Luin muutama vuosi sitten Trauma ja rakkaus -kirjan ja ilahduin kovasti, että rakkaus sanaa käytettiin myös ammattilaisille suunnatun kirjan yhteydessä. Kirjassa rakkaus yhdistetään toipumisen prosessiin. Harri Virtanen kirjoittaa, että se, mikä suhteessa on rikottu, voidaan suhteessa myös parantaa. Minusta tämä on lohdullista.
Rakkaus on vahva sana. Suomen kielessä ehkä vähän pelottavakin. Siinä on monta kovaa konsonanttia ja sitä on käytetty meillä usein säästeliäästi. Sitä säästetään ikään kuin kaikkein vahvimpiin hetkiin, ettei se vaan kuluisi ääneen lausumalla tai muuttuisi jotenkin vähempiarvoiseksi. -Kuitenkin se, mille huomion antaa, kasvaa -ei suinkaan vähene.
Rakkaus yhdistyy helposti mielessä parisuhteisiin ja erityisesti romanttiseen rakkauteen. Jos rakkautta tarkastelee laajemmassa ymmärryksessä, se on paljon enemmän. Monet kokevat sen ehkä puhtaimmillaan vanhemman suhteessa lapseen. Rakkautta voi kuitenkin kokea ilman varsinaista kohdetta tai se voi ulottua tuntemattomiinkiin ihmisiin.
Rakkautta ei voi vaatia
Rakkautta ei voi vaatia, mutta sitä voi vaalia. Rakkaus on mahdollisuus, jota kohti voi kurkottautua tai sen voi ohittaa. Se ei ilmesty pakottaen, mutta voi näyttäytyä hetkessä, vaikka silloin, kun musiikki tavoittaa jotain syvää itsessä tai luontokokemus saa rintakehän täyttymään kiitollisuudesta. Se voi tuntua äidin leipomassa korvapuustissa, joka yllättäen nostaa vedet silmiin. Rakkaus on ihmisten välisessä kohtaamisessa, kun on turvallista olla vaikeankin keskellä, kun toinen on siinä läsnä tai kun ilo ja nauru sitoo ihmiset yhteen.
Rakkaus ei silottele elettyä elämää kivuttomaksi eikä kavahda kärsimystä. Rakkaus on parantavimmillaan läsnä kärsimyksessä, hiljaa hyväksyen, pakottamatta mihinkään, sallien kivun olla -ja lopulta mennä.
Rakkaus parantaa ja eheyttää varmemmin kuin mikään yksittäinen menetelmä, sillä rakkaus on voima menetelmän taustalla. Se mahdollistaa kärsimyksen jakamisen kannattelevassa ja myötätuntoisessa ympäristössä. Se luo hoivaavan ilmapiirin, jossa asiakkaan ja työntekijänkin on turvallista olla, omana itsenään hyväksyttynä, kokonaisena, kaikkine puolineen.
Rakkaudeton lapsuus näkyy ja tuntuu
Monella lapsella ja aikuiseksi kasvaneella ei ole ollut kokemusta rakkaudesta omassa lapsuudenkodissa, missä on voinut olla monenlaista elämän kipeää kerrosta, joiden läpi vanhempien rakkaus ei ole ulottunut lapsen koettavaksi. Se ei ehkä ole näyttäytynyt vanhempien katseissa tai kosketuksissa, ei muotoutunut sanoiksi, joilla lasta kohti on kurkotettu. Moni kantaa rakkaudettomuutta mukanaan ja hakee korjaavia kokemuksia läpi elämän.
Rakkaus parantaa. Se mahdollistaa turvallisen tilan traumaattisten kokemusten tulla näkyviksi ja sitä kautta eheytyä. Rakkaus ei poista arpea, mutta mahdollistaa sen umpeutumisen, jolloin sitä voi katsoa lempeämmin ja hyväksyvämmin osana omaa tarinaa. Rakkaus mahdollistaa myös myötätunnon itseä kohtaan. Se voi lopulta mahdollistaa myös anteeksi antamisen kivun aiheuttajalle, jolloin katkeruus ei pääse jatkamaan rakkaudettomuuden kehää.
Vauva tarvitsee rakkautta
Vauvaperheitä kohtaavat ammattilaiset ymmärtävät rakkauden merkityksen vauvan kasvussa ja kehityksessä. Vauva tarvitse katseelleen rakastavan peilin, jotta hän voi kasvaa ja kehittyä itsestään ja toisista välittäväksi, tasapainoiseksi aikuiseksi. Työntekijät ovat usein rakkaudellisia peilejä vauvan katseelle. Työssä on paljon toivoa ja iloa läsnä. Vetäytyneetkin vauvat kuntoutuvat, kun heitä katsotaan rakastavin silmin, kosketetaan lempeästi ja puhutaan kauniisti. Samalla vanhemmat saavat konkreettisen mallin siitä, kuinka rakkaus on läsnä ja välittyy pieninä tekoina tavallisessa arjessa ja yhdessä olemisessa. Samalla vanhemmat pääsevät itsekin kokemaan hyväksyntää, jota vaille monet ovat omassa lapsuudessaan jääneet.
Jos rakkaus tuntuu vaikealta sanalta tai muuten tavoittamattomalta, sitä voi lähestyä hyvin konkreettisesti. Kysy itseltäsi, mikä olisi rakkaudellinen teko itseäni kohtaan juuri nyt?
Kuva: Tiuku Pennola
