Lempeä kosketus tuntuu hyvältä. Se tuntuu syvällä ja se tuntuu pinnassa. Onko ihanampaa tunnetta kuin istua kampaajalla, joka hoitaa, sivelee ja koskettaa päänahkaa? Siinä sitä rentoutuu ja stressi katoaa. Kotona sohvanmutkassa läheisen ja rakkaan kainalossa – onko parempaa paikkaa olla syliteltävänä ja hoivattavana?
Olipa ihminen minkä ikäinen tahansa, hyvä kosketus tuntuu aina. Mitä pienempi ihminen on, sitä tärkeämpää on koskettaa hyväksyen, lempeästi ja aikaa antaen.
Mikä kumma saa meidät, aikuiset naiset, vuodesta toiseen hoivaamaan ja kohtaamaan toisten vauvoja? Olemme pohtineet asiaa ja tulimme siihen tulokseen, että vauvat ovat mysteerejä, heitä ei voi selittää. Heissä on jotain ihmeellistä vetovoimaa. He ovat kuin magneetteja. Heitä ei voi olla koskematta, haistamatta, ihailematta – heille ei voi olla höpöttämättä. Heidät otetaan syliin, heitä nuuskutellaan ja silitellään. Oletko samaa mieltä siitä, että vauvan katse on jotain aivan omaa luokkaansa? Vauvan katseessa tuntuu olevan koko maailma, sen salaisuudet ja kaikki tieto. Pienessä paketissa. Valtava valtameren kokoinen voima, Apulanta yhtyeen sanoin. Ja onhan se vähän niinkin, että me itsekin saamme heittäytyä lapsiksi jälleen ja unohtaa hetkeksi vakavina aikuisina olemisen.
Mielestämme parasta ”vauvasubstraalia” on ihailu, rakkaudellinen katse ja lempeä kosketus. Näitä saadessaan vauva saa mahdollisuuden kasvaa ja kukoistaa. Hän oppii samalla säätelemään tunteitaan – kosketuksen kautta vauva tyyntyy, rauhoittuu tai villiintyy. Riippuu ihan siitä, miten vauvaa kosketetaan. Tiedättehän, kutittelu. Voi sitä vauvan kikatusta ja riemun kiljahtelua. Ja sitä, kun sitten itketään. Liika voi olla liikaa, oli se sitten miten kivaa tahansa. Kosketus riehaannuttaa, mutta myös tyynnyttää ja lohduttaa.
Hyvinvoiva vanhempi, joka on itse tullut hoivatuksi ja rakastetuksi, tarjoaa luonnostaan rakastavaa kosketusta omalle vauvalleen. Meillä kaikilla on erilainen kosketushistoriamme. Mikäli rakastavaa kosketusta on omassa lapsuudessa ollut vähän, niin tällöin rakastavaa kosketusta ei ole niin luontevaa vastaanottaa tai tarjota toiselle. Koskettaminen ei ole helppoa omissa lähisuhteissa tai omassa vanhemmuudessa. Lohdullista on kuitenkin tietää, että koskettamisen taito on mahdollista oppia myöhemminkin. Vanhempi voi opetella koskettamisen taitoja aikuisenakin turvallisessa ja hyväksyvässä suhteessa toiseen ihmiseen.
Me vauvatyöntekijöinä olemme etuoikeutetussa asemassa. Me saamme toimia lempeän ja hyväksyvän kosketuksen oppaina, sanottajina ja mallintajina tuoreille vanhemmille muun muassa vauvahierontaa opettamalla ja kosketuksen merkityksestä kertomalla.
Kosketa siis lempeästi, sillä käsi on sydämen jatke.
Tule kuulemaan lisää vauva-asiaa Vauvafoorumiin Ouluun 7-8.11.2019.
Lea Abazi, Tarja Kuivala ja Marita Väätäinen
Kirjoittajat työskentelevät Oulun ensi- ja turvakoti ry:n vauvatyössä.
Kuva: Tiuku Pennola
