Koronakriisi on syventänyt jo pitkään jatkunutta hoivakriisiä, mutta myös tehnyt näkyväksi hoivan ja huolenpidon elintärkeän merkityksen ihmisille sekä yhteiskunnan ja talouden toiminnalle. Koronakriisi ja siihen liittyvät elvytystoimet ovat mahdollisuus tuoda sosiaalinen uusintaminen talouspolitiikan ytimeen ja nähdä hoiva investointina, kuten hyvinvointitaloudessa ajattelemme.
”…nopealiikkeisen arjen auttamisen ja huolenpidon merkitys on tullut vahvasti esiin kriisin aikana.”
Laadukkaat ja kaikkien saatavilla olevat julkiset sosiaali-, terveys-, sivistys- ja pelastuspalvelut ovat kirjaimellisesti elintärkeitä. Koulun, päiväkodin, sosiaalityön, muiden palvelujen sekä järjestöjen nopealiikkeisen arjen auttamisen ja huolenpidon merkitys on tullut vahvasti esiin kriisin aikana. Normaalitilanteessa hoiva ja huolenpito on kuin näkymätön yhteiskuntaa kannatteleva voima, jota oletetaan olevan tarjolla automaattisesti ja ilmaiseksi tai ainakin mahdollisimman halvalla. Koulujen ja päiväkotien ajoittainen sulkeminen, monien palvelujen keskittyminen koronan hoitamiseen, lasten lisääntyneet sairauspoissaolot ja vanhusten tarvitsema apu ovat lisänneet kodeissa palkatta tehtävää huolenpitoa. Tilanne on pistänyt palvelujen työntekijät, mutta myös perheet ja omaiset erittäin koville.
Sosiaalisella uusintamisella tarkoitetaan elämää ylläpitävää työtä ja toimintaa, jota ilman yhteiskunnat ja talous eivät pyörisi. Sosiaali- ja terveydenhuolto, sivistyspalvelut palkkaa vastaan ja palkatta tehtävä kotityö, palkaton hoiva, naapuriapu ja järjestöjen toiminta ovat kaikki uusintavaa työtä. Niiden merkitys nähdään usein vasta silloin, kun niitä ei ole saatavilla. Kapea-alainen ymmärrys taloudesta on merkinnyt sitä, että palvelut ja hoiva nähdään kuluna, jota pitää hillitä tai pahimmillaan leikata. Tarvitsemme ajattelutavan muutoksen. Talous ei pyöri ja ihmiset eivät pärjää ilman näitä investointeja.
”Hyvinvointialueet eivät pärjää ilman järjestöjen osaamisen rakentamista osaksi tulevaisuuden sote-keskuksia, perhekeskuksia ja ihmisille saumattomien palveluketjujen rakentamista.”
Pärjäämistä tukevaa, elämää uusintavaa ja sosiaalisia suhteita ylläpitävää työtä tehdään erittäin paljon Suomessa olevassa 11 000 sote-järjestössä vapaaehtoistoimintana, vertaistukena ja vankkana ammatillisena palkattuna työnä. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminta koskettaa jossain vaiheessa useimpien suomalaisen elämää tukena kriiseissä, vertaistukena tai hyvinvointia lisäävänä arjen tukena ja järjestöjen monimuotoisina palveluina. Tämä osaaminen tulee ottaa voimavaraksi hyvinvointialueita rakennettaessa. Hyvinvointialueet eivät pärjää ilman järjestöjen osaamisen rakentamista osaksi tulevaisuuden sote-keskuksia, perhekeskuksia ja ihmisille saumattomien palveluketjujen rakentamista.
Viime vuosi oli erittäin haastava monille lapsille, nuorille ja perheille. Sellaisetkin, jotka normaalissa tilanteessa pärjäävät hyvin, ovat joutuneet voimiensa rajoille, keskinäiset suhteet ovat kuormittuneet ja mielenterveyden haasteet koskettavat entistä laajempaa joukkoa ihmisiä. Paljon avuntarvetta on jäänyt kotien seinien sisälle. Erittäin myönteinen asia viime vuodessa on se, että me Ensi- ja turvakotien liiton järjestöperheessä olemme onnistuneet jälleen auttamaan ennätyksellisen suurta määrää ihmisiä.
”Auttamistyöllämme on tulosten mukaan selkeitä myönteisiä vaikutuksia avun piirissä olevien hyvinvointiin.”
Olemme kolmen vuoden ajan kehittäneet toimintamme vaikutusten osoittamiseen liittyvää vaikuttavuus esiin -mittaristoa. Tietoa on kerätty erilaisten avopalveluiden ja ympärivuorokautisen avun piirissä olevilta osaksi asiakastietojärjestelmää. Tuen piirissä olevat ovat arvioineet tuen aikana useita kertoja, onko tilanne helpottunut sen asian suhteen, miksi apua on haettu, miten arjen toiminnoista suoriudutaan, sosiaalisia suhteitaan, turvallisuuden kokemustaan ja toiveikkuuttaan tulevaisuuden suhteen.
Auttamistyöllämme on tulosten mukaan selkeitä myönteisiä vaikutuksia avun piirissä olevien hyvinvointiin. Noin kaksi kolmesta tuen piirissä olevasta arvioi hyvinvointinsa parantuneen. Kaikissa asioissa tapahtui myönteistä muutosta. Erityisen suuri myönteinen muutos tapahtui sen asian suhteen, miksi apua haettiin. Hyvin merkittävällä tavalla tapahtui myös muutosta tulevaisuuden toiveikkuuden suhteen. Oman elämän muuttumisen ja pärjäämisen kannalta toivo paremmasta on tärkeä muutosta kantava voima. Voimme tulosten pohjalta osoittaa, että apumme piiriin tulevat ihmiset hyötyvät saamastaan avusta ja heidän tilanteensa paranee. Toimintamme on siis tuloksekasta ja ihmisten pärjäämistä tukevaa.
Hyvää ja toiveikasta alkanutta yhteistyön vuotta!
