Lapsen tunteet eron keskellä

Vanhempien erosta kuuleminen herättää lapsessa monenlaisia tunteita. Jokainen lapsi reagoi yksilöllisesti eroon. Lapsella on monta tapaa tuntea eikä lapsen reaktioita voi ennustaa etukäteen. Lapselle tulee antaa aikaa käsitellä tunteita ja aikaa puhua niistä yhdessä vanhempien kanssa. 

Toisen lapsen kanssa voi olla vaikea puhua erosta, toinen lapsi taas haluaa jutella asiasta. Lapset voivat käsitellä tunteitaan ensin itsekseen ja vasta myöhemmin vanhempien kanssa. Lapsi ei aina osaa pukea tunteitaan sanoiksi ja voikin näyttää tunteensa käytöksellä, joka voi hämmentää vanhempia. Pienet lapset eivät vielä osaa pukea tunteitana sanoiksi. Kouluikäinen lapsi osaa jo paremmin ilmaista tunteitaan. Murrosikään kuulu luonnollisesti irtiottoa vanhemmista sekä tunteiden ailahtelevuus. Nuori voi myös syyllistää vanhempiaan erosta ja purkaa pahaa oloaan vanhempiin.

Lapsi ei välttämättä halua kuormittaa vanhempia omilla tunteillaan ja pahalla olollaan nähdessään vanhempien surun. Tällöin tunteet ja reaktiot voivat purkautua vasta kun tilanne on rauhoittunut. Lapsen reaktioihin vaikuttavat myös lapsen temperamentti, ikä sekä aiemmat kokemukset erilaisista hankalista tilanteista selviytymisesta. Tärkeätä on, ettei lapsi syytä itseään erosta. Lapsella säilyy turvallinen olo ja hän voi näyttää tunteensa vanhemmalle tietäen, että vanhempi sallii ja kestää ne.

 

Sukulais- ja perhesuhteiden säilyminen

Vanhempien ero ei tuo muutoksia ainoastaan ydinperheen arkeen, vaan se muovaa usein perheen ympärillä olevia sosiaalisia verkostoja. Nämä verkostot koostuvat esimerkiksi sukulaisista, ystävistä ja lasten kummeista. Joskus erossa toisen vanhemman yhteys entisen puolison sukulaisiin ja ystäviin heikkenee tai katkeaa kokonaan. Tällöin myös lapsen yhteydenpito hänelle tärkeisiin läheisiin vaikeutuu ja tämä voi aiheuttaa lapsessa vaikeita tunteita, kuten surua ja ikävää.

Jotta lapsen perusturvallisuuden tunne vanhempien erotessa järkkyisi mahdollisimman vähän, on tärkeää vahvistaa lapsen tunnetta jatkuvuudesta. Kuten Castrén (2012) painottaa, myös perheen sukulaiset ja ystävät voivat ottaa sosiaalisten suhteiden säilymisestä kollektiivista vastuuta. Lapsen läheiset voivat omalla aktiivisuudellaan ja yhteydenpidollaan tukea lapsen perusturvallisuuden tunnetta silloin, kun lapsen perheessä tapahtuu muutoksia.

Uusperheet

Kun kaksi aikuista päättää perustaa uusperheen, tuovat he molemmat mukanaan erilaisia tapoja ja kokemuksia perheestä. Raittilan ja Sutisen (2008) mukaan erilaiset uusperheen kehityskaarta hahmottavat tutkimukset kertovat, että uusperheen identiteetin vakiintumiseen voi kulua 4–15 vuotta. Lapset joutuvat keskelle uusperhettä heti, kun heidän vanhempansa päättävät sen perustaa. Lapset eivät ole valitsemassa itselleen uutta bonusvanhempaa tai -sisaruksia. Lapset joutuvat sopeutumaan, joskus nopeastikin, muuttuviin asumisjärjestelyihin tai perhetilanteisiin. Uusperheissä koetaankin edellä mainituista syistä välillä ristiriitaisia ja haastavia tunteita, kuten sisaruskateutta, mustasukkaisuutta tai epäreiluutta joidenkin asioiden suhteen. Uusperheen eri vaiheissa olisi kaikkien etu, että aikuisilla olisi hallussa tunnetaidot ja kyky huomioida jokaisen perheeseen kuuluvan lasten tunteita.

Toivo

Erosta puhuttaessa on tärkeää luoda samalla lapselle toivoa, että tästäkin elämänvaiheesta selvitään. Vaikka meidän on pysyttävä kiinni todellisuudessa, ei meidän tulisi ikinä menettää unelmiamme. Aikuisen tulee olla esimerkkinä lapselle ja toimia ikään kuin peilinä, josta lapsi voi oppia ja ottaa mallia.

Itsehillintä on hankalien asioiden äärellä välillä hankalaa, mutta sen oppiminen on tarkoituksenmukaista. Aktiivinen kuuntelu luo toivoa, koska lapselle on tärkeää tulla ymmärretyksi ja tuntea itsensä arvokkaaksi. Vuoropuhelussa opimme ja ymmärrämme omat ja toistemme arvot selkeämmin. 

Käytännössä omassa arjessa toivoa voi luoda hyvin pienillä arkipäiväisillä asioilla ja teoilla. Ne voivat olla esimerkiksi:

Kun lapsi toimii oikein, vahvista häntä myönteisesti

Sovitaan arjen säännöt yhdessä ja kunnioitetaan niitä

Iskostetaan rakkautta lapseen lukemalla satuja tai tarinoita

Kohdataan yhdessä erilaisuutta ja kunnioitetaan muita

 

Tunnekasvatuksen periaatteissa korostetaan, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Hyviin tunnetaitoihin kuuluu kyky tunnistaa ja nimetä itsessä ja muissa herääviä erilaisia tunteita ja sekä ilmaista niitä ymmärrettävällä ja turvallisella tavalla. Lapsi oppii tunnetaitoja kokemalla, elämällä ja mallintamalla sekä aikuisia että ikätovereita. Lapsi oppii meiltä elekielemme, käytöksemme ja sanojemme kautta.

Lapsen tunnesäätely taitoihin löytyy paljon hyviä vinkkejä erilaisilta nettisivustoilta. Lapselle on hyvä hakea ulkopuolista apua, jos tuntuu, että itsellä ei löydy työkaluja ja voimavaroja lapsen tunteiden käsittelyyn.

Kirjoittajat: Heljä, Henna, Kristiina ja Tiina. Eroauttamisen abc-koulutus 2023-2024.

Kuvituskuva:unsplash.com Austin