14.7.2016 Porissa SuomiAreenalla pohdimme otsikkoani oikein kunnolla viiden keskustelijan voimin. Otsikko on mielestäni lähtökohdaltaan positiivinen ja antaakin myönteisen kuvan isyydestä. Kun päiväkoti ikäisiltä lapsilta kysytään, millainen isä sinulla on, tulee nopeasti vastaus, että hauska, rakas, voimakas, turvantuoja, leikkisä ja leikkii minun kanssani paljon. Mitä muuta se hyvä isyys voisi ollakaan, kuin se mitä lapset itse kertovat. Lapsille se hyvä muotoutuu teoista, tunteista ja turvallisuudesta sekä isän tärkeydestä heidän elämässään. Se on vilpitöntä ja aitoa, mitä lapset kokevat sekä kertovat.
Muistammeko aina kertoa vanhempina puolisolle, miten hyvä olet isänä ja äitinä. Tällä pienellä huomioinnilla vahvistamme niin isien kuin äitienkin valmiutta olla juuri sellaisenaan hyviä vanhempia. Tällä luomme myös lapsillemme positiivista kuvaa arvostavasta ja huolehtivasta isästä sekä äidistä ja ennen kaikkea luomme turvallisuuden tunnetta lapsen elämään. Ei luoda paineita kertomalla, mistä hyvä isyys koostuu vaan korostetaan niitä tekoja, joita isät kulloinkin tekevät ollakseen lapsille hyviä isiä!
Nyt kun kesäloma-aika on kuumimmillaan on hyvä aika käydä vaikkapa kulunutta talvea läpi kotona keskustellen ja todeten, että hoidit ja hoidimme hienosti lastemme asioita sekä antaa molemmille positiivista palautetta ja tunnusta. Näin voimme rauhassa pysähtyä ja rentoutua kesän viettoon viettäen hyvää aikaa perheen kesken.
Kun puhumme isästä perheen voimavarana, huomioimmeko aina myös ne pienetkin teot isien taholta, joita he arjessa tekevät perheen eteen vai vaadimmeko jotain sellaista joka on mahdotonta? Niin isät kuin äiditkin tarvitsevat molempien vanhempien voimavaroja arjessa jaksamiseen. Jos syystä tai toisesta toisella voimavarat ehtyvät, on silloin toisen tuettava ja annettava omat voimavarat käyttöön.
Kun nyt puhumme isistä, myös heidän voimavaransa ovat ajoittain äärirajoilla, ja myös isien voimavarat voivat loppua johtaen esimerkiksi masennukseen. Tästä puhumme yhteiskunnassamme mielestäni aivan liian vähän. Edelleen meillä suomalaisilla miehillä on itse pärjäämisen eetos vahvasti olemassa, emmekä tunnista tai ainakaan tunnusta helposti voimavarojemme ehtymistä.
Voisimme jatkossa kotona sopia, että kysymme toisiltamme, miten sinä jaksat? Ammattilaiset kysykää niin isiltä kuin äideiltä heidän jaksamistaan ja sitä mahdollisesti haastavia tekijöitä.
Kaikesta huolimatta ”Mulla on hyvä isä” on monen lapsen mielestä totta joka päivä, joka viikko ja joka vuosi. Tuodaan siis positiivisia asioita lasten, isien ja äitien puheeseen lisää. Positiivisuus kantaa varmasti pitemmälle kuin negatiivisten asioiden esiin nostaminen.
