Vauvani syntyi runsaslumisena keväänä 7 vuotta sitten. Synnytys meni mielestäni aika nopeasti, säännöllisistä supistuksista ponnistusvaiheeseen kesti 7 tuntia. Pääsimme parin tunnin päästä osastolle ja vauva nukkui syntymänsä jälkeen 3 tuntia putkeen. Sen jälkeen herättelimme hänet syömään ja silloin vauva alkoi itkeä. Ajattelin, että itku johtuu nälästä. Hän söi pienen hetken ja itki sen jälkeen muutaman minuutin kurkku suorana.
Lopulta vauva itki sairaalassa melkein kaiken hereilläoloaikansa. Mietin jo silloin, että onko tämmöinen jatkuva kova itku normaalia. Ihmettelin asiaa sairaalassa ja hoitajat olivat sitä mieltä, että itku kuuluu asiaan. Huonetoverini vauva ei itkenyt kertaakaan.
Tarvitsin runsaasti apua vauvan kanssa, kun en itse saanut kovilta jälkisupistuksilta nukuttua ja vauva itki jatkuvasti. Mieheni oli yöt töissä tuolloin ja nukkui päivät eikä vieraillut sairaalassa kuin puoli tuntia kerrallaan. Olimme sairaalassa 3 vuorokautta.
Kotona itkut jatkuivat. En ehtinyt syödä, nukkua, pyykätä enkä edes käydä suihkussa, kun vauva itki jatkuvasti. Kerran vauva oli valvonut 13 tuntia putkeen itkien. Hän saattoi välissä nukahtaa 10 minuutiksi ja itku jatkui taas. Sanoin itkuisuudesta ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Hoitaja ei ollut lainkaan huolissaan; kaikki vauvat itkevät.
Kaikki keinot käyttöön
Sain neuvolasta kapalointivinkkejä ja muitakin neuvoja, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Huomasimme vauvan isän kanssa, että vauva rauhoittui turvakaukalossa matkalla autoon. Kaukalon heiluttaminen edestakaisin kovalla vauhdilla sai vauvan lopettamaan itkun ja nukahtamaan. Heti, kun vauhti pysähtyi, vauva heräsi ja jatkoi taas. Automatkoilla piti pysähtyä parin minuutin välein rauhoittelemaan vauvaa, jos ajoin yksin. Eli tämä yleisesti hyväksi koettu keino, ympäriinsä ajelu, ei toiminut meidän kohdalla.
Sekin auttoi hetkeksi, kun kääri vauvan tiukahkolle kapalolle, käänsi hänet vatsalleen ja polven päällä pomputteli varovasti. Keksin myöhemmin myös semmoisen keinon, että istuin jousitetun sängyn reunalla, vauva tiukasti rintaani vasten, ja pompin siinä istualteen ylös alas. Tässäkin vauva rauhoittui vain liikehdinnän ajaksi ja heti kun pysähdyin, itku alkoi taas.
Laihduin runsaasti parin ensimmäisen kuukauden aikana, kun en ehtinyt syödä ja ”jumppasin” vauva sylissä rauhoittaakseni hänet. Maidon tulo loppui myös kuin seinään, kun en syönyt enkä juonut tarpeeksi.
Onneksi äidilläni oli kokemusta koliikkivauvasta, minusta, ja hän tiesi myös hyviä keinoja, jotka auttoivat vauvan (ilmeisesti) mahakivusta johtuvaan itkuun. Hän hieroi vauvan jalkapohjia ja jumppasi vauvan jalkoja mahaa vasten ja suoraksi vuorotellen. Puolisollani ei kestäneet hermot vauvan rauhoitteluun, joten en saanut häneltä siihen apua.
Vihdoin itkut vähenivät
Menimme vauvan kanssa muista syistä johtuen ensikotiin vauvan ollessa kolmen kuukauden ikäinen. Siellä ihmeteltiin vauvan itkuisuutta. Vauva saattoi yölläkin itkeä klo 23-05. Naapurihuoneiden asukkaat valittivat, kun eivät saaneet nukutuksi.
Päätimme lähteä omaohjaajani kanssa selvittelemään mistä itkut johtuvat. Sain neuvolasta lähetteen lastenklinikalle. Lääkäri väänteli ja käänteli vauvaa eikä löytänyt mitään, mikä selittäisi itkuisuuden. Sen sijaan hän huomasi, että vauvan koko selkä oli aivan jumissa kun hän itki aina selkä kaarella ja jalat jäykkänä. Saimme jumppaohjeita ja minusta tuntui tuolloin, että käynti oli yhtä tyhjän kanssa. Saimme kuitenkin vaadittua vauvalle verikokeet maitoallergian poissulkemiseksi, mutta kokeissa ei näkynyt mitään poikkeavaa.
Vauvan ollessa 4 kuukauden ikäinen aloitin hänelle kiinteät ruuat. Ensin perunaa, sitten porkkanaa ja muutaman viikon aikana lisäsin yhden uuden ruuan viikossa.
Noin 8 kuukauden iässä itkut alkoivat hellittää ja vauva itki vain maidon antamisen jälkeen. Olin jo aiemmin kokeillut myös eri korvikkeita imetyksen loppumisen jälkeen. Osasta vauva oksensi kaarella, osasta tuli vihreää ripulia. Eräs luomumaito näytti olevan paras vaihtoehto, vaikka siitäkin vauva sai vatsakipuja.
Itkut loppuivat kokonaan vauvan ollessa 1-vuotias, kun lopetin samaan aikaan korvikkeet. Normaalista ruuasta vauvalle ei tullut vatsakipuja.
Nyt ”vauvani” on 7-vuotias ja hän käyttää tällä hetkellä maitotuotteista vain juustoa. Maitona on kauramaito. Hänelle tulee edelleen herkästi vatsakipuja joistain ruuista, esimerkiksi kermajäätelöstä. Kuumennetuista maitotuotteista ei tule oireita. Olemme käyneet lääkärillä vuosien aikana muutamia kertoja, mutta ikinä ei löydy mitään.
Vauvan ensimmäisestä vuodesta vauvalle jäi käteen vahvat keuhkot ja kova ääni, ehkä hänestä tulee joskus laulaja tai teatterinäyttelijä. Minä sain vahvat selkä- ja reisilihakset ja erittäin vahvat hermot. Ensimmäinen vuosi opetti minulle kärsivällisyyttä ja antoi vahvuutta sietää vastoinkäymisiä.
Toinen lapseni syntyi, kun esikoiseni oli 1,5 vuotias. Pelkäsin jo raskausaikana, että jaksanko toisenkin itkuisen vauvan, mutta tämä vauva itki vain silloin, kun oli oikeasti hätä. Silloin viimeistään ymmärsin, ettei esikoiseni itkuisuus ollut normaalia ”joka vauvan itkua”.
Muutamia vinkkejä äidiltä, joka pärjäsi lähes yksin vauvan itkuisuuden kanssa:
– huolehdi vauvan perustarpeet kuntoon (uni, ruoka, hygienia, läheisyys, kehon lämpötila, röyhtäyttäminen)
– hae apua heti kun huomaat, että vauva itkee suurimman osan hereilläoloajastaan, tai heti kun tuntuu, ettet itse jaksa
– kokeile Happiest baby -menetelmää https://www.vau.fi/vauva/happiest-baby-menetelma-rauhoittaa-itkuisen-vauvan/
– kokeile musiikkia tai vauvoille tarkoitettuja yksinkertaisia punainen-musta-valkoinen -kuvia tai -kortteja
– kokeile turvakaukalolla heiluttelua. Tätä ei suositella tehtäväksi pitkiksi ajoiksi, vauvan selkä ei kestä jatkuvaa huonoa ”koveraa” asentoa.
– jos sinusta tuntuu, että vauvan itkuisuus johtuu vatsakivuista, kokeile tätä: lämmitä kauratyyny, aseta se pyyhkeen sisään ja omalle rinnallesi, vauva vatsalleen kauratyynyn päälle sinun rintaasi vasten ja makoilette rauhassa paikallaan sohvalla, tai keinutte riippumatossa tai muussa mukavassa paikassa.
– älä tunne syyllisyyttä, jos muiden antamat vinkit vauvan rauhoittamisesta eivät toimi. Jokainen vauva on yksilöllinen, jokaiselle toimii eri asiat. Kokeilemalla eri keinoja voit oppia mikä auttaa vauvallesi parhaiten.
Lisää vinkkejä Vauvaperhe.fi: Kun voimat on lopussa
Johanna, kokemusasiantuntija
Kuva: kuvituskuva
Vauvaperheiden chatissa voit jutella vauvan hoidosta, omasta jaksamisesta ja saat vinkkejä yhdistystemme vauvatyön ammattilaiselta. Ota yhteyttä, älä jää yksin huolien kanssa.
Chat auttaa arkisin klo 12-18 sekä lauantaisin 14-18. Chat löytyy sivun alareunasta ja vauvaperhe.fi -sivuilta.
