Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva lainsäädäntö on uudistumassa. Valmistellussa esityksessä on paljon hyvää. Siinä korostetaan lapsen edun ensisijaisuutta, lapsen kuulemista, hänen oikeuttaa säilyttää yhteydet molempiin vanhempiinsa ja hänelle tärkeisiin ihmissuhteisiin. Lähtökohtana on lapsen oikeus turvallisuuteen ja hänen oikeuksiensa toteutuminen.
Eroon liittyy paljon tunteita, epäonnistumisen kokemuksia, pettymystä, vihaa, syyllisyyttä ja joskus myös helpotustakin. Kun aikuiset ovat omien vahvojen tunteidensa vallassa, on suuri riski, että lapsi omine tarpeineen ja huolineen jää huomiotta. Siksi on erittäin tärkeää, että jokaisella eroa miettivällä ja eroavalla aikuisella on mahdollisuus käydä läpi kokemuksiaan, tunteitaan ja tarpeitaan, jotta hän pystyy hoitamaan eron mahdollisimman hyvin kaikkien, etenkin lasten kannalta. Tärkeintä on se, ettei lapsi joudu vanhempiensa riitojen ja kamppailujen välikappaleeksi. Lapsi rakastaa molempia vanhempiaan ja on kohtuutonta, jos hänen edellytetään valitsevan puolensa. Eri järjestöillä ja paikallisilla eroauttamisen verkostoilla on monipuolista apua tarjottavana niin aikuisille kuin lapsillekin. Tietoa eri tahojen avun lähteistä löytyy helposti Ensi- ja turvakotien liiton ylläpitämältä sivustolta apuaeroon.fi.
Erotilanne on lapsen kannalta rankka ja vaikea. Yhteydenpito toiseen vanhempaan voi vaikeutua, koti voi muuttua, ystävyyssuhteet katketa, koulu muuttua. Koko erotilanne aiheuttaa paljon tunnekuormaa ja epävarmuutta. Maaliskuun Erofoorumissa todettiin viisaasti, että emme voi suojella lasta hänen lapsuudeltaan, mutta voimme aikuisina auttaa häntä löytämään keinoja selviytyä siitä ja vaikeistakin tilanteista parhaalla mahdollisella tavalla.
Jokainen lapsi ja lapsuus ovat ainutkertaiset. Se tarkoittaa myös sitä, että Lapsen oikeuksien sopimuksen tärkein ajatus lapsen edun ensisijaisuudesta on käytännön tilanteissa ammattilaisille vaikea.
Haastavuus tulee siitä, ettei ole olemassa yhtä ainutta oikeaa lapsen etua, vaan se on jokaisen lapsen kohdalla tarkkaan ja monipuolisesti punnittava häntä aidosti kuunnellen ja hänen mielipiteensä huomioon ottaen. Tämä merkitsee myös sitä, että on koko ajan kehitettävä uudenlaisia, erityisesti muuhun kuin puheeseen perustuvia, lapsen kuulemisen ja auttamisen menetelmiä erotilanteisiin. Lapsen kuuleminen tarkoittaa myös sitä, että hänellä on oikeus saada tietoa, mitä on meneillään, mitä suunnitellaan ja mitä eri asiat merkitsevät hänen kannaltaan. Siten mahdollistetaan, että lapsella on aidosti mahdollisuus tulla kuulluksi.
Erotilanteissa ja lapsen edun arvioinnissa joudutaan arvioimaan ja ottamaan kantaa myös kahteen vaikeaan asiaan: siihen onko parisuhteessa väkivaltaa tai sen uhkaa eli onko lapsi turvassa ja toisaalta myös siihen, pyrkiikö jompikumpi vanhemmista vieraannuttamaan lasta toisesta vanhemmasta. Näihin kahteen ilmiöön tulee jatkossa pureutua entistä tarkemmin. Liian helposti ajaudutaan tilanteeseen, että kiistetään väkivallan tai vieraannuttamisen olemassaolo. Tarvitsemme entistä enemmän ja parempaa tietoa näistä ilmiöistä, jotta voimme tunnistaa ne, uusien menetelmien kehittämistä näiden arviointiin ja eri tahojen vankkaa yhteistyönä näissä tilanteissa nykyistä paremmin auttamiseksi.
Tuleeko lapsen asema erossa keskiöön- kysymykseen on helppo vastaus: se riippuu meistä kaikista aikuisista, jotka olemme lapsen kanssa erotilanteessa tekemisissä. Lapsen aseman ja tarpeiden keskiöön nousemiselle erossa uudistuva lainsäädäntö luo hyvät puitteet. Se ei kuitenkaan riitä, meidän aikuisten on arjen valinnoissa ja toiminnassa tehtävä se todeksi.
