Lapsuudessa koetulla kuritusväkivallalla on vaikutuksia aikuisuudessa psyykkiseen hyvinvointiin, ihmissuhteisiin ja omien lasten kasvatukseen.
Kuritusväkivallalla tarkoitetaan kivun tai epämukavan olon tuottamista lapselle kasvatustarkoituksessa, mikä tarkoittaa ruumiillisen kurituksen käyttöä rangaistuksena lapselle tai lapsen käyttäytymiseen vaikuttamiseksi. Sen muotoja ovat esimerkiksi tukistaminen, luunappi, piiskaaminen tai lapsen kovakourainen käsittely.
Tutkin pro gradu -tutkielmassani lapsuuden kuritusväkivallan kokemuksia ja vaikutuksia nykyisten aikuisten näkökulmasta. Aineistonani toimii ihmisten kirjoittamat tekstit kyseisestä aiheesta. Halusin selvittää ihmisten ajatuksia kokemastaan kuritusväkivallasta ja siitä, millaisia vaikutuksia he kokevat sillä olleen elämässään.
Millaisia vaikutuksia kuritusväkivallalla voi olla?
Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että kuritusväkivalta on lapselle haitallista ja se voi vaikuttaa esimerkiksi heikentävästi ihmisten henkiseen terveyteen, lisätä aggressiivisuutta ja väkivaltaisuutta ihmissuhteissa sekä riskiä käyttää kuritusväkivaltaa myös omia lapsia kohtaan.
Tutkielmani tulosten mukaan kuritusväkivallan vaikutukset henkiseen terveyteen näkyivät tyytymättömyytenä omaan itseen ja heikkona itsearvostuksena, masentuneisuutena sekä voimakkaana syyllistymisenä ja vaativuutena omia suorituksia kohtaan.
Kuritusväkivalta oli vaikuttanut ihmissuhteisiin lisäämällä lievän väkivallan käyttöä vuorovaikutuksen välineenä. Tämä näkyi erityisesti ristiriitatilanteissa puolison tai ystävien kanssa toimiessa. Lievää väkivaltaa oli opittu käyttämään ratkaisu- ja hallintakeinona riitatilanteissa. Kuritusväkivalta oli myös vaikeuttanut toisten ihmisten kanssa fyysisessä kosketuksessa olemista. Kosketus oli voinut tuntua ahdistavalta tai polttavalta sekä aiheuttanut esimerkiksi raivon tunnetta.
Tuloksissa esiintyi sekä kuritusväkivallan käytön jatkamista omia lapsia kohtaan että kuritusväkivallan käytöstä luopumista omien lasten kasvatuksessa. Kuritusväkivallan käytöstä omia lapsia kohtaan oli tunnettu syyllisyyttä, vaikka se olisi tuntunut tehokkaalta kasvatuskeinolta. Omassa tutkielmassani osa oli halunnut toimia tietoisesti toisin kuin omat vanhempansa ja pyrkineet kasvattamaan lapsensa ilman fyysisisiä rangaistuksia ja lisänneet esimerkiksi keskustelemista, neuvottelemista ja hellyydenosoituksia lasten kanssa.
Kuritusväkivallan käytön ehkäiseminen
Koska lapsena koetulla kuritusväkivallalla voi olla kielteisiä seurauksia vielä aikuisuudessa lapsena koetun häpeän ja pelon lisäksi, on tärkeää, että kuritusväkivallan käytöstä pyritään luopumaan ja luomaan sen tilalle lapsen hyvinvoinnin kannalta parempia kasvatuskeinoja. Vanhemmat käyttävät ruumiillista rankaisemista usein viimesijaisena kasvatuskeinona, silloin kun vanhemman kärsivällisyys on loppunut. Tärkeää olisi kehittää vanhemman omia vihan hallintakeinoja ja tapoja käsitellä omaa turhautumista lapsen kanssa.
Kuritusväkivallasta luopuminen tai siitä pidättäytyminen vaatii lähes aina tietoisen päätöksen. Suuri osa lasten kasvatuksesta pohjautuu omilta vanhemmilta saatuun kasvatukseen ja on tärkeää pysähtyä pohtimaan omaa vanhemmuutta. Mitä haluaisin tehdä samalla tavalla tai toisin kuin omat vanhempani aikoinaan? Mitä kaipasin itse lapsena, ja voisinko jotenkin antaa sitä omille lapsilleni?
Tutkielmani aineistosta löytyi rohkaisevia esimerkkejä siitä, miten tietoinen päätös toimia vanhempana ilman fyysistä rankaisemista oli estänyt sen käyttämisen ja lapseen oli haluttu luoda myönteinen ja lämmin suhde. Aineistosta tuli esiin myös se, miten vanhemman pienikin kiinnostuksen ja rakkauden osoitus merkitsee lapselle paljon. Hyvä kiintymyssuhde lapsen kanssa suojaa lasta myös vanhemman väsymyksen ja kiukustumisen hetkinä ja vahvistaa keskusteluyhteyden säilymistä myös vaikeissa tilanteissa.
Vaikka toisinaan kuritusväkivallan seuraukset ovat lieviä, tai ihmiset eivät välttämättä tunnista sen jättäneen mitään kielteisiä vaikutuksia, ei voida kuitenkaan ennustaa kenenkään lapsen kohdalla millaisia vaikutuksia fyysinen rankaiseminen juuri häneen tulee jättämään. Jokaisella lapsella on oikeus elää ilman pelkoa käyttäytymisestään tai epäonnistumisistaan seuraavasta fyysisestä satuttamisesta.
Pro gradu-tutkielma luettavissa kokonaisuudessaan
Hanna Hyyryläinen
Kirjoittaja valmistui Lapin yliopiston Sosiaalityön koulutusohjelmasta kesällä 2020.
Lue lisää
Väkivalta ja laiminlyönti kasvatuksessa: tunnista, puutu, auta
Tukea ammattilaiselle: perhe- ja lähisuhdeväkivalta
Hyvärinen, Sauli 2017: Piiskasta jäähypenkkiin. Suomalaisten kasvatusasenteet ja kuritusväkivallan käyttö 2017. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 2/2017.
Kemppainen, Jaana 2001: Kotikasvatus kolmessa sukupolvessa. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä.
STM Sosiaali- ja terveysministeriö 2010: Älä lyö lasta! Kansallinen lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan vähentämisen toimintaohjelma 2010-2015. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki.
THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018: Kansallisen lasten ja nuorten turvallisuuden edistämisen ohjelman tavoite- ja toimenpidesuunnitelma vuosille 2018–2025. Osa I. Työpaperi 11/2018.
