Miksi väkivaltatyötä tehdään?
Taustalla on ihmisten auttamisen lisäksi myös lainsäädäntöä sekä erilaisia muita sopimuksia ja oikeuksia, joita esitellään alla. Nämä luovat yhdessä perustan väkivaltatyölle. Lainsäädännöllä, sopimuksilla ja oikeuksilla voidaan myös perustella väkivaltatyön oikeutus ja tarve.
Perhe- ja lähisuhdeväkivalta koskettaa kohteena olevaa ihmistä monella elämän alueella. Väkivalta ei kuitenkaan vain kosketa, vaan se on usein vakava rikos, joka aiheuttaa fyysisten vammojen lisäksi myös paljon henkistä kärsimystä tai vahinkoa omaisuudelle. Lisäksi lapset voivat olla väkivallan suoria tai välillisiä kohteita, jolloin mukaan tulee usein myös lastensuojelulliset asiat, kun uhrien kanssa tekemisissä olevat ammattilaiset miettivät velvollisuuttaan lastensuojeluilmoituksen tekemiseen. Lisäksi parisuhteessa lähisuhdeväkivaltatapauksiin liittyy usein avio- tai avoero ja lasten huollon osalta erityisjärjestelyjä.
Perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa kokevan ja sitä käyttävän on erittäin tärkeää ymmärtää, että kyseessä voi olla rikos, jopa vakava sellainen. Useissa tapauksissa Ammattilaisen ja asiantuntijan rooli on kuunnella herkällä korvalla väkivaltatapahtuman kuvausta sekä ottaa esiin rikoksen määritelmän täyttyminen ja mahdollisen rikosilmoituksen tekeminen. Tilanteessa kannattaa muistaa olla hienovarainen, mutta tarkoituksena on saada kokija tai tekijä ymmärtämään tilanteen vakavuus.
Ensi- ja turvakotien liitto ei kannata perhe- ja lähisuhdeväkivallan käsittelyä sovittelumenettelyllä ja suosittaa siitä luopumista. Liitto suosittelee, ettei väkivallan kokijaa ohjata sovitteluun. Vaarana on, että väkivallan kokija on sovittelussa alistetussa asemassa suhteessa tekijään. Lisäksi viranomaisen suositellessa sovittelua kokijan on vaikea kieltäytyä. Tekijä on voinut myös painostaa kokijan sovitteluun. Tällöin sovittelu ei tuo tavoiteltua tulosta, vaan saattaa jopa pahentaa väkivaltakokemukseen liittyvää traumaa.
Tutustu lainsäädäntöön:
(Linkit vievät Nettiturvakodin sivuille)
Rikoslaki
Lähestymiskielto
Lastensuojelulaki
Muu perheväkivaltaan liittyvä lainsäädäntö
Oikeus saada oikeusavustaja valtion varoista väkivalta- ja seksuaalirikoksissa
Avo- ja avioeroon liittyvä ositus
Avo- ja avioeroon liittyvät velat
Istanbulin sopimus eli Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta on maailman ensimmäinen laaja-alainen sopimus, jonka tarkoitus on ennaltaehkäistä ja poistaa perheessä tapahtuvaa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Sopimus astui Suomessa voimaan vuonna 2015. Sopimus pitää sisällään useita konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, joilla pyritään ennalta-ehkäisemään ja vähentämään väkivaltaa ja auttamaan sen uhreja. Suomi on jättänyt ensimmäisen raporttinsa sopimuksen täytäntöönpanosta ja implementoinnista vuonan 2018. Sopimuksen käyttöönottoa pyritään vauhdittamaan Sosiaali- ja terveysministeriön alaisella Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelmalla (2018-2021).
Lapsen oikeuksien sopimus
YK:n vuonna 1989 syntynyt Lapsen oikeuksien sopimus on lapsia koskeva ihmisoikeussopimus, jonka tärkein tavoite on perusoikeusten – terveyden, koulutuksen, tasa-arvon ja turvan – takaaminen kaikille lapsille. Se koskee syntymästä lähtien kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia. Sen allekirjoittaneella valtiolla on ensisijainen vastuu toteuttaa lasten tarvitsemat perusoikeudet. Suomessa sopimus tuli lakina voimaan vuonna 1991.
Lapsen oikeuksien sopimus syntyi aikana, jolloin lapsi nähtiin aikuiseen nähden vajaana ihmisenä, jota piti suojella haavoittuvuutensa vuoksi. Lapsen oikeuksien sopimus merkitsi merkittävää asenteellista muutosta – siirtymistä lapsen suojelusta lapsen oikeuksien suojelemiseen. Lapsi alettiin nähdä samanarvoisena ihmisenä kuin aikuinen ja lapsuus ainutlaatuisena ajanjaksona ihmisen elämässä. Maailma muuttuu jatkuvasti, joten myös tätä sopimusta kehitetään edelleen vastaamaan sen haasteet.
Sopimus on meille lasten kanssa työskenteleville tärkeä, sillä sen allekirjoittaneet maat raportoivat komitealle lapsen oikeuksien toteutumisen tilasta viiden vuoden välein. Sopimuksen noudattamista valvoo YK:n lapsen oikeuksien komitea, joka antaa epäkohdista maille huomautuksia ja suosituksia niiden parantamiseksi ja poistamiseksi. Me lasten parissa työskentelevät järjestöt olemme oikeutettuja valvomaan lapsen oikeuksien toteutumista.
Lapsen oikeudet ovat kaikkien aikuisten mutta etenkin yhteiskunnallisessa asemassa olevien aikuisten velvollisuuksia. Viranomaisten on kaikissa lasta koskevissa toimenpiteissään ja päätöksissään arvioitava niiden vaikutukset lapseen, otettava huomioon lapsen etu ja kuunneltava lapsen mielipidettä. Vanhemmilla ja huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsensa huolenpidosta ja kasvatuksesta. Tähän tehtävään heillä on oikeus saada tukea, ohjausta ja neuvontaa. Jos vanhemmat tai huoltajat eivät tuesta huolimatta pysty huolehtimaan lapsensa hyvinvoinnista, valtion on turvattava lapselle hyvä hoito sijaishoidon tai adoption kautta.
Sopimuksessa on neljä yleistä periaatetta:
- Syrjimättömyys (artikla 2)
- Lapsen edun huomioiminen (artikla 3)
- Oikeus elämään ja kehittymiseen (artikla 6)
- Lapsen näkemysten kunnioittaminen (artikla 12)
Sopimuksen sisältö voidaan tiivistää kolmeen eri teemaan:
Lapsella on oikeus
- erityiseen suojeluun ja hoivaan (PROTECTION),
- riittävään osuuteen yhteiskunnan voimavaroista (PROVISION)
- osallistua ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti itseään koskevaan päätöksentekoon (PARTICIPATION)
Lisätietoja:
Kuritus on lailla kielletty
Vanhempien kuritusoikeus poistui Suomen laista vuonna 1979. Ruumiillinen kuritus kiellettiin lailla kokonaan vuonna 1984. Lasten oikeuksien sopimus (1991) edellyttää sopimukseen sitoutuneita maita, kuten myös Suomea, takaamaan lapsille mm. väkivallattoman kasvatuksen (esim. artiklat 19 ja 37).
Lasten oikeudet ovat samat kuin aikuisilla. Niin aikuisilla kuin lapsilla on oikeus väkivallattomaan elämään. Lapsella on tämän lisäksi oikeus erityiseen suojaan, tämän suojan tarjoaminen on aikuisen vastuu ja velvollisuus.
Lisätietoja:
Väkivalta ja laiminlyönti kasvatuksessa – Tunnista, puutu & auta