Helsingin kaupunki nostaa lapsiin kohdistuvan välinpitämättömyyden esiin kampanjoimalla tänä syksynä teemalla Välinpitämättömyys on tämän päivän väkivaltaa. Kampanja ja sen toteutus on herättänyt runsaasti keskustelua puolesta ja vastaan.

Mielestämme toistuva välinpitämättömyys lapsen viestejä ja tarpeita kohtaan on laiminlyöntiä.

Välinpitämättömyyttä ja rakenteellista väkivaltaa on myös se, että lasten ja aikuisten väkivaltakokemukset ohitetaan, palvelujen järjestämiseen ei osoiteta riittäviä resurssia ja poliittinen päätöksenteko on ihmisoikeuksia loukkaavaa. Väkivaltaa lähisuhteissaan jatkuvasti kokevia aikuisia ja lapsia on Suomessa tuhansia. Tällä hetkellä väkivaltaa kokeville ei ole tarjolla riittävästi ja kattavasti palveluja.

Väkivallan ja laiminlyönnin ilmiöt ovat muodoiltaan hyvin moninaisia ja niitä kuvaavat käsitteet niin tutkimuksessa kuin arkikielessäkin ovat kirjavia. Väkivalta voi olla muodoltaan myös vakavaa ja johtaa vammautumiseen tai kuolemaan.

Jokaisella lapsella on oikeus fyysisesti ja henkisesti turvalliseen kasvuympäristöön ja sellaisiin ihmissuhteisiin, jotka sisältävät lämpöä, läheisyyttä, iloa, arvostusta ja ehdottoman oikeuden fyysiseen koskemattomuuteen. Näitä ihmissuhteita tarjoavat lapsille äidit, isät ja muut läheiset ihmiset.


Laiminlyönnin muodot on tärkeä tunnistaa haitallisiksi, mutta ne eivät vähene ainoastaan kieltämällä. Kasvatuksen tueksi vanhemmat tarvitsevat myönteisiä keinoja ja yhteisöllistä tukea.


 

Pienen lapsen toistuvat kokemukset hänelle tärkeiden aikuisten puolelta torjutuksi tulemisesta, näkymättömäksi tekemisestä, ohittamisesta tai siitä, että lapsen ja vanhemman välinen yhteys jatkuvasti katkeaa, ovat lapsen tunne-elämän kehityksen kannalta haitallisia. Lapsi muodostaa käsityksen itsestään sen perusteella, miten häntä kohtelemme.

Vanhemman läsnäoloa ja vanhemmuutta tänä päivänä haastaa monikanavainen tietotulva sekä ajasta ja paikasta riippumattomaksi siirtynyt työ. Älypuhelimet ja tabletit sekoittavat työ ja vapaa-aikaa ja tulevat helposti lapsen ja aikuisen väliin. Aikuisen tehtävä on säädellä omaa laitekäyttäytymistään. Vanhemman läsnäolon puute ei ole uusi asia, mutta häiriötekijöitä on huomattavasti aiempaa enemmän. Laiminlyönnin muodot on tärkeä tunnistaa haitallisiksi, mutta ne eivät vähene ainoastaan kieltämällä. Kasvatuksen tueksi vanhemmat tarvitsevat myönteisiä keinoja ja yhteisöllistä tukea.

Ensi- ja turvakotien liitto toteutti tänä syksynä kuuden lapsi- ja perhejärjestön yhteisen Kasvatuspuntari- kampanjan, jossa pyritään vahvistamaan kannustavaa kasvatusta.

Tällä hetkellä meneillään on vuosittainen Valoa, ei väkivaltaa -kampanja, joka puolustaa naisten ihmisoikeuksia ja oikeutta väkivallattomaan elämään. Tänä vuonna kampanjan teemana ovat matalan kynnyksen palvelut väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille naisille.

Satu Keisala, Johanna Matikka ja Leena Marila-Penttinen
Ensi- ja turvakotienliitto