvaksi -esitteestä.
