Suomessa noin 40 000 lasta kokee vuosittain vanhempien eron. Valtaosa vanhemmista sopii lapsiin liittyvät asiat sovinnollisesti, mutta joissakin eroissa vanhempien rakentavalle yhteistyölle ei ole riittävän turvallisia edellytyksiäJos perheen elämässä on ennen eroa ollut vakavia toisen vanhemman mielenterveys- ja päihdeongelmia tai väkivaltaista käytöstä, ero ei välttämättä ratkaise tilannetta. Lapsen hyvinvoinnin vaarantuminen voi jatkua eron jälkeen lapsen joutuessa vanhempien konfliktin välikappaleeksi tai altistumalla vainolle, väkivallalle tai sen uhalle. Vakavimmillaan tilanteissa on lapsikaappauksen tai perhesurman riski. 

 Vanhemman mielenterveys- ja päihdeongelmat ja väkivalta ovat lapsen kehitykselle suuri riski. Ne on osattava tunnistaa ja tunnustaa myös erotilanteissa ja tarjottava oikein kohdennettua apua lapsille ja vanhemmille 

Tilanteen leimaaminen riidaksi estää oikeanlaisen avun

Vaikeisiin erotilanteisiin apua hakeneet vanhemmat* kokevat, että kun lapselle turvallinen vanhempi kohdataan eropalveluissa, tarjotaan ratkaisuksi keskustelua ja ”sopimista puhtaalta pöydältä”. Viranomainen siis antaa helposti tilanteelle leiman ”riita”, ottamatta huomioon perheen historiaa ja toisen vanhemman hyvinkin vaikeita ongelmia eron taustalla. Vanhempia ohjataan eri auttajatahoilla  parantamaan vuorovaikutustaan ja yhteistyötään. Rakentava vuorovaikutus edellyttää kuitenkin tasavertaista vuorovaikutussuhdetta, luottamusta ja turvallisuutta.

Kun tilannetta lähestytään riitana, jää lapsen hyvinvoinnin riskitekijät tunnistamatta ja oikeanlainen apu saamatta.

 

Eroperheiden tilanteet ja tuen tarpeet ovat hyvin vaihteleviaVaikeissa erotilanteissa eläviä vanhempia ja lapsia kohdataan sekä sosiaali- että terveydenhuollossa, poliisissa, tuomioistuimessa, järjestöjen toiminnassa, mutta vakiintuneita tapoja riskien vakavuuden arviointiin ei yleisesti ole käytössä. Ammattilaiset toimivat kukin tahoillaan kiinnittäen huomiota eri asioihin. Yhtenäistä tilannekuvaa ei muodostu ja perheitä siirretään herkästi palvelusta toiseen.  Kokonaisvaltaista arviointityökalua on vaikea tehdä, sillä erotilanteessa moni asia voi aiheuttaa riskien tunnistamisen vaikeutta. Tärkeää olisi, että jokainen taho toisi oma osaamisensa tilanteen arviointiin ja avun tarjoamiseen. 

Riskiarvioinnilla kohti turvallista erovanhemmuutta

Turvassa-hankkeessa on kartoitettu erilaisia riskien arvioinnin menetelmiä ja tapoja ottamalla yhteyttä eri toimijoihin ja keskustelemalla heidän kanssaan siitä, miten vaativiin erotilanteisiin liittyvää riskiä arvioidaan. Esimerkiksi MARAK-lomake ja siihen liittyvä moniammatillinen työryhmä on juurtunut osaksi lähisuhdeväkivaltatyötä usealla paikkakunnalla Suomessa. Siinä ei kuitenkaan tule riittävästi huomioiduksi lapsen tilanne eron jälkeen. Lisäksi on haettu oppia ulkomailla testatuista riskiarviointilomakkeista.  Nämä kaikki antoivat suuntaviivoja hankkeen kehittämistyöhön.  

Tavoitteenamme on tunnistaa riskisignaaleja ja luoda uusia välineitä konflitoituneiden ja korkean riskitason erotilanteiden arviointiin. Riskiarvioinnin ja uusien työtapojen kehittämisellä rakennetaan siltaa kohti turvallisempaa erovanhemmuutta ja lapselle turvallista elämää.
Kehittämistyötä tehdään yhdessä eri asiantuntijoiden kanssa sekä asiakaspintaan kiinnittyvien moniammatillisten Haastavat erot -työryhmien kanssa, jotka toimivat hankkeen pilottipaikkakunnilla Turussa ja Mikkelissä.  

Moniammatillisten työryhmien toiminnasta on saatu myönteisiä kokemuksia ja tämä voisi toimia esimerkki hyvästä käytännöstä, jonka toivoisi leviävän muillekin paikkakunnille. 

—— 

*Blogia varten on haastateltu vaikean eron läpikäyneitä vanhempia.

Tule kuulemaan Turvassa-hankkeen riskiarvioinnin kehittämisestä maksuttomaan webinaarin 11.2.2021 .  Lisätietoa koulutuksen ohjelmasta ja ilmoittautumisaika 27.1. asti -> Kohti turvallista erovanhemmuutta – Ensi- ja turvakotien liitto 

Johanna Vaitomaa

Kirjoittaja: Johanna Vaitomaa

Johanna Vaitomaa toimii Turvassa -hankkeessa projektipäällikkönä.