Vauvan vanhempana olo on kokonaisvaltainen kokemus; välillä hämmentävää ja vähän pelottavaakin ja toisina hetkinä pakahduttavaa hellyyttä, iloa ja rakkautta. Ensimmäinen kerta, kun avaa kotioven uuden vauvan äitinä tai isänä on pysäyttävä. Turvaistuin eteisen lattialla katsellaan ensin toisia ja sitten vauvaa ja sitten taas toisia kuin kysyen, että mitenhän me saimme tämän uuden ihmisen mukaamme sairaalasta – ja ilman käyttöohjeita.
Muutaman viikon jälkeen avuton nyytti liian suuressa sängyssään haroo käsillään lelua liikkeelle…
Meillä jokaisella on yksilöllinen tapamme reagoida ympäristöön, olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa, ilmaista tunnetiloja ja kokemuksia, sietää epämukavuuksia, jotka tekevät meistä ainutlaatuisia. Näihin vaikuttavat perimän lisäksi elämämme varhaisvaiheet ja läpi elämämme kokemukset muokkaavat niitä. Onkin vaikeaa, oikeastaan mahdotonta, antaa vanhemmille kaiken kattavia ohjeita vauvan kanssa elämiseen. Sen kuitenkin tiedämme, että vauva tarvitsee hoivaajaa. Jonkun täytyy huolehtia vauvan perusasioista, kuten riittävästä unesta ja sopivasta ravinnosta tai puhtaudesta ja säähän sopivasta vaatetuksesta. Syli ja kunnioittava kosketus on aivan yhtä tärkeää. Turvallisuutta ovat väkivallaton ja päihteetön koti sekä tutut hoitajat vanhempien poissa ollessa.
Vauva kasvaa ja kehittyy turvallisuudesta ja rakkaudesta. Ravinnolla, geeneillä ja ympäristölläkin on osansa ihmisen kehittymisessä aina sikiövauvasta vanhuuteen asti, mutta tarpeemme olla yhteydessä toiseen, tulla rakastetuksi ja kokea turvallisuutta ovat yhtä keskeisiä tekijöitä. Olemme syntyessämme riippuvaisia saamastamme hoivasta ja hoivaajan kyvystä huomata tarpeitamme ja vastata niihin.
Jo vastasyntyneellä on taitoja ilmaista itseään ja hakeutua yhteyteen toisten kanssa. Ensin pää kääntyy vanhemman äänen suuntaan, katse tarkentuu vanhemman kasvoihin. Muutaman viikon jälkeen avuton nyytti liian suuressa sängyssään haroo käsillään lelua liikkeelle, vastaa äänteillä vanhemman höpöttelyyn, tarraa sormesta kiinni ja vähän huomaamatta alkaa osoitella vanhemmalle kiinnostavia asioita ja hakea kontaktia toisten vauvojen kanssa.
Vauvan aloitteiden ja tarpeiden tunnistaminen ei ole aina helppoa. Odotusaikana alkanut kehitys mielessä ja kehossa auttaa vanhempaa herkistymään vauvan viesteille. Uteliaisuus vauvan käyttäytymistä kohtaan ja kiireetön läsnäolo vauvan kanssa auttaa vanhempaa huomaamaan näitä aloitteita. Vanhempi oppii ymmärtämään juuri sen oman vauvan tapaa kertoa tarpeistaan.
Aina ei ole helppo ymmärtää, mistä vauvan eleet, ilmeet ja käyttäytyminen kertovat. Vauvalle itku on keino ilmaista epämukavuutta, väsymystä, nälkää, turvattomuutta ja kipua. Pahimmillaan itku on raastavaa ja jos vauvaa ei saa rauhoittumaan, vanhemman oma olokin alkaa olla tukala. Vauvalle vanhemman läheisyys ja yritys auttaa tukala hankalassa olossa välittävät viestiä; ”ei hätää, olen tässä sinua varten. En ehkä osaa auttaa sinua, mutta en jätä sinua yksin tukalan olosi kanssa. Oma olo ja tunteet kannattaa höpötellä ääneen, se auttaa vauvaa tunnistamaan omia tunteitaan ja iän karttuessa säätelemään niitä. Vauvana koettu turvallisuus ja kokemus itsestä rakastettuna ja arvostettuna suojaavat myöhemminkin elämässä vaikeiden kokemuksien vaikutuksilta.
Yhteen päivään vauvan kanssa mahtuu kokonainen tunteiden kirjo. Pienelle vauvalle nälkä tai yksin herääminen voivat olla kokonaisvaltainen hätätila, josta rauhoittumiseen tarvitaan aikuisen apua. Syliin ottaminen ja rauhoittava juttelu auttaa. Kun vauva huomaa, että itku tuo vanhemman aina paikalle, hän ei herätessään hätäännykään vaan kutsuu äitiä tai isää luokseen. Vanhemman saapuminen saa vauvan hymyilemään leveästi. Kun vanhempi vastaa omalla hymyllään vauvan iloon saattaa ilmaan nousta riemukas kiljahdus. Tästäkin myrskystä selvittiin ja olen vauvalleni riittävän hyvä vanhempi!
Vauvan päivää juhlitaan tänään 27.9.19. Vauvan päivän kunniaksi monilla paikkakunnilla järjestetään tapahtumia.
Sinä voit auttaa meitä auttamaan vauvoja ja perheitä liittymällä jäseneksi sydäntäsi lähellä olevaan yhdistykseen. www.muutatarinaa.fi
Kuva: Tiuku Pennola
