Kuvittele, että sinulla olisi uusi auto ja huomaisit ajaessasi, että autosta kuuluu epämääräistä rahinaa. Todennäköisesti pysähtyisit ja yrittäisit selvittää pikimiten, mistä rahina johtuu. Jos syytä ei löytyisi, niin todennäköisesti kääntyisit jonkun itseäsi viisaamman puoleen ja keskustelisitte yhdessä asiasta ratkaisua etsien. Jos edelleen huomasit, että autossa palaa punainen varoitusvalo, et enää epäröisi. Apua on saatava. Mahdollinen moottoriremontti on iso ja kallis juttu.
Autojen kohdalla asiat menevät jotakuinkin noin. Esimerkki on sikäli hyvä, että en ymmärrä mitään autoista. Kun perheeseen syntyy vauva, voi vanhempi kokea samoin. Toivottu ja odotettu vauva on syntynyt, mutta erityisesti ensimmäisen lapsen kohdalla lähes jokainen on ajoittain avuton ja tarvitsee tukea.
Silloin kun ensimmäiset huolestuttavat ”rahinat” kuuluvat, niihin on syytä reagoida. Vanhempi voi kokea vaikeaksi rauhoittaa itkevää vauvaa tai vauva voi olla huonosti nukkuva ja vanhempi uupumassa. Pienikin tuki tässä vaiheessa ehkäisee ongelmien kasaantumista. Se voi olla keskustelu toisten vanhempien kanssa perhekahvilassa tai netissä vertaisryhmässä. Tarvittaessa apua voi saada ammattilaiselta esimerkiksi neuvolassa tai vaikkapa unichatissä.
Punainen valo palaa silloin, kun vanhempi ei koe enää jaksavansa tai pelkää satuttavansa uupuneena vauvaansa. Tukea on tarjottava välittömästi. Sen on oltava perheen tarpeista lähtevää, riittävän intensiivistä ja pitkäkestoista. Päiväryhmässä perhe voi harjoitella vanhemmuutta ja vauvan hoitoa toisten vanhempien ja ammattilaisten tukemina. Kaaottiseenkiin arkeen on löydettävissä mielekäs rytmi. Ja jos huoli on suuri, ensikodissa voi saada ympärivuorokautista tukea. Yksin ei tarvitse eikä pidä jäädä!
On järkevää ja taloudellista auttaa perheitä varhaisessa vaiheessa, mutta ennen kaikkea se on inhimillistä. Vauvavaiheessa koetut ongelmat voivat ohitettuina kasvaa murrosikäisen kokoisiksi haasteiksi. Viime aikoina uutisissa on puhuttu paljon vauvaperheiden tilanteesta. Osa vanhemmista tarvitsee enemmän tukea odotusaikana ja synnytyksen jälkeen kuin kokee saavansa.
THL:n tutkimuksen mukaan tukea kaivattiin muun muassa vauvan nukkumiseen ja itkuisuuteen sekä oman ja puolison jaksamiseen (HS 6.9). Vähän yli joka kymmenes pikkuvauvaperhe oli pelännyt ruuan loppuvan! Tutkimuksen mukaan vauva-aikana koettu köyhyys voi aiheuttaa vaikeuksia lapselle pitkälle tulevaisuuteen (HS 22.8). Hasse Karlssonin mukaan juurisyy aikuisiän mielenterveyden häiriöille on vauvaiässä ja jopa sitä edeltävässä ajassa (Hyvä terveys 21.8).
Vauvavaiheessa lapsen kasvu ja kehitys on kiihkeää. Vaihe on vanhemman näkökulmasta vaativa, mutta toisaalta intensiiviydessään määräaikainen. Vanhempien jaksamiseen on kiinnitettävä enemmän huomiota, sillä hyvinvoiva vanhempi jaksaa olla sensitiivinen ja läsnäoleva hoitaja vauvalle. Hyvä vauvavaihe antaa pohjan hyvälle kasvulle ja kehitykselle tulevaisuudessa.
Vaikka suurin osa perheistä voi hyvin, on apua tarvitsevat perheet tunnistettava ja apua tarjottava silloin, kun avun tarve on. Syntyneiden vauvojen määrä on ollut hurjassa laskussa. Yli puolet vanhemmista kokee uupumuksen vaikuttaneen heidän toiveisiinsa hankkia lisää lapsia. (HS 21.8). Viesti on otettava vakavasti.
Kuka kuulee vauvaa ja vauvaperheitä? Toivottavasti päättäjät. Vauva- ja lapsiperheiden etuuksien nostaminen, työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen helpottaminen ja vauvamyönteisen Suomen rakentaminen ovat merkkejä, että vauvaa ja perheitä on kuultu.
Hyvää vauvanpäivää tänään ja jokaisena päivänä!
Kuva: Tiuku Pennola
