Äidin päihdeongelma on Suomessa yksi yleisimmistä pienten lasten huostaanoton syistä. Kun lapset otetaan huostaan, on tilanne kuitenkin edennyt jo hyvin pitkälle. Päihdeongelmaisten odottavien äitien varhainen hoitaminen ja hoitoon ohjaaminen on tärkeää syntyvän lapsen hyvinvoinnin ja myös äidin kuntoutumisen vuoksi.
Huumeiden käyttäjien kulttuuri on hyvin miehinen, siinä vallitsevat miesten säännöt. Naiset ovat usein alistetussa asemassa. Heitä voidaan kohdella väkivaltaisesti ja käyttää seksuaalisesti hyväksi. Hoito, jota huumeita käyttävät naiset tarvitsevat, onkin erilainen kuin miesten päihdehoito. Naiset, varsinkin raskaana olevat, usein häpeävät ongelmaansa enemmän kuin miehet ja hoitoon hakeutuminen on naisille vaikeampaa.
Naiset tarvitsevat runsaasti psykososiaalista tukea, aikaa ja tilaa, jotta menneet traumatisoineetkin kokemukset on mahdollista käydä läpi ja rakentaa uutta päihteetöntä identiteettiä. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten myönteinen, kannustava suhtautuminen näihin äiteihin on tärkeää. Päihteitä käyttävät äidit tarvitsevat motivoivaa ja kunnioittavaa kohtaamista, siten heidän on helpointa ottaa apua ja tukea vastaan.
Äitien syyllistäminen ei auta
Asenteet päihteitä käyttävää, raskaana olevaa naista kohtaan ovat usein leimaavia. Naista arvioidaan äitinä ja kysymykset kietoutuvat vahvasti kehoon. Päihteitä käyttävän äidin raskaus herättää voimakasta vastustusta. Naisen ruumis, jonka pitäisi tuottaa uutta elämää, näyttääkin
olevan likainen ja elämää vahingoittava. Pahimmillaan raskaana olevaa naista halveksitaan ja jopa vihataan: häntä pidetään jo lähtökohtaisesti epäonnistuneena äitinä ja naisena. Toisaalta häntä ehkä säälitään, koska häntä pidetään alistettuna. Molemmissa tapauksissa hän on marginaalissa, ikään kuin yhteiskunnan ulkopuolella. Häntä kutsutaan ”päihdeäidiksi”, ammattilaiset ja muutkin määrittelevät hänet ongelman kautta.
Huolta odottavien äitien päihteiden käytöstä ei tietysti pidä väheksyäkään. Vauvan kehitys on vaarassa, jos äiti käyttää raskausaikana runsaasti päihteitä. Syyllistävä ja moralistinen asenne ei kuitenkaan paranna odottavan äidin ja syntyvän lapsen tilannetta, vaikka sitä ei tee
yliymmärtävä ja vastuusta vapauttavakaan asenne. Ratkaisua pitää hakea hoitomyönteisemmästä lähestymistavasta, jotta sekä äidin että vauvan ihmisoikeudet toteutuvat. Tällainen lähestymistapa on Ensi- ja turvakotien liiton Pidä kiinni -hoitojärjestelmässä.
Odotusaika on erityistä aikaa
Raskausaika on merkittävä lapsen terveen kehityksen kannalta. Varhaislapsuuden suuri merkitys lapsen niin psyykkiselle kuin fyysisellekin terveydelle on tunnettu jo pitkään. Odotusajan lisäksi ensimmäiset elinvuodet ovat lapsen kehityksessä erityinen herkkyyskausi ja hyvä hoito silloin on tulevaisuuden kannalta tärkeää. Hoitamaton päihdeongelma onkin iso riski kiintymyssuhdehäiriön syntymiselle. Siksi on tärkeää, että äiti saa, päihdeongelman hoidon lisäksi, tukea vanhempana toimimiseen.
Naiselle odotusaika on erityinen jakso, jolloin on luontevaa miettiä omaa elämää ja elämäntapoja. Päihdeongelmaista odottajaa aika motivoi vähentämään päihteiden käyttöä ja tarvittaessa hakemaan apua. Kuntoutuminen päihdeongelmasta edellyttää usein, että odottava äiti saa juuri siihen elämäntilanteeseen sopivaa hoitoa ja tukea. Siinä huomioidaan sekä vanhemmaksi tuleminen että kuntoutuminen päihteistä. Se on mahdollista Ensi- ja turvakotien liiton Pidä kiinni -hoitojärjestelmän ensikodeissa ja avopalveluyksiköissä, joissa kuntoutusmalli on rakennettu juuri odotus- ja pikkuvauva-ajan äideille ja perheille. Vapaaehtoinen hoito, jonka kulmakiviä ovat asiakkaan kunnioittava kohtelu, luottamuksellinen ilmapiiri ja yhteisönä toimiminen, toteutuu Pidä kiinni -ensikodeissa ja -avopalveluyksiköissä.
Syrjäytyminen sukupolvesta toiseen voidaan katkaista
Intensiivisessä Pidä kiinni -kuntoutuksessa asioita tarkastellaan vauvan ja vanhemmuuden näkökulmasta. Tavoitteena on vanhemman mentalisaatiokyvyn vahvistaminen. Sillä tarkoitetaan vanhemman valmiutta ymmärtää lapsen tunteita ja tarpeita. Tutkimuksissa on todettu, että juuri tämä äidin mentalisaatiokyvyn vahvistaminen on yhteydessä siihen, että kuntoutus onnistuu ja vauvan tarpeisiin vastataan riittävän oikein ja oikea-aikaisesti.
Päihdeongelmaisille äideille raskaus voi aina merkitä myös toivoa paremmasta, pontta muutokseen ja syytä huolehtia itsestään. Kun hoidossa päästään hyvään alkuun, mikään ei anna äidille enempää voimia ja toivoa kuin vauvan terve kehitys ja ilo. Päihdeongelmaiset vanhemmat
tarvitsevat tukea siihen, että oppivat asettamaan vauvan etusijalle. Vauvan tarpeisiin vastaaminen mahdollistaa vauvan terveen kehityksen ja vahvan kiintymyssuhteen rakentumisen ja tekee myös vanhemmuudesta palkitsevaa. Hoidon tavoite on taata fyysisesti ja psyykkisesti turvalliset olosuhteet vauvalle sekä tukea vanhempia päihteettömyydessä ja vanhemmuuteen kasvamisessa. Hyvällä hoidolla voidaan katkaista sukupolvelta toiselle siirtyvä syrjäytyminen.
Hyviä kuntoutustuloksia
Pidä kiinni -hoitojärjestelmän kokemukset ja tutkimukset osoittavat, että päihdeongelmaisia odottavia äitejä ja vauvaperheitä kannattaa hoitaa. Raskausaika on erityinen mahdollisuus kuntoutua päihteiden käytöstä ja muuttaa elämää niin, että vauvan terve kehitys voidaan turvata. Pidä kiinni -kuntoutus vähentää huostaanottoja ja antaa vauvalle mahdollisuuden elää omien vanhempiensa kanssa. Suurin osa Pidä kiinni -ensikotikuntoutuksessa olleista äideistä elää päihteetöntä elämää yhdessä lastensa kanssa. Äidit arvioivat kuntoutuksen mahdollistaneen heille elämänmuutoksen ja turvallisuudentunteen vahvistumisen.
Raskaus ja vauva-aika vaikuttavat ratkaisevasti niin vauvan aivojen kuin hänen koko kehitykseensä. Lapsen kokonaisvaltainen kehitys tapahtuu vanhemman ja vauvan varhaisen vuorovaikutussuhteen varassa. Päihdeongelmaisten äitien ongelmat ovat syntyneet vuosien kuluessa ja usein taustalla on äidin jo lapsena kokema kaltoinkohtelu ja omien vanhempien päihdeongelma. Riittävän pitkä kuntoutusjakso tuottaa siis tuloksia. Sillä voidaan saada aikaan huomattavat taloudelliset säästöt, inhimillisestä puolesta puhumattakaan. Kyse on vauvan koko elämästä.
Maarit Andersson, kuva: Shutterstock
Juttu on julkaistu Valkonauha-lehdessä 2/2017.