Länsimaisissa kulttuureissa vauvan hoito on äidinhoivaa korostavaa. Valinta on enemmänkin kulttuurinen kuin biologinen totuus. Meillä lisääntymisen liittyy yleensä kuitenkin parisuhde. Miten äidin ja vauvan tiivistä yhteyttä korostavat tavat vaikuttavat parisuhteeseen?
Tiedetään, että jos vanhemmaksi kasvaminen on kovin eriaikaista, se aiheuttaa riskejä parisuhdetyytyväisyydelle ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Useasti on niin, että raskaus vie naisen prosessia eteenpäin nopeammin ja tuleva isä ei oikein pääse mukaan. Jos tuleva vauva on isän mielessä se 3- vuotias pallonpotkija ja äidin mielessä pieni ihan imetettävä ja syliteltävä nyytti, niin toimintakin on todennäköisesti hyvin erilaista. Äidin kaikki energia menee vauvanhoitoon, kun taas isän kiinnostus on vielä omissa harrastuksissa. Yhteiset puheenaiheet puuttuvat, parisuhde voi huonosti, kun aikaa sille ei ole.
Mitä jos isää olisi raskauden alkuvaiheessa tuettu omassa prosessissaan, tai se raskaudesta innoissaan oleva isä olisi saanut jostain se kokemuksen, että hänestä ja hänen isyydestään ollaan kiinnostuttu? Tällöin isä ehkä alkaisi jo kiintymään syntymättömään vauvaan ja olisi parempi tuki kumppanilleen raskausaikana, sekä valmiimpi vauvan syntymään.
Kun isä asettuu hoivaamaan vauvaa, vapautuu isällä samoja hormoneja kuin äidilläkin ja parinhankinnassa tärkeän testosteronin tuotanto vähenee väliaikaisesti. Näin sekä arki, kemia että tunne-elämäkin voivat olla jaettuja ja riski parisuhdeongelmille pienenee!
Doulat sitouttavat vanhempia myös toisiinsa
Mitä, jos äidin ja isän rinnalle vauvan odotusaikaan ja synnytykseen tulisi tueksi doula? Suurisydäminen vapaaehtoisdoula, joka antaa omaa vapaa-aikaansa toisen hyväksi, tulee mukaan tukemaan uuden kokemuksen äärellä olevaa äitiä ja isää. Auttaa isää äidin lähelle. Tukee äitiä ottamaan isän lähelle. Stressiä vähentävä doula. Doula voisi kertoa, miten voi kaikessa rauhassa ja rennosti valmistautua vanhemmaksi ja miten kosketus vähentää stressiä. Jos äiti on stressaantunut, se siirtyy vauvaan. Tarttuu isäänkin.
Kosketus vähentää stressiä. Äitiä koskettamalla isä saa samalla koskettaa kohtuvauvaa. Kosketus on elintärkeää ja kohtuvauvan tuntoaisti kehittyy jo varhain, sillä se on kehittyvistä aisteista ensimmäinen. Hellässä sivelevässä kosketuksessa erittyy oksitosiinia, rakkaus-, rauhoittumis- ja sitoutumishormonia joka auttaa sekä äitiä että isää sitoutumaan vauvaan. Ja toisiinsa. Mieletön hormoni! Innostuisiko isä koskettamaan ja hellimään? Tutkimaan ja kiinnostumaan. Doula voi auttaa ja opastaa, kulkea rinnalla.
Entä, jos isä ei ala? Ei halua hieroa ja silitellä tai ei halua iskäksi ollenkaan? On suhteessa äitiin ja ei ole. On / off. Lähtee karkuun. Miten suojella silloin äitiä ja vauvaa haitalliselta pitkään jatkuvalta stressiltä, jonka epävarmuus tai ero tuo?
Tarjotaan äideille ja isille tukea. Aina ei neuvolan tuki riitä. Doulan lisäksi baby blues -työ voi auttaa. Rohkenisikohan isä tulla keskusteluun, jossa hänellä on mahdollisuus pohtia tulevaa, valmistautua, innostua ja vahvistua isyydessään. Tulisiko äitikin puhumaan ja saamaan stressiä vähentävää tukea ja ehkä hivenen huojentuneempana jatkaisi matkaansa kohti synnytystä, isän kanssa tai ilman. Jos ei isän, niin vaikka doulan.
Baby blues- työn kautta samaan sänkyyn?
Mitenkäs isän rooli vauvan syntymän jälkeen. Vauvan mukana tulevat yleensä myös vähäuniset yöt. Kumpi valvoo? Valvotaanko vauvan kanssa vuorotellen? Tuetaanko toinen toistensa jaksamista vaihtamalla vuoroa? Baby blues-työn vauvaperheiden uni-illoissa tavataan osallistuvia isiä. Erään uni-illassa mukana olleen isän mukaan uni-iltojen pitäisi olla pakollisia! Yleensä illoissa on mukana sitoutuneita isiä. Huippuisiä. Vastuunottajia, sitoutuvia, rentoja.
Isä on resurssi. Kun kaksi vanhempaa osallistuu uni-iltaan, saavat vinkkejä levollisempiin öihin, vauvan yöt rauhoittuvat yleensä kotona erityisen hyvin. Toisin kuin silloin, jos yörauhan etsiminen jää yhden, jo valmiiksi väsyneen vanhemman vastuulle. Puhumme katkaisuhoidosta. Katkaistaan koko perheen valvomisen kierre. Mieluiten kahden vanhemman voimin. Rauhoittuneiden öiden myötä isä ja äiti voivat palata takaisin yhteiseen sänkyyn ja lakata kulkemasta tyyny ja patja kainalossa rauhallista nukkumapaikkaa etsimässä ja vauva saa nukkumarauhan omassa sängyssään. Ärtymys vähenee ja toista jaksaa taas katsella ja koskea. Ilo vauvasta ja arjesta palaa.
Päiväryhmä vanhemmuuden ja parisuhteen tukena
Oulussa päiväryhmään osallistuu yleensä äiti perheen lapsen kanssa. Isille on tarjolla kuukausittainen isä-lapsi-ilta, jossa käydään vertaistuellisesti keskustelua isyydestä, sen iloista ja haasteista. Tämän lisäksi molempia vanhempia tavataan tarpeen mukaan yksilötapaamisilla ja kotikäynneillä.
Päiväryhmässä parisuhteesta keskustelua herättäviä aiheita ovat yleensä puolison läsnäoloon, ajankäyttöön, arkirytmeihin ja -rutiineihin lapsen kanssa sekä oman ajan tarpeeseen liittyvät asiat. Lisäksi ryhmässä keskustellaan lapsiperheen rahan käytöstä, seksuaalisuudesta, turvallisesta perheestä sekä vanhempien rooleista.
Työntekijältä vaatii erityistä sensitiivisyyttä auttaa vanhempien ristiriitojen välissä. Työntekijöiden tehtävänä on pitää vauva keskiössä parisuhteen ristiriidoista huolimatta ja muistutettava siitä, että toimiva parisuhde on lapsen paras koti.
Kirjoittajat Marita Väätäinen ja Lea Abazi toimivat päiväryhmän ohjaajina ja Tarja Kuivala Baby Blues -vauvaperhetyöntekijänä Oulun ensi- ja turvakotiyhdistyksessä. Santtu Salonen työskentelee miestyön suunnittelijana Ensi- ja turvakotien liitossa.
Kuva: Shutterstock
