Sosiaali- ja terveysjärjestöjen tärkeää merkitystä ja roolia ei ole otettu riittävästi huomioon uudistettavissa maakuntalaissa ja sote-lainsäädännössä. Maakuntien yhteistyövelvoite tulee kirjata sote- järjestämislakiin.
Jotta järjestöjen hyvinvoinnin ja edistämisen työ sekä matalan kynnyksen auttamistyö voidaan turvata, on välttämätöntä, että kuntien lisäksi myös maakunnat voivat avustaa järjestöjä. Maakunnan mahdollisuus avustaa järjestöjä ei välttämättä ole mahdollista, jollei asiaa huomioida uudistuksen lainsäädännössä. Maakunnalle ei ole tulossa sellaista laajaa yleistä toimialaa, mikä kunnalla on. Maakunta voi hoitaa vain niitä asioita, jotka lainsäädännön mukaan sille kuuluvat. Jos järjestöyhteistyötä ei kirjata sote-järjestämislakiin, maakunnat eivät välttämättä edes voi avustaa järjestöjä.
On tärkeää, että sekä kunnat että maakunnat tekevät yhteistyötä järjestöjen kanssa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Tämän toteutuminen edellyttää asian huomioon ottamista lainsäädännössä. Kunnan ja järjestöjen yhteistyö onkin kirjattu sote- järjestämislakiesitykseen. Lakiesityksen mukaan kunnan on tehtävä yhteistyötä kunnassa toimivien yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. Maakunnan osalta vastaava yhteistyövelvoite puuttuu lakiluonnoksesta.
Maakuntien mahdollisuus järjestöjen toiminta-avustuksiin on välttämätöntä järjestöille
Jos maakunnilla ei ole mahdollisuutta avustaa järjestöjen työtä toiminta-avustuksin, monet järjestöjen toiminnot voivat loppua tai supistua merkittävästi. Se merkitsisi monien ihmisryhmien kannalta merkittävää avun saamisen mahdollisuuksien kaventumista ja julkisten palvelujen kannalta kustannusten kasvua. Esimerkiksi lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmassa keskeisellä sijalla olevassa perhekeskustoiminta-mallissa järjestöjen panos lasten ja perheiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä on merkittävä. Perhekeskustoiminnan koordinaatio kuuluu uudessa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteessa luontevimmin maakunnan tehtäviin.
Monia matalan kynnyksen tukimuotoja ja avopalveluja on rahoitettu monikanavaisesti siten, että rahoitus on muodostunut Raha-automaattiyhdistyksen avustuksesta ja kuntien myöntämistä toiminta-avustuksista. Näissä tilanteissa ei ole kysymys myytävästä palvelusta, vaan järjestölähtöisestä auttamistyöstä.
Jatkossa on välttämätöntä, että myös näille matalan kynnyksen tukimuodoille ja avopalveluille – esimerkiksi erilaisille kriisikeskuksille ja väkivaltatyön auttamismuodoille – turvataan maakuntien toiminta-avutukset rahapelituottojen rinnalla. Muuten niiden toiminta vaarantuu kokonaan. Mikäli näitä tuen muotoja aletaan kohdella ostettavina palveluina, myös rahapelituotoista avustamisen mahdollisuus ja edellytykset lakkaavat.
Järjestöjen roolia esiin tuovan lausunnon allekirjoittivat LAPE -muutosohjelman 11 järjestöedustajaa.
Lue järjestöjen lausunto: Järjestöjen kannanotto yhteistyöstä sote-uudistuksessa