Sunnuntaina 25.4. vietetään kansainvälistä vieraannuttamisen vastaista päivää. Olemme havainneet, että ammattilaisten kokevat usein keinottomuutta eronneiden vanhempien esittäessä vieraannuttamisväitteitä, ja tulkitsevat ne herkästi kiusanteoksi konfliktoituneissa eroissa. Vanhemmat kokevat, että vieraannuttaminen sivuutetaan ja apua ei saa mistään.
Vieraannuttaminen nähdään yleensä prosessina, jossa lapsen vanhempi käyttäytyy tavalla, joka vaikeuttaa lapsen ja toisen vanhemman vuorovaikutussuhdetta, esim. tapaamisten ja yhteydenpidon rajoittaminen tai henkinen eristäminen. Lapsenhuoltolaissa vieraannuttaminen mainitaan epäsuorasti: Vanhemman on vältettävä kasvatustehtävässään kaikkea, mikä voi aiheuttaa haittaa lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle.*
Turvassa-hankkeen asiakastyössä vieraannuttamistyyppinen toiminta on tullut esille monin tavoin. Lapsen ja toisen vanhemman kontaktikatkoja tapahtuu pitkittyneissä erokonflikteissa, ja usein on vaikeaa tietää, onko taustalla toisen vanhemman tahallinen vieraannuttava puhe ja toiminta vai löytyykö yhteyden katkeamiselle muita vaihtoehtoisia selityksiä. Vanhempi saattaa myös tiedostamattaan toimia tavoilla, joka vahvistaa lapsen vieraantumista toisesta vanhemmasta. Tällöin asiasta avoimesti puhuminen lapsen näkökulmasta voi havahduttaa vanhemman muuttamaan toimintaansa.
Lapsen suhteen jatkuminen tai rakentaminen toiseen vanhempaan eron jälkeen tulee aina tehdä lapsen turvallisuuden ehdoilla. Jos on tietoa tai epäilyksiä lapseen kohdistuvasta väkivallasta tai lapsen altistumisesta vanhempien väliselle väkivallalle, on tärkeää muistaa, että lapsen suojelu väkivallalta ei ole vieraannuttamista. Ammattilaisten tulee tällöin tehdä huolellinen riskiarvio, suuntaviivat vanhemmuustyöskentelylle ja turvasuunnitelma lapsen turvallisuuden varmistamiseksi.
Työskentely vanhempien kanssa
Työskentelyssä on tärkeää kuulla kaikkien osapuolten ajatuksia tilanteesta ja keskustella siitä, mitkä asiat ovat vaikuttaneet siihen, että tapaamiset eivät onnistu. Vieraannuttaminen sanana saattaa aiheuttaa voimakkaan tunnereaktion vanhemmassa, ja usein vanhempi syyllistyy tai asettuu puolustuskannalle. Neutraali eri selitysten etsiminen yhdessä on rakentava vaihtoehto, tärkeintä on päästä vahvistamaan lapsen suhdetta turvallisesti molempiin vanhempiin. On kuitenkin hyvä yhdessä tunnistaa ja todeta, että lapsi vieraantuu vanhemmastaan, mikäli näin on.
Vanhemman kanssa voi esimerkiksi pohtia, millä tavalla lapsen kasvuun ja kehitykseen vaikuttaa se, että vanhempi mustamaalaa tai mitätöi toista vanhempaa tai estää myönteisen suhteen ylläpitämisen. Vanhemman kanssa keskustellessa on hyvä pohtia juuri hänen vanhemmuuttaan sen sijaan, että puhutaan toisen vanhemmuudesta, sillä yleensä vain omaan toimintaan ja ajatteluun voi vaikuttaa. Vanhemman on hyvä tiedostaa, että lapselle on hyväksi saada muodostaa turvallinen suhde molempiin vanhempiin. Tämä edellyttää kummankin vanhemman sitoutumista.
Työntekijä tukee lapsen näkökulman ylläpitämistä!
Työntekijän tärkeä tehtävä on muistuttaa lapsen ajatuksista ja toiveista ja auttaa vanhempia pohtimaan oman toimintansa vaikutusta lapseen. Esimerkiksi murrosikäisen kohdalla on hyvä pohtia, uhmaako nuori käytöksellään ikään kuuluvalla tavalla vanhempaansa, vai onko hänen toiminnalleen joku muu selitys, esimerkiksi pelko tai vieraantuminen.
Turvassa-hankkeessa on kokeiltu uudenlaista vertaistuellista työskentelytapaa: työntekijät ohjaavat verkossa vertaisryhmää vieraannuttamista kohdanneille vanhemmille. Ryhmässä puhutaan vieraannuttamisesta ilmiönä, suhteesta lapseen, tutkitaan lainsäädäntöä ja selvitetään, millaista apua vieraannuttamiseen on mahdollista saada. Suurimmassa roolissa ryhmässä kuitenkin on kokemusten ja tunteiden jakaminen vertaisten kanssa.
Miten vieraannuttaminen vaikuttaa lapseen?
Vanhemmastaan vieraantunut lapsi puhuu ja ajattelee ko. vanhemmastaan usein hyvin mustavalkoisesti. Lapsen puheessa saattaa olla pelkästään ikäviä asioita toisesta vanhemmasta. Lapselle voi kehittyä lojaliteettiristiriitaa, jolloin hän kokee, ettei voi ylläpitää suhdetta riitaisten vanhempien kanssa. Luottamus vanhempiin murenee, kun ei tiedä kumpaa pitäisi uskoa. Lapsi ratkaisee tilanteen liittoutumalla yhden vanhemman kanssa osittain vähentääkseen stressiä, ahdistusta ​​ja epävarmuutta. ​Pitkäkestoinen eron jälkeinen konflikti (ns. high-conflict divorce), lisää tutkimusten mukaan riskiä mm. lapsen mielialaongelmiin, sosiaalisiin ongelmiin, käytösongelmiin, impulsiivisuuteen ja kouluvaikeuksiin.
Miten lapsen kanssa voi työskennellä?
Lapsella voi olla mielessään paljon vihaa, pettymystä ja vääriä käsityksiä vanhempien eron aikaisista tapahtumista. Tällaisissa tilanteissa lapsen kanssa työskentelyssä yritetään varovasti laajentaa lapsen ajattelua ja pyrkiä ymmärtämään, miksi lapsi ajattelee niin kuin ajattelee. Lapsen on tärkeää saada ikätasoisesti tietoa erosta, mitä tapahtui eron hetkellä ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Tällöin myös hänen suhtautumisensa vieraannutettuun vanhempaan saattaa hiljalleen loiventua.
Lasta ei saa pakottaa muuttamaan käsitystään, mutta häntä voi auttaa uudelleen rakentamaan suhdetta toiseen vanhempaan. Aikuiseksi kasvaneet vanhemmastaan vieraannutetut ovat toivoneet, että heillä olisi ollut joku neutraali aikuinen, kenen kanssa puhua asioista ja suhteesta vanhempiin.
Työntekijä voi auttaa lasta esimerkiksi mietimällä yhdessä, mitä asioita lapsi haluaisi tietää ja mistä asioista hän haluaisi jutella vieraalta tuntuvan vanhemman kanssa sekä kannustaa yhteydenpitoon lapselle mielekkäälle tavalla.
Lapsen kanssa on hyvä keskustella myös siitä ristiriidasta, että vanhempien näkemykset asioista saattavat olla hyvin kaukana toisistaan, mutta lapsen tehtävä ei ole ratkaista riitoja tai valita puolta, vaan elää omaa elämäänsä. Lasta voi myös auttaa tieto siitä, että vanhemmat ovat hakeneet ja saavat apua itselleen ja myös lapsella on lupa puhua ja saada apua.
 *****
Teksti: Blogin on kirjoittanut Turvassa-hankkeen lapsityöntekijä Heli Isotalus (Viola – väkivallasta vapaaksi ry) ja projektipäällikkö Johanna Vaitomaa.
*Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (LHL 361/1983, 190/2019, 2 §)
Apuaeroon -chat tarjoaa keskustelutukea vanhemmille, lapsille ja nuorille eron tuomien tunteiden ja ajatusten käsittelyyn.
29.4. webinaarissa kuulet lisää lapsen auttamisesta kärjistyneessä erotilanteessa, lisätietoja tästä.
