”Tilaisuudessa itselleni merkittävintä oli vertaistuki ja muiden eronneiden kanssa keskustelu”. Tämän kaltainen kommentti tulee usein vastaa Eroneuvo ja vertaiskahvila toiminnan kävijäpalautteessa. Vapaaehtoiset, erostaan jo selvinneet vanhemmat, antavat aikaansa ja tukeaan erokriisin silmukassa parhaillaan oleville vanhemmille. Mutta mitä vapaaehtoiset itse ajattelevat omasta roolistaan? Minna ja Sari kertovat oman tarinansa, mikä innosti mukaan toimintaa ja mitä vapaaehtoistyö tekijälleen antaa.

Vertaiskahvila asiakkaasta vapaaehtoiseksi

Oman eroni aikaan luin lehdestä jutun kohtaamispaikasta eronneille vanhemmille ja päätin mennä tutustumaan tähän vertaiskahvila toimintaan. Kävin kahvilailloissa useamman kerran, koska siellä sain käsitellä eroani minulle sopivalla tavalla, kuunnellen ja keskustellen. Sain tarvitsemaani vertaistukea erosta selviytymisen tueksi, sillä erotessani itsestäni tuntui siltä, ettei kukaan muu voi ymmärtää samalla tavoin eroamiseen liittyviä tunteita kuin ihminen, joka on kokenut samaa.

Kun omasta erostani oli kulunut aikaa, halusin edesauttaa kahvila toiminnan jatkumista liittymällä itse vertaiskahvilaa ylläpitävien vapaaehtoisten joukkoon. Tässä vapaaehtoistoiminnassa saan auttaa erotilanteessa eläviä vanhempia ja antaa heille mahdollisuuden keskustella ja tavata toisia vanhempia. Itselleni tässä toiminnassa antoisinta on tavata erilaisia ihmisiä ja kuulla heidän tarinoitaan. On ihana kannustaa kävijöitä sekä jakaa hyviä vinkkejä, joista olen itse saanut apua. On ihana myös nähdä, että pystyy auttamaan jo pelkällä läsnäololla kahvilailloissa. Oma elämänmottoni onkin nykyään se, että ”elämä on yhtä opettelua ja asioilla on tapana järjestyä”.

Oma eron kokemukseni on hyödyksi muille

Noin reilu vuosi eroni jälkeen huomasin facebookissa ilmoituksen, jossa kysyttiin: ”Oletko eron kokenut vanhempi”? Oletko ajatellut, että kokemuksesi voisi olla merkityksellinen ja siitä voisi olla hyötyä toisille?”. Otin yhteyttä toimintaa järjestävään tahoon ja kävin haastattelussa, jonka perusteella minut hyväksyttiin vapaaehtoiskoulutukseen. Koulutuksessa kävimme läpi omia erokokemuksia sekä opimme, millä tavalla näistä kokemuksista ja tavoista selviytyä voisi olla hyötyä muille. On ollut huikeata huomata, kuinka kipeästä ja alkuun jopa hiukan hävettävästä asiasta on tullut vapaaehtoistoiminnan kautta positiivinen asia. Tässä toiminnassa oma eronkokemus on voimavara, jota voi käyttää toisten tukemiseen. Voimavara, jolla voi osoittaa, että erosta selviää ja että erosta voi seurata myös hyviä asioita.

Alkuun Eroneuvo-tilaisuuksissa omaa roolia luonnollisesti jännitti ja mietin, osaako sitä tukea toisia. Pian opin ja oivalsin, että vapaaehtoisilla on tärkeä rooli tilaisuuden onnistumisen kannalta ja huomasin, että tämä tuntuu itsestä hyvältä tavalta tehdä vapaaehtoistyötä. Minulle on ollut upeata se, että pystyn olemaan avuksi tai ainakin antamaan toivoa omalla esimerkilläni. Vaikka erot ja eroihin johtaneet syyt ovatkin erilaisia, erossa läpikäytävät tunteet ovat kuitenkin usein hyvinkin samankaltaisia: epäonnistuminen, häpeä, suru, pelko, epävarmuus ovat usealle eroavalle tuttuja.

Olen myös huomannut, että jokainen Eroneuvo-tilaisuus on aina ainutlaatuinen kokonaisuus, joka koostuu erilaisten ihmisten kohtaamisista ja keskusteluista. Tähän vapaaehtoistoimintaan osallistuminen on ollut itselleni antoisaa ja aina on ollut mukava lähetä vapaaehtoisvuoroon.

Erovertaisena voi toimia Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksissä. Vapaaehtoisille tarjotaan maksuton peruskoulutus sekä vuosittaista virkistystoimintaa.

Kirjoittajat:

Vertaiskahvila vapaaehtoinen Minna
Eroneuvo vapaaehtoinen Sari
Ero lapsiperheessä suunnittelija Päivi Hietanen