”Yritin ja yritin puhua mun lapsen tilanteesta, mutta …” ”Se oli lamauttavaa, kun
huomas, ettei kukaan kuule tai välitä…” Isät kokevat edelleen usein, ettei heidän ajatuksensa ja huolensa tule kuulluksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Kokemuksemme mukaan isien huoli on todellinen ja sitä tukevat tutkimukset.
Miestyön kehittämiskeskuksessa halusimme tehdä asialle jotakin. Saimme ajatuksen ”ilosanoman levittämisestä” sosiaali- ja terveydenhuollon opiskelijoille ja ammattilaisille. Edelleen jatkuvien, ammattikorkeakouluissa toteutettavien Vahvista isyyttä- seminaarien pohjalta uskaltaa jo jotain todetakin, ainakin osallistujien suulla:
”Tärkeää asiaa, jota ei aina tule pitäneeksi tarpeeksi mielessä..” Isät yhtä tärkeä kuin äitikin lapselle..” ”Taisin olla vähän ennakkoluuloinen…” ”En tiennyt tästä materiaalista …” ”Onko tätäkin tutkittu?”
Olemme tavoittaneet 1500 sote-alan opiskelijaa ja ammattilaista 17 paikkakunnalla vuosien 2015–2016 aikana. Saamamme palautteen mukaan seminaarit ovat tulleet todella tarpeeseen. Jo lyhyt, puolenpäivän seminaari on aktivoinut osallistujien ajattelua ja laittanut miettimään omia ja työpaikan toimintatapoja. Isien kanssa työskentelyn pitäisi olla arkipäivää ja isät tulisi ottaa aina mukaan, niin ei aina ole. Emme väitä, että olemme ratkaisseet kaikki ongelmat, mutta osallistujien into ja virittäytyneisyys isäasialle lupaa hyvää.
Miksi työntekijän kannattaa ottaa isät mukaan työskentelyynsä? Ensinnäkin siksi, että isiltä saa erilaisia näkemyksiä ja ratkaisumalleja asioihin kuin pelkästään äitiä kuuntelemalla. Kun työntekijänä haluat saavuttaa paremmin tavoitteesi, ota isä mukaan työskentelyyn. Kun isä ymmärtää, mihin muutoksella pyritään ja toimii samansuuntaisesti muun perheen kanssa, saavutat todennäköisemmin työskentelytavoitteesi.
Itsekin oppii aina uutta. Osallistujat ovat haastaneet meitä myös kouluttajina. Kun olemme ” puhuneet mies- ja naistapaisesta toiminnasta” ovat koulutettavat ihmetelleet. Yrittäessämme purkaa stereotypioita, onko käynyt kuitenkin niin, että olemme tahtomattamme vahvistaneet tai uusintaneet stereotyyppistä ajattelua? Pitääkö ”miehet sitä, naiset tätä” – valtavirtailtavasta puheesta pyrkiä pois vai menemmekö silloin liian kauaksi arjesta? Samaa asiaa pohtii Paperi T.
Kiitos kaikille osallistujille mielipiteistänne, huomioimme ne päivittäessämme seminaaripakettiamme.
Loppuun hyvät uutiset työntekijöille/opiskelijoille! Jos emme vielä ole käyneet teidän organisaatiossa tai paikkakunnalla, niin meidät voi tilata paikalle ottamalla yhteyttä!
