Lastenpsykiatri Janna Rantala kiteytti puheenvuorossaan lastensuojelun kipeimmän kysymyksen: miten autetaan traumatisoitunutta lasta? Lastensuojelun asiakkaaksi päädytään monia polkuja mutta yhteistä monille perheille ja lapsille on traumaattisten kokemusten taakka.

Ensi-ja turvakotiyhdistyksissä autetaan mm. väkivaltaa todistaneita ja kokeneita lapsia. Kysymys traumatisoituneen lapsen auttamisesta ei ole yksinkertainen. Rantalan nerokas vertaus henkeäsalpaavaan luolapelastusoperaatioon Thaimaassa viime heinäkuussa, oli pysäyttävän kirkas. Muistamme, kuinka media ympäri maailmaa oli muutaman viikon ajan keskittynyt sukeltajien haastavaan operaatioon – tuntui kuin koko maailma olisi pidättänyt hengitystään toivoen ja rukoillen, että sukeltajat ja lapset selviävät hengissä koitoksesta.

Lastensuojeluväen odotetuin vuosittainen tapahtumasi kokosi 1300 alan ammattilaista, vaikuttajaa ja kehittäjää kuulemaan, liikuttumaan ja pohtimaan tasa-arvoisen arjen kysymyksiä Valtakunnallisille lastensuojelupäiville Turun Logomoon 25.-26.9.2018.

Sukellus trauman ytimeen vaatii erityistä osaamista, voimavaroja, mielen joustavuutta ja kokonaisvaltaista itsensä likoon laittamista. Mitä vertaus tarkoittaa lastensuojelutyön rakenteiden, johtamisen ja moniammatillisen yhteistyön näkökulmasta?

Kuka uskaltautuu luolastoon hakemaan lasta, joka ei osaa uida? Kenen kanssa on mentävä, jos lapsi pitää nukuttaa siirron ajaksi turvallisuuden takaamiseksi? Ei riitä, että kuuntelet, jos et kuule sydämelläsi, ei riitä, että katsot jos et näe ytimeen asti, ei riitä, että sanoitat jos et tavoita lapsen totuutta, ei riitä, että kosketat jos et kosketa niin, että aito välittäminen välittyy ja tiedät mitä teet.

Kuten tiedämme, trauman hoidon lähtökohta on turva, kaikki muu tulee tämän jälkeen. Luolastoon lähteneet, eri puolilta maailmaa tulleet pelastajat olivat hyvin varustautuneita, kokeneita ja kyvykkäitä sukeltajia, jotka sitoutuivat tehtäväänsä sydämestään.

Kuinka on lastensuojelun ammattilaisten laita, niiden, jotka hyppäävät syvyyksiin kerta toisensa jälkeen, usein oman jaksamisen äärirajoilla? Kukaan ei hurraa heidän onnistumisilleen, harva kiittää tai palkitsee. Yhden pelastusoperaation jälkeen ei ole aikaa hengähtää, kun toinen yhtä vaativa operaatio on jo ovella. Trauman äärellä työskentely edellyttää vahvaa ammatillista osaamista, turvaa edistäviä ja tukevia rakenteita, kuten hyvää johtamista, työnohjausta, täydennyskoulutusta ja tiivistä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa.

Tasa-arvoisen arjen mahdollistaminen edellyttää ihmisten erilaisten lähtökohtien tunnustamista. Kivun lävistämä tarvitsee tuekseen muutakin kuin leipää ja suojaa, minkä takia trauman hoito ei ole yksin yhden ammattilaisen tai tahon asia #acestudy. Judith Hermanin teos Trauma and Recovery kuvaa tyhjentävästi kollektiivisen ja yksilön trauman juuria ja psykososiaalisia vaikutuksia. Kuinka moni sosiaalityöntekijä tentti tämän teoksen opinnoissaan? Tieto antaa räpylät, joiden avulla syväsukellus kohti trauman mustaa ydintä on mahdollista mutta otsalamppu, jonka avulla suunnistat pimeässä, on sydämen kyky tehdä oikeita päätöksiä silloin kuin valmiita vastauksia ei ole.

Tänäänkin olen tavattoman ylpeä siitä työstä, jota Ensi-ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksissä päivittäin tehdään. Ympäri Suomea on juuri parhaillaankin käynnissä pelastusoperaatiota, joista iso osa päättyy hyvin. Kiitos siitä kuuluu sitoutuneille ja osaaville työntekijöille.

Johanna Linner Matikka

Kirjoittaja: Johanna Linner Matikka

Kirjoittaja työskentelee asiantuntijana perhe- ja lähisuhdeväkivallan -tiimissä.