Pandemian aiheuttama pitkä ajanjakso pääasiassa kotiin eristäytyneenä ja sosiaalisia kontakteja vältellen on voinut vaikuttaa meihin eri tavoin. Osa ihmisistä iloitsee kotoilun ja etätöiden jatkumisesta. Samaan aikaan tiedämme, ettei koti ole kaikille turvallinen, saati iloa ja onnellisuutta tuova paikka.
Lähisuhdeväkivalta voi alkaa huomaamatta ja sitä voi olla vaikea tunnistaa. Lähisuhdeväkivallan muotoja on lukuisia. Niitä voivat olla esimerkiksi toisen mitätöiminen, tekemisten jatkuva kyseenalaistaminen, fyysisellä väkivallalla uhkailu, seksuaalisiin tekoihin painostaminen, vainoaminen, rahan käytön estäminen tai lainojen ottaminen toisen nimiin.
Lähisuhdeväkivalta voi alkaa huomaamatta ja sitä voi olla vaikea tunnistaa.
Pitkään jatkuessa lähisuhdeväkivalta yleensä pahenee ja voi aiheuttaa esimerkiksi pitkään jatkuvan, koko kehon toimintaan vaikuttavan stressitilan. Väkivaltaa kokevat tuntevat usein häpeää, ahdistuneisuutta, omanarvontunnon laskemista sekä pelkotiloja. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat lapset, jotka ovat riippuvaisia vanhemmistaan.
Lähisuhdeväkivallan kokijat entistä haavoittuvammassa asemassa
Kotiin eristäytyminen on aiheuttanut lähisuhdeväkivallan kokijoille aiempaa haavoittuvamman aseman, kertoo tuore tutkimus (Husso ym. 2021)*. Moni pariskunta ja perhe elää tilanteessa, jossa tulevaisuus on epävarmaa ja arki aiheuttaa vakavaa stressiä. Pandemian takia asiointi sosiaali- ja terveyspalveluissa on vähentynyt, jolloin väkivaltaa on voitu havaita huonommin, tai siitä ei ole kysytty.
Toisaalta koronatartunnan pelko on voinut olla niin suuri, ettei väkivallan kokija ole uskaltanut hakea apua. Kotiin eristäytyminen on voinut luoda tilanteen, jossa puolison ja lasten kontrollointi eri tavoin on ollut helpompaa kuin ennen, mikä on osaltaan vaikeuttanut avun hakemista tai omasta vaikeasta tilanteesta kertomista.
Kotiin eristäytyminen on voinut luoda tilanteen, jossa puolison ja lasten kontrollointi on ollut helpompaa kuin ennen.
Kansainvälisesti katsottuna huolestuttavaa on eri puolilla maailmaa entistä useammin esiin nousseet konservatiiviset ja anti gender-liikkeet, jotka ajavat perhearvoihin vedoten naisten ja esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksien kaventamista. Suomen tilanne on tältä osin vielä melko hyvä, mutta samankaltaisia kaikuja kuulemme täälläkin. Naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä kannattaa tähän asiaan kiinnittää erityistä huomiota. Ihmisoikeudet ja tasa-arvoinen kohtelu kuuluvat kyseenalaistamatta kaikille.
Apua on saatavilla
Lähisuhdeväkivalta ei lopu itsestään. Tie väkivallan loppumiseen ja kokijan toipumiseen voi alkaa, kun väkivallan kokijaa kuunnellaan ja hän saa apua. Helpointa voi olla puhua ensin ystävälle tai muulle läheiselle. On tärkeää, että myös väkivaltaa käyttänyt henkilö hakeutuu avun piiriin, vaikka suhde tekijään ei jatkuisikaan.
Ensi- ja turvakotien liiton avopalvelut tarjoavat matalan kynnyksen apua väkivallan kokijalle, tekijälle sekä lapsille ympäri Suomen, myös etäyhteyksien välityksellä. Chatin kautta voi saada lisätietoa väkivallasta ja avun hakemisesta. Jokainen ansaitsee elämän ilman väkivaltaa ja sen uhkaa.
Suomen kansallinen väkivaltaobservatorio järjestää joka syksy Valoa, ei väkivaltaa -kampanjan, jossa puolustetaan naisten ihmisoikeuksia, ruumiillista koskemattomuutta ja oikeutta väkivallattomaan elämään. Kampanja huipentuu YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä 25.11. Tänä vuonna teemana on lähisuhdeväkivallan pitkäaikaisvaikutukset ja pandemian vaikutus lähisuhdeväkivallan kärjistymiseen.
*Husso, M., Hyväri, E., Kaittila, A., Hietamäki, J., Karhinen-Soppi, A., Kekkonen, O., & Tuominen, J. (2021). Korona, koti ja kontrolli: väkivaltatyöntekijöiden näkemyksiä lähisuhdeväkivallan kohteina olleiden avun saamisen haasteista korona-aikana. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 58(3).
