Parisuhteen päättyminen ei tarkoita vanhemmuuden loppumista, pikemminkin oman ja toisen vanhemmuuden paalutusta ja tsekkausta. Ero saattaa olla yhtä aikaa sekä vapauttava että raastava prosessi. Olivatpa eroon johtaneet syyt millaisia tahansa, pienen ja vähän isommankin lapsen vanhempana joudut tekemään yhteistyötä eksäsi kanssa. Ehkä vanhemmuuden ja kasvatuksen tietoinen yhteistyö alkaakin vasta tästä? Voin kokemuksesta sanoa, että helppoa tietä yhteistyön rakentamiseen tuskin on luvassa. Omia arvojaan ja asenteitaan voi kuitenkin tarkistella matkan varrella.
Tämä blogiteksti pohjautuu tutkimuksiin. Tutkimustulokset voivat parhaimmillaan toimia hyvinä oppaina ja ohjenuorina, mutta eivät välttämättä sellaisenaan päde jokaisessa perhetilanteessa. Niitä ei myöskään välttämättä osaa, kykene tai halua kriisin keskellä noudattaa. Itse muistan omassa avioeroprosessissani tehneeni juuri niitä asioita ja sortuneeni sellaisiin sanoihin, joita tutkijaminäni ei olisi suositellut.
Ero sysää perheen väistämättä uuteen elämäntilanteeseen, jossa osapuolet joutuvat sukeltamaan tunnemyrskyssään altaan syvään päähän. Siellä kohdataan niin omat kuin ex-puolison vahvuudet ja heikkoudet. Tunteet vievät usein mennessään, mutta ethän suostu ajopuuksi, älä myöskään sahaa toisen oksaa. Käsittele omat tunteesi ja vain ne. Ota niistä vastuu, ja vain niistä, ei toisen vanhemman puolesta tai sijaan.
Mitä yhteistyövanhemmuus sitten oikein tarkoittaa? Lyhyesti määriteltynä se on sitä, että aikuiset yhteistyössä huolehtivat ja neuvottelevat lapsensa/lastensa fyysisestä, psyykkisestä ja emotionaalisesta hyvinvoinnista. Lisäksi määritelmään kuuluu vanhemmuuteen sitoutuminen ja vastuu. Kyse ei siis välttämättä ole tasan puoliksi lasten tavaroiden ja ajan laittamisesta, vaan tarkoituksena uusien arkikäytäntöjen ja rutiinien etsiminen ja testaaminen. Ole kärsivällinen ja anna prosessille aikaa.
Miksi yhteistyövanhemmuus on tärkeää? Tähän on helppo vastata: siksi, koska lapsi ja vanhemmat hyötyvät siitä. Toiseksi, toimiva yhteistyö vanhempien välillä tukee kummankin vanhemman henkilökohtaista suhdetta lapseen. On havaittu, että jatkuvat ristiriidat kuormittavat niin lasta kuin lapsen ja vanhemman välistä suhdetta – puhumattakaan aikuisten välisestä suhteesta. On kuitenkin kärjistettyä väittää, että lapsi voi automaattisesti huonosti, jos vanhemmat eivät tule keskenään toimeen. Ex-puolisosta ei tarvitse tykätä, mutta on huolehdittava siitä, ettei sabotoi lapsen ja toisen vanhemmat suhdetta. Kaikki keinot eivät ole sallittuja.
Yhteistyövanhemmuuden ytimessä on lapsi: lapsen kuunteleminen, näkeminen ja kaikinpuolisen hyvinvoinnin turvaaminen. Ehkä tärkeämpää kuin selvitellä eksäsi vanhemmuutta, on tarkastella omaa suhdettasi lapseen. Vain tähän voit vaikuttaa. Kerro, mutta myös näytä lapsellesi, että rakastat. Viettäkää aikaa yhdessä. Ota vastaan lasten tunteet ja reaktiot. Kysy, älä oleta. Huomioi lapsen ikätaso: pienen lapsen kanssa toimii juttelu leikin varjolla, teinin kanssa keskustelu esimerkiksi ruuanlaiton tai harrastuksiin kuskaamisen aikana. Panosta myös pieniin hetkiin. Voit yllättyä, miten paljon muutama kymmenminuuttinen päivässä / viikossa tukee sinun ja lapsesi välistä vuorovaikutusta. Lapseen ei tule kuitenkaan ripustautua. Huolehdi, että sinulla muutakin elämää kuin lapsi. Muistuta itseäsi siitä, että myös toinen vanhempi rakastaa ja ikävöi lastanne. Opettele luottamusta.
Lapsen hyvinvoinnista huolehtiminen ei ole kilpailu. Rakkaus ei myöskään ole piirakka, joka aina palan otettua pienenee. Joudut aika ajoin todennäköisesti muistuttamaan itseäsi, että lapselle on hyvästä, mitä useampi ihminen häntä rakastaa. Kaikille lapsen läheisille löytyy (ellei heti, niin ajan myötä) luonteva paikka ja tehtävä. Lapsen ympärillä on luonnollisesti oltava turvalliset suhteet. Hae tietoa, tukea ja apua, jos kyseessä on lapsen fyysistä, henkistä tai tunne-elämän turvallisuutta uhkaavat seikat.
Lopuksi, lapsi hyötyy useammasta läheisestä aikuisesta ja vielä parempi, jos nämä aikuiset oppivat tulemaan toimeen keskenään edes välttävästi.
Tiivistetysti:
- Rakasta ja kuuntele lastasi. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa ja oikeus turvalliseen arkeen.
- Lapsi ei ole lyömäase, tiedon välittäjä, säälin kohde tai vastuunkantaja.
- Vanhemmuus ei ole kilpajuoksu, ei myöskään kertaluontoinen urakka.
- On lupa epäonnistua, pyytää anteeksi ja yrittää uudelleen. Opi kantapään kautta.
- Näytä, että kunnioitat lapsen toista vanhempaa. Kertaa käytöstavat. Puhu hänestä lapsen läsnä ollessa kauniisti tai jätä asia kokonaan sanomatta.
- Jousta ja opettele tekemään kompromisseja.
- Huolehdi itsestäsi. Etsi ja vastaanota tietoa ja vertaistukea. Ole yhteistyön rakentumisessa kärsivällinen. Siedä omaa ja toisen keskeneräisyyttä.
- Yhteistyövanhemmuuteen kasvetaan, se ei synny silmänräpäyksessä.
- Vaikka yhteistyövanhemmuus on tärkeää, vielä tärkeämpi on sinun ja lapsen välinen suhde. Luota siihen, vaali sitä.
- Kirkasta arvosi, tarkista asenteesi ja anna aikaa arjen rutiinien syntymiselle.
Johanna Terävä on yliopistonlehtori, joka tutkii työkseen perhettä ja vanhemmuutta. Hän on yhden avioeron läpikäynyt ja luotsaa nykyisellään kahdeksanhenkistä uusperhettä miehensä kanssa.
Teksti perustuu Johanna Terävän ja Marja Leena Böökin artikkeliin ”Yhteistyövanhemmuus eron jälkeen – mitä, miksi ja miten?”. Artikkeli on luettavissa Ensi- ja turvakotien liiton Yhteistyövanhemmuuden käsikirjasta, joka julkaistaan 21.3.2019 Erofoorumissa. Tule kuuntelemaan Terävän ja Böökin uusia tutkimustuloksia ja muita mielenkiintoisia puheenvuoroja vanhempien yhteistyöstä eron jälkeen.
Ilmoittaudu Erofoorumiin verkkosivuilla 6.3. mennessä!
Kaksi kotia -sovellus
