Olen itse neurotyypillinen vanhempi. Toki olemme kaikki ihmiset neuromonimuotoisuuden kohdalla jossain kohtaa asteikkoa mutta edustan kuitenkin tyypillisintä neurotyyppiä. Yleensä, kun puhutaan neuromonimuotoisuudesta tai neuromoninaisuudesta, tarkoitetaan tiettyjä neuropsykiatrisia diagnooseja, kuten autismikirjo tai ADHD.
Olen toiminut neuromoninaisten ihmisten (erityisesti autismikirjo mutta myös ADHD) parissa reilun 20 vuoden ajan. Roolini ovat olleet ammattilaisena palveluntuottajalla ja myös tukihenkilönä autismikirjon vanhemmalle. Näiden kokemuksien ja ammattilaisena tehdyn työn kautta olen saanut tietoa ja ymmärrystä siitä mitä neuromonimuotoinen vanhemmuus tarkoittaa.
…voi neuromonimuotoisen vanhemman olla vaikeampi sopeutua muuttuvaan arkeen sekä uusiin, yllättäviin ja nopeasti muuttuviin tehtäviin vastasyntyneen tai pienen vauvan kanssa.
Hyvä kuitenkin on muistaa, että jokainen vanhemmuus ja jokainen elämä (diagnoosien kanssa tai ilman) on yksilöllistä. Yhtä tiettyä kaavaa ei siihen ole. Ja toisaalta esim. neuropsykiatrinen diagnoosi pohjautuu tiettyihin diagnostisiin kriteereihin, joiden kautta on määritetty milloin diagnoosin saa. Tämä voi heijastua vanhemmuuteen tietyillä tavoilla.
Autismikirjolla olevilla henkilöillä vuorovaikutus on usein erilaista ja selkeänä toistuvat rutiinit ja arjen samankaltaisuus on erityisen tärkeää. Lisäksi aistikokemisen erilaisuus liittyy usein autismikirjoon. Kun ajatellaan miten paljon vanhemmuus muuttaa perheen arkea voi neuromonimuotoisen vanhemman olla vaikeampi sopeutua muuttuvaan arkeen sekä uusiin, yllättäviin ja nopeasti muuttuviin tehtäviin vastasyntyneen tai pienen vauvan kanssa. Samoin aistikokemukset kuten äänet ja hajut voivat vaikuttaa paljonkin elämään.
Kuormittavuus lisääntyy varmasti kaikilla tuoreilla vanhemmilla. Koska arjen kuormittavuus on neurokirjon henkilöillä jo lähtökohtaisesti suurempi, voi tämä lisäkuormitus aiheuttaa erityistä vaikeutta jaksaa arkea. Neurokirjon henkilön voi myös olla vaikeampi tunnistaa omaa stressitasoaan ja ilmaista sitä muille ihmisille. Tämä voi aiheuttaa vaikeutta pyytää apua tai ulkopuolisen ihmisen ymmärtää esim. kuormituksen suuruutta. Lisäksi sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikaation erilaisuus voi aiheuttaa ristiriitatilanteiden vanhempien ja tukiverkostojen välillä.
Ratkaisuja voidaan tehdä impulsiivisesti ilman riittävää harkintaa tai voidaan reagoida lapsen käytökseen voimakkaasti.
Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD) voi puolestaan vaikuttaa erityisesti sujuvan arjen järjestämiseen. Tämä voi näkyä ajan hallinnan puutteena samoin kuin päivittäisen arjen suunnittelussa ja toteutuksessa. Ratkaisuja voidaan tehdä impulsiivisesti ilman riittävää harkintaa tai voidaan reagoida lapsen käytökseen voimakkaasti. Keskittymisen osalta vanhempi voi unohtaa tärkeitä asioita tai ei ennakoi riittävästi asioita. Jotkin päivittäiseen arkeen liittyvät tehtävät voivat tuntua ylivoimaisilta, kun ne eivät tunnu tarpeeksi merkityksellisiltä. Tällöin niiden tekeminen voi siirtyä tai ne jäävät kokonaan hoitamatta. Myös ADHD-oireisen henkilön voi olla vaikea säädellä ja tunnistaa omaa stressitasoaan. Tämä voi vaikuttaa omaan ja perheen hyvinvointiin sekä tuen saamiseen.
Kaikkien näiden mahdollisten vaikeuksien jälkeen on hyvä muistaa, että neuromonimuotoisuus myös rikastuttaa elämää. Erityisesti se voi näkyä siinä, että autismikirjon vanhempi on erityisen paljon lapsen tarpeisiin ja elämään suuntautunut. Hän voi olla täysin keskittynyt juuri siihen hetkeen, kun hän on lapsen kanssa. ADHD-oireinen vanhempi voi tehdä asioita spontaanisti ja hän on vanhempana innostava, hauska ja energinen.
Jotta näitä vahvuuksia pääsee hyödyntämään, tulee tuen olla sopivaa ja neuromonimuotoista, ehkä välillä erilaista elämää ymmärtävää ja arvostavaa.
Marko Lahti
Kirjoittaja työskentelee koulutustoiminnan suunnittelijana Autismiliitossa ja puhuu teemasta myös Vauvafoorumissa.
Katso ohjelmaja ilmoittaudu:
