Päivillä on nuoruudesta saakka ollut taipumus masentua. Se on haitannut jaksamista niin opiskelu- kuin työelämässä. Masennuksen pelko varjosti myös äidiksi tulemista.
– Lopulta rohkaistuin lähtemään äitiyden tielle, hyvin epävarmana omista mahdollisuuksistani selvitä sen mukanaan tuomista haasteista.
Tyttären syntymä viisi vuotta sitten oli nelikymppiselle Päiville ja hänen miehelleen iso ihme. Uutta tulokasta odotettiin viimeiset kuusi viikkoa sairaalassa äidin raskausmyrkytyksen vuoksi. Lopulta lapsi syntyi keskosena kiireellisellä sektiolla. Yhteinen elämä alkoi vauvateholla.
– Lapsen menettämisen pelko herättää valtavan hädän ja avuttomuuden. Olin ensimmäiset kuukaudet kaikesta kokemastani järkyttynyt ja aivan hukassa. Itkin kuin kävelevä vesiputous, kuvaa Päivi.
Baby blues -toiminta ja päiväryhmät auttavat, jos äiti masentuu.
Yhdistyksemme välittävät myös doulia, synnyttäjän vapaaehtoisia tukihenkilöitä.
Hän myönsi jo sairaalassa tarvitsevansa tukea arjessa. Yhteistyö perhetyöntekijän kanssa alkoikin jo ennen kuin perhe kotiutui sairaalasta. Perhekeskus Kieppi tuli mukaan tyttären ollessa kahdeksan kuukauden ikäinen.
– Masentuneena helposti eristäytyy. On helpompi jäädä kotiin kuin hakeutua ihmisten pariin. Sitoutuminen ryhmän toimintaan kantoi niinäkin päivinä, kun toisten ihmisten läheisyys väsytti ja pintaan nousi ärtymystä, kertoo Päivi.
Kiertävä Kieppi on yhdellä paikkakunnalla aina kahden kuukauden ajan. Ryhmäläiset tapaavat kolmena päivänä viikossa kunnan heidän käyttöönsä antamassa vuokra-asunnossa, jonne asianosaisten on helppo ”livahtaa”. Ryhmässä on yleensä enintään neljä vanhempaa lapsineen.
– Osallistumisessa mietitytti aluksi leimautuminen ”sosiaalitapaukseksi”.
– Siitä ei kuitenkaan ole kyse. Kieppi on ihan tavallisia ihmisiä varten, jotka yrittävät selvitä elämän mukanaan tuomista haasteista. Jokaiselle annetaan tilaa olla mukana omana itsenään.
Kannustamisen ja ryhdikkyyden lisäksi Päivi kokee saaneensa Kiepissä omakohtaista huolenpitoa.
– Elämä pienen lapsen kanssa on vaativaa. Lapsi on ruokittava, pestävä ja puettava, olipa äiti miten väsynyt tahansa. Pelkästään kokoontumisten päiväohjelma ja rutiinit loivat tunteen huolenpidosta.
Lyhennetty Enskan 5/2012 jutusta. Teksti: Jaana Matikainen, kuva: Paula Myöhänen.