”En enää ikinä halua nähdä sua!”
Ero päättää aikuisten välisen toimimattoman suhteen. Suhde on voinut tuntua toisesta tai molemmista hankalalta tavalla tai toisella. Suhteen päättäminen sisältää aina tunteita. Tunnemyrskyn silmässä voi eroavaa helpottaa ajatus siitä, ettei toista ihmistä tarvitse eron jälkeen kohdata lainkaan, hänen kanssaan ei tarvitse kommunikoida tai olla yhteydessä millään tavoin.
Tämän kaltainen toive tai tulevaisuuden kuva auttaa eroavaa luopumaan ja irrottautumaan suhteesta. Toisen kohtaaminen tuottaa kipua, joka muistuttaa menneestä yhteisestä ajasta ja eron todellisuudesta. Tunnemme syyllisyyden, pettymyksen ja häpeän tunteita, jotka nousevat pintaan entisen puolison kohtaamisissa. On ymmärrettävää, että tältä kivulta haluamme välttyä.
Vanhempina meidän on samalla ymmärrettävä suhteen jatkumisen vääjäämättömyys. Lapsi sitoo vanhemmat yhteen. Perhe muotoutuu lapsen kautta toteutuvaksi yhteenliittymäksi. Erotessa irrottaudutaan parisuhteesta ja jatkamme vanhemmuussuhdetta eli yhteistyötä vanhempina.
” Välillä tuntuu, että olemme nyt enemmän tekemisissä kuin yhdessä olo aikana. On ollut yllättävää, miten paljon on sovittavaa ja neuvoteltavaa on toisen vanhemman kanssa, kun ei enää asuta yhdessä.
”Ei se koskaan yhdessä ollessakaan huolehtinut lapsista”
Voiko toinen olla hyvä vanhempi eron jälkeen, jos on kantanut vähemmän hoitovastuuta lapsista yhdessä eläessä? Voiko vanhemmuuden arvoa mitata määrällisesti vain onko yhtä tärkeää ja oleellista ihmissuhteiden laatu ja merkitys suhteiden osapuolille itselleen.
Samalla voi pohtia, onko molemmilla vanhemmilla ollut mahdollisuus toimia tasaveroisena vanhempana toisen rinnalla. Onko molemmilla vanhemmilla ollut tilaa luoda itsenäinen suhde lapsen kanssa, suhde, joka on riippumaton toisen vanhemman kontrollista tai määrittelystä.
Yhdessäolo aikana vanhempi voi jäädä vanhemmuuden ulkokehälle, johtuen omasta keinottomuudesta olla lapsen kanssa, tunteesta ettei tiedä tai osaa hoitaa ja hoivata lasta samoin kuin kumppani. Vanhemmuuteen kasvu on aina yksilöllinen kasvuprosessi, jonka mahdollistumiseksi tarvitaan, paitsi läsnäoloa ja hoivan kokemuksia lapsen kanssa, myös kumppanin antamaa tukea ja arvostusta.
”Olen monta kertaa yllättynyt kuinka hyvä vanhempia hän onkaan lapsille. Erotessa olin huolissani, miten hän pärjää lasten kanssa, osaako laittaa ruokaa ja hoitaa lapsia. Kyllä osaa, ehkä sille ei ollut samalla lailla tilaa tai mahdollisuutta, kun olimme yhdessä.”
”Se oli niin paska puoliso”
Kelvoton kumppani voi olla kelvollinen vanhempi. Parisuhde haastaa aikuisen usein myös kasvun tielle, jos vain siihen suostumme. Parisuhdesidoksemme liimataan yhteen rakkauden sävyin, ja rakkaus sinällään on häilyvää. Etsimme toisesta aikuisesta turvaa, hyväksytyksi tulemisen tunnetta, sitä että kelpaan ja riitän sellaisena kuin olen erilaisten elämänaallokkojen virrassa.
On totta, että aikuiset voivat toimia toisiaan vastaan parisuhteissaan monin, vihaisin ja katkerin teoin. Eron akuuttiaika saa myös kokijansa helposti taantumaan, jolloin ihmisessä puhuu se tarvitseva ja kaipaava, hylätyksi tullut lapsi aikuisen nahoissa. Toinen aikuinen on eron hetkellä nähtävä huonona ja kelvottomana, jotta hänestä ja suhteesta pääsee irti ja eteenpäin uuteen elämänvaiheeseen.
Vanhemmuussuhteen jatkuminen kutsuu meitä kuitenkin samaan aikaan, niin ristiriitaista kuin se onkin, näkemään toisessa hyvää vanhempana. Jos emme voi nähdä toisissamme mitään hyvää ihmisinä ja vanhempina, niin millaisiin toivon säteisiin kiinnitämme usein hauraankin eron jälkeisen yhteistyövanhemmuuden.
”Vaikka epäonnistuimme parisuhteessa, ei se tarkoita sitä, ettemme voisi onnistua vanhempina yhdessä. Rakkaus yhteisiin lapsiin yhdistää meitä.”
”Ei se muutu”
Eron jälkeen vanhemmuus voi myös vahvistua, jos siihen vanhempana saa mahdollisuuden. Kun parisuhteeseen liittyvät pölyt ja paineet on karistettu kannoilta, niin tilaa voi syntyä uudenlaiselle vanhemmuudella ja vanhemman ja lapsen väliselle yhteydellä.
Muutos on mahdollista, jos siihen suostuu itse ja jos on valmis antamaan toiselle vanhemmalla mahdollisuuden muuttua. Muutos tarkoittaa usein myös omien vuorovaikutustapojen tarkastelua. Jos odotan toisen muuttuvan, voin joutua itse pettymään. Voin aina vaikuttaa siihen, miten itse asennoidun ja toimin suhteessa toiseen vanhempaan sekä lapsiin. Tämän muutostyön mahdollistumiseksi tarvitaan usein tueksi toista ihmistä peiliksi ja rinnalla kulkijaksi, näkökulmien avartajaksi.
”On pitänyt muuttaa omaa ajattelutapaa, kohdata vaikeita tunteita. Ajan kanssa asiat on helpottaneet ja meille on löytynyt tapa toimia yhdessä toisen vanhemman kanssa. Ollaan osallistuttu lasten juhliin yhdessä, en olisi sitä kyllä uskonut silloin kun erottiin. Nykyään vaihdamme kuulumisia ja joskus on jopa kahviteltu vaihtotilanteessa ja juteltu yhdessä lasten kanssa siinä hetkessä, se on tuntunut olevan lapsista tärkeää.”
Ole Toisintekijä
Vanhemmuus eron jälkeen kysyy meissä aikuisuutta. Jokainen viime kädessä itse vastaa valinnoistaan ja teoistaan. Eron jälkeisessä yhteisen ja yhteisvastuullisen vanhemmuuden toimivuudessa mitataan kunkin vanhemman yksilöllinen kapasiteetti, kyky ja tahto pitää omassa elämässä mukana säie aiemmin eletystä elämästä. Uudet suhteet rakentuvat vanhojen päälle. Mitä siis opin ja vien mukanani päättyneestä ihmissuhteesta uuteen kumppanuuteen.
Ole Toisintoimija, eron jälkeinen kumppanuus vanhemmuudessa on mahdollista. Voit olla lähipiirissäsi ensimmäinen vanhempi, joka rikkoo uskomuksen, että ero tarkoittaa eroa myös vanhemmuudessa. Myytinmurtaja, joka esimerkillään osoittaa, että parisuhteensa purkaneet voivat onnistua yhteisessä vanhemmuudessa.
Ja jos tunnistat lähipiirissäsi vanhemman, joka pyrkii kohti rakentavaa ja toimivaa yhteistyötä toisen vanhemman kanssa, niin olet tavannut Toisintekijän ja Myytinmurtajan. Kiinnostu ja kysy lisää. Tue vanhempaa hänen pyrkimyksessään kantaa vanhemmuuden vastuuta yhdessä toisen vanhemman kanssa.
Jos yhteistyö toisen vanhemman kanssa on hankalaa ja pulmallista, et tiedä mitä tehdä tai mistä saisi apua - - ota yhteyttä apua eroon-chattiin. Ensiaskel kohti toisintoimimista alkaa omien ajatusten ja tunteiden jakamisella toisen ihmisen kanssa. Chatissa voi anonyymisti keskustella eroauttamisen ammattilaisen tai chatvertaisen kanssa.
Blogi perustuu tutkimustietoon, asiakastyössä kertyneisiin kokemuksiin sekä eronneiden vanhempien kertomuksiin eron jälkeisestä vanhemmuudesta.
Valokuva: unsplash.com
