Mika Lehti toivoo, että Miljalla ja Sasulla olisi kavereita ja että he voisivat hyvin. Tänä kesänä isällä riittää tekemistä, kun kaksi taaperoa touhuaa eri suuntiin.
Sasu (9 kk) seisoo jo tukea vasten ja ensimmäiset askelet ovat tulollaan samaa tahtia kuin ilmat lämpenevät. Pientä treenaajaa pitää vahtia.
– Nyt on just sillain, että kun selän kääntää, niin Sasu saattaa jo kupsahtaa, kuvaa isä Mika Lehti. Iltapäivällä kahden jälkeen, kun päiväunet on nukuttu, Mikan (38) ja lapset tapaa usein ulkoilemassa ”lähileikkarilla”. Milja (1 vuosi 9 kk) viihtyy leikkikentällä.
– Milja on sosiaalinen ja iloinen tyttö, ei voisi parempaa toivoa, kehuu isä. Velipoika Sasun tuuli riippuu päivästä. Mika muistaa vielä hyvin, että Sasu vaati talvella maitoa yöllä parin tunnin välein.
– Unikoulu ensikodilla kesti kolme yötä. Nyt rytmi on hyvä, lapset menevät illalla 8−9 aikaan nukkumaan, kertoo Mika helpottuneena.
Baby Blues -työntekijät auttavat vauvaperheitä voittamaan väsymyksen.
Alvari -perhetyö tuo avun kotiin.
Chat auttaa nopeasti ja helposti, kun perheessä on väkivaltaa, vanhempien erotessa, unipulmissa tai, kun päihteet aiheuttavat huolta.
Pääasia ovat lapset
Tavallinen, hyvä arki on Mika ja Sanna Lehden (27) perheessä tavoittelemisen arvoinen asia.
– Pääasia on, että lapsilla olisi hyvä olla kotona ja kodin ulkopuolella, kuvaa Mika Lehti.
Pitkä hiljaisuus tulee, kun Mikalta kysyy, mitä hän toivoisi lapsilleen.
– Kavereita, tietenkin, että olisi saman ikäistä seuraa.
– Ja vähän isompana, kun he kasvavat, niin voisivat miettiä harrastuksia ja sitä, mihin on kiinnostusta.
Mika itse joutui koulukotiin 7. luokan alussa ja kävi siellä koko yläasteen. Levollinen arki ei ole ollut itsestään selvää. Sanna ja lapset kuuluvat vaikeiden vuosien jälkeiseen uuteen alkuun. Elämän muutti korvaushoito, johon Mika pääsi viisi vuotta sitten. Vanhat tavat ja myös vanhat tutut ovat jääneet taakse.
– Muutama hyvä ystävä on jäljellä. Ne, jotka ovat raittiita.
Yksin ei tarvi murehtia
Paitsi ensikodin unikoulu, perheen apuna on ollut myös Alvari-perhetyö. Se on pian päättymässä. Mikaa ja arkea haastavat jaksot, jolloin korvauslääkitystä ei ole. Se perheessä on sovittu, että lasten aikana Mika ei ole humalassa. Tukiverkko on onneksi vahva. Huolia voi jakaa omien ja vaimon sukulaisten, lasten kummien ja kavereiden kanssa.
– On apuja, ei tarvi yksin jäädä murehtimaan, kuvaa Mika. Lapset ovat myös muuttaneet hänen suhtautumistaan alkoholiin.
– He ovat motivaatio olla selvin päin. Heidän kanssaan on hyvä olo muutenkin.
Kesän alussa Mika aloittaa kuntouttavan työtoiminnan kautta työn ravintola-alalla. Ala on tuttu.
– Tykkään tehdä ruokaa ja teen sitä kotona. Vähitellen on myös hyvä saada jotain tekemistä kodin ulkopuolella.
Juttu on julkaistu Enskassa 2/2017. Teksti: Essi Lehtinen, kuva: Susanna Kekkonen.