Juuri tänään perheosastolla on kuusi lasta vanhempansa kanssa. Osastolla on hiljaista. Yksi äideistä siivoaa huonettaan, vauva apunaan. Toinen juttelee vauvan nukkuessa puhelimessa ystävänsä kanssa. Kolmannen lapsella on känkkäränkkä kylässä, tänään ei mikään tunnu onnistuvan. Äidin neule ei pääse etenemään.
Taaperon äiti kuvailee arjen olevan aika samanlaista kuin kotonakin, vaikka se onkin erona, että läheiset ihmiset puuttuvat. Oma perhe ei ole täällä. Päivän voi rakentaa omanlaiseksi, ja rutiinit helpottavat sen kulkua. Keskipäivällä on muutama tunti ”hiljaista aikaa”, tuolloin rauhoitutaan päiväunille. Äidistä se on hyväksi kummallekin. Iltapäivällä hämärä laskeutuu nopeasti. – ”Käyn kysymässä, jos joku lähtisi vielä vaunulenkille”, sanoo äiti ja hyppää ylös sohvalta.
Pian kaksi vauvoista jää hoitoon äitien mennessä saunaan. Jo monen kuukauden ajalta toisilleen tutut vauvat pyörivät akseliensa ympäri perheosaston olohuoneessa hihkuen välillä ääneen. Vauvat ovat tarkkoja hoitajistaan. Seuraavana päivänä hoitamassa onkin tuttujen työntekijöiden sijasta pari oudompaa ihmistä, perheosaston uudet vapaaehtoiset lastenhoitajat. ”Hei, keitäs te oikein olette!” näyttää vauvojen ilme sanovan.
Äidit ovat samaan aikaan vanhemmuusryhmässä keskustellen stressistä ja sen vaikutuksista vanhemmuuteen. ”Stressi on tuttu juttu”, toteavat äidit. ”Joskus se tarttuu vauvaankin”. Vankeusrangaistuksen aikana moni asia stressaa. Huoli läheisistä, epävarmuus poispääsyn ajankohdasta tai tulevaisuus yleensäkin.
Päivän lastensuojeluneuvottelussa suunnitellaan vauvan ja äidin lähtöä perheosastolta. Voisiko pari aluksi siirtyä valvotun koevapauden ajaksi ensikotiin ja vasta sieltä omaan kotiin, päihde- ja perhetyön tuella? Äitiä tuleva lähtö on alkanut jännittää. Tutuista ympyröistä lähteminen tuntuu vaikealta, pelottavaltakin. Vauvakin on tottunut elämään perheosastolla. Pohdimme yhdessä olisiko hyvä kuitenkin jo astua askel eteen- ja kotiinpäin. Päätöksiä ei nyt vielä tehdä, vaan siirretään ne myöhemmäksi.
Viikkoon kuuluu myös neuvolan terveydenhoitajan kotikäynti: osaston pikkuisin, viikon ikäinen, mitataan ja punnitaan. Äiti ilahtuu, kun kuulee, että paino on lähtenyt jo hienosti nousuun. Mukana touhussa ovat myös isommat sisarukset. Lapsista vanhin on vierailulla äidin ja pienten sisarusten luona muutaman päivän perhetapaamisessa.
Joka viikko vauvat ja vanhemmat lähtevät kauppaan Hämeenlinnan isoon markettiin. Äitien tehdessä kerralla koko viikon ostokset vauvat kummastelevat maailman menoa ostoskärryistä. Viikonloppuja odotetaan, silloin moni vauvoista tapaa tärkeitä ihmisiään lyhyissä, muutaman tunnin tapaamisissa. Kerran kuussa perhetapaamiset voivat kestää yön tai parinkin yli.
Vauvoja on ollut Suomen vankiloissa pitkään, jo ainakin parin sadan vuoden ajan. Paljon on tuossa ajassa muuttunut. Vielä 10 vuotta sitten lapsella ei ollut virallista asemaa, kun hän seurasi äidin mukana vankilan osastolle. Nykyään lapsen tuloa vankilan perheosastolle säätelee laki. Lastensuojelu voi sijoittaa alle 2-vuotiaan perheosastolle, jos katsoo sen olevan lapsen etu. Vanhemman sijoittaa Rikosseuraamuslaitos. Vuosittain tässä ainutlaatuisessa lastensuojeluyksikössä on noin 25 lasta vanhempansa kanssa. Vuonna 2010 perustettu 10-paikkainen perheosasto sijaitsee Vanajan avovankilan alueella, metsän reunassa. Osaston toiminnasta vastaa Kanta-Hämeen perhetyö ry.
Jaana Wikgren
Kanta-Hämeen perhetyö ry
Kirjoittaja toimii vastaavana perhetyön ohjaajana vankilan perheosastolla. Vankiloissa asuvia vauvaperheitä käsittelevä workshop järjestetään Vauvafoorumissa 15.-16.11.2018. Vauvafoorumi 2018 teemana on monenlaiset vauvaperheet.
