Kesällä on ollut aikaa pysähtyä ja ajatella, millaisia muutoksia viime vuosikymmenten aikana on tapahtunut lasten ja lapsiperheiden kannalta. Moni asia on muuttunut myönteiseen suuntaan. Olemme lastensuojelujärjestönä olleet omalta osaltamme tekemässä tuota muutosta.
Suurin osa suomalaisista lapsista ja perheistä voi hyvin. Vanhemmat osaavat tänä päivänä iloita lapsistaan ja kasvattaa heitä kannustavammin kuin edelliset sukupolvet. Vaikka avun hakemiseen on edelleen kynnystä, kynnys on onneksi madaltunut. Sitä on varmasti helpottanut avoimuuden lisääntyminen, ongelmista rohkeasti puhuminen ja tietoisuuden lisääntyminen siitä, että erilaisia ongelmia ja selviytymisen haasteita voi tulla kenelle tahansa lapsiperheelle. On viisasta ja rohkeaa hakea apua.
…köyhyysaste oli 4 %. Leipäjonojen ilmestyminen pysäytti median ja päättäjät. Niitä pidettiin laajasti hyvinvointivaltiossa pöyristyttävinä. Nyt köyhyysaste on 12 % ja leipäjonot voivat olla satojen metrien mittaisia.
On ilahduttavaa, että palveluissamme ja erilaisissa toiminnan muodoissa isien määrä on selvästi lisääntynyt. Vanhemmuutta ollaan aikaisempaa valmiimpia jakamaan. Ymmärretään myös vauvavaiheen ja lapsuuden korvaamattoman tärkeä merkitys. Tiedämme, että jo yksi turvallinen aikuissuhde voi kantaa lapsen vaikeuksien yli. Me jokainen voimme olla jollekin lapselle tuo aikuinen.
Olemme ottaneet myös takapakkia. Tässä yksi vakava esimerkki. Kun vuonna 1994 olin yhtenä perustamassa Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista verkostoa, köyhyysaste oli 4 %. Leipäjonojen ilmestyminen pysäytti median ja päättäjät. Niitä pidettiin laajasti hyvinvointivaltiossa pöyristyttävinä. Nyt köyhyysaste on 12 % ja leipäjonot voivat olla satojen metrien mittaisia. Nyt ne eivät enää hätkähdytä. Köyhyyteen ja eriarvoisuuteen on pelottavasti totuttu. Asenneilmapiiri on myös koventunut vaikeuksissa olevia kohtaan. On syntynyt me ja ne.
Köyhissä lapsiperheissä elää 130 000 lasta. Se on vauraalle Suomelle häpeä. Hyvinvoivien ja huono-osaisten elämis-ja kokemusmaailmat ovat pelottavasti eriytyneet: toinen voi silmää räpäyttämättä tehdä 600 euron ostoksen ja toinen kituuttaa sillä samalla rahalla koko kuukauden. Lapsiköyhyys on saatava vähenemään. Se tuottaa ulkopuolisuutta, osattomuutta ja lasten tulevaan elämään pitkät varjot. Jokaisella lapsella on oikeus riittävään toimeentuloon ja huolenpitoon, sanoo perustuslakimme.
Budjetin valmistelu on käynnissä. Hyvät päättäjät, miten tuohon velvoitteeseen vastaaminen todellistuu tulevissa päätöksissänne?
