Naiserityisyys asunnottomuustyössä -hanke NEA:n käynnistyessä vuonna 2018, reilu neljäsosa kaikkien päihdeongelmien hoitoon erikoistuneiden Pidä kiinni -ensikotien naisasiakkaista kertoi kuntoutusjakson alkukartoituksessa olevansa asunnoton. He muuttivat ensikotiin esimerkiksi sukulaisensa tai tuttavansa luota tai hoitolaitoksesta. Ensikotikuntoutuksen tavoitteena on, että äiti ja lapsi jatkavat elämäänsä yhdessä kuntoutusjakson jälkeen ja asunnottomuuden uhka näyttäytyykin suurimpana silloin, kun lapsi joudutaan sijoittamaan ja äiti muuttaa ensikodista eri osoitteeseen lapsen kanssa. Lapsen menettämisen myötä lastensuojelulta saatu tuki jää pois ja itsellisen naisen asunnon saaminen hidastuu.
Huostaanotto voi syöstä äidin itsetuhoiseen kierteeseen, jossa tuntuu, ettei millään ole enää väliä. Päihdeongelmat voivat aktivoitua ja äiti on alttiimpi erilaiselle hyväksikäytölle ja väkivallalle. Muuttuneessa elämäntilanteessa äiti tarvitsee tukea sekä lapsen sijoituksesta selviytymiseen, uusien tukiverkostojen rakentamiseen että konkreettisen asunnon, josta käsin lähteä ponnistamaan kohti uudenlaista elämää.
Äitiys ei katoa, vaikka nainen olisi asunnoton tai lapsi jouduttu sijoittamaan. Sen vuoksi äitiyden huomioon ottamisen pitäisi olla tiivis osa naiserityistä asunnottomuustyötä. Naiselle saatetaan tarjota väliaikaista naisten ja miesten yhteistä kriisimajoitusta, jossa ei ole mahdollisuuksia tukea äitiyttä tai päihteettömyyttä. Usein asunnoton nainen valitsee mieluummin kaverin tai sukulaisen luokse menemisen, jolloin hänestä tulee niin sanottu piiloasunnoton. Lapsensa menettänyt asunnoton nainen tarvitsee erityistä tukea kipeän kokemuksen käsittelyyn eikä pelkkä kriisimajoituspaikan tarjoaminen riitä. Vanhemmuuteen liittyvä käytännön haaste voi olla, missä ja miten äidin on mahdollista tavata lastaan, mikäli hänellä ei ole kotia tai edes paikkaa, jossa peseytyä.
”Jos äidit eivät syystä tai toisesta voi huolehtia vauvastaan ja lapsi sijoitetaan, ei asunnottomalla naisella ole mitään paikkaa, minne mennä. Nämä tilanteet ovat onneksi harvinaisia, mutta äärimmäisen raskaita naisille, jotka siihen joutuvat. Asunnottomana myös yhteydenpito sijoitettuun lapseen on vaikeaa.”
– Pidä kiinni -ensikodin sosiaalityöntekijä
Jo raskausaika voi tuottaa asunnottomalle naiselle vaikeuksia oikean tukitahon löytämiselle. Lastensuojelun mahdollisuudet tukea äitiä raskausaikana ovat rajalliset, kun itse asiakas eli lapsi ei ole vielä syntynyt. Maksusitoumus saatetaan myöntää vasta lähellä vauvan syntymää, vaikka äiti haluaisi kuntoutukseen jo aikaisemmin esimerkiksi päihteettömyyttä turvatakseen. Jos raskaudenaikaisesta kuntoutuksesta tingitään, herää kuitenkin kysymys, miten syntyvän vauvan kasvu ja kehitys sekä siihen vaikuttava äidin päihteettömyyden tuki pystytään tällöin turvaamaan?
Naisten ja perheiden asumiseen liittyvä turvaverkkomme ei ole aukoton, vaan sen läpi on mahdollista pudota, koska kokonaistilanteesta ei löydy kopin ottajaa. Lapsiperheet tulisi ottaa omaksi asiakasryhmäkseen asumissosiaalisessa työssä ja tarjota enemmän tuettuja asumisratkaisuja. Tällä hetkellä käytännöt ja työnjako aikuissosiaalityön ja lastensuojelun välillä vaihtelevat kaupungeittain. Lisäksi myös niille naisille, joiden päihteiden käyttö on edelleen aktiivista ja jotka joutuvat kokemaan väkivaltaa parisuhteissaan tai eläessään kadulla, tarvitaan oma erityinen turvapaikka, jossa naisia kohtaavilla työntekijöillä on osaamista traumojen vaikutuksista elämänhallintaan sekä kykyyn luoda ja ylläpitää sosiaalisia suhteita. Meidän tulisi rakentaa toimivia palvelupolkuja terveyspalveluiden ja sosiaalipalveluiden välille, unohtamatta erityistä asumisen tukea. Valtion, kuntien ja maakuntien välillä tarvitaan aktiivista yhteistyötä, jotta vastuu konkreettisista asunnoista ja asumisen tuen järjestämisestä olisi jatkossa selkeämpää. Myös järjestöjen tekemä etsivä työ ja rooli matalan kynnyksen palveluntarjoajina on arvokasta ja syytä pitää mielessä.
Jotta hallitusohjelmaan kirjattuun tavoitteeseen asunnottomuuden puolittamisesta vuoteen 2022 mennessä päästään, meillä on vielä paljon töitä tehtävänä. Tervetuloa mukaan rakennustalkoisiin päättäjät, sosiaali- ja terveystoimi, vuokranantajatahot sekä kaikki muutkin asumisen toimijat!
