isana_blogiMiks kaikki noissa valokuvissa on naisia, tuntuu vähän oudolta istuu tässä niiden edessä?” Isän kysymys viritti Helsingin ensikodin isäryhmäläiset innostuneeseen keskusteluun. Aloittelimme ensimmäistä ryhmäkertaa ja heti mentiin suoraan asiaan. Näin kokemukseni mukaan usein käy miesten kanssa työskennellessä!

Ryhmätilamme seinällä oli todellakin kuvia merkittävistä naisista ensikotihistoriassa. Miehiä ei tässä historiassa esiinny perustajina, eikä heitä ollut asiakkainakaan. Miehet antoivat lapselle elämän, mutta eivät olleet aktiivisessa roolissa heidän elämässään.  Muutos nykytilanteeseen on suuri. Nykyään noin joka toisessa Helsingin ensikodin perheessä isä on perheensä kanssa ensikodissa.

Historiasta siirrymme pohtimaan, millaista isien on olla ensikodissa. Isien vastaukset ovat hyvin myönteisiä.  Heille on tärkeää olla ensikodissa perheensä kanssa. Heistä on itsestään selvää, että vaikeassa elämäntilanteessa tukea tarvitsee koko perhe. Isät haluavat tehdä asiat toisin kuin omat isänsä luomalla lapseensa hyvän suhteen ja olemalla näin merkittäviä henkilöitä heidän elämässään. Koska isyyteen ei ole toimivaa mallia, ryhmän tärkeimmäksi anniksi nousi vertaistuki, mahdollisuus kuulla ja vaihtaa ajatuksia isyydestä toisten isien kanssa.

Muutos isän roolissa on ollut suuri, mutta isätutkijoiden mukaan palvelut tulevat edelleen jäljessä. Perheille tarjottavissa palveluissa tarvitaan edelleen sekä asennemuutosta että sukupuolisensitiivisempää työotetta. On tärkeää tukea isiä luomaan omanlaistaan isyyttä eikä määritellä sitä heidän puolestaan. Miestyön kehittämiskeskuksessa järjestämme ammattikorkeakouluissa puolen päivän seminaareja näistä aiheista. Kannustamme sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita ja ammattilaisia vahvistamaan isyyttä ja esittelemme työkäytäntöjä, jotka huomioivat isät paremmin. Asian äärelle pääsee jo esittämällä itselleen kysymyksen: miten huomioin työssäni miesten/isien tarpeet ja miltä työympäristöni näyttää miesten silmin?

Ensikodin nykykäytäntöjä pohdittaessa tuli esiin toive: ”Oishan se kiva, jos isillekin olisi tarjolla jotain toimintaa, kun äideille on kynsien laittamista”. Vaikka isyys on näille miehille selvästikin tärkeä asia, kaipaavat he myös pieniä irtiottoja ensikotiyhteisön odotus-, synnytys-, vauva-, parisuhde- ja vanhemmuuskeskusteluista. Isät haaveilivat mahdollisuudesta vetäytyä hetkeksi ”luolaan”, tekemään välillä jotain ihan muuta, itsekseen tai yhdessä toisten miesten kanssa.

Isäryhmän vetäjinä oli ensimmäistä kertaa kaksi naista. Näin se helposti on sosiaalialan naisvaltaisilla työpaikoilla. Se ei saisi kuitenkaan estää isien näkemistä myös miehinä. Isäryhmän päättäjäisissä isien toiveet huomioitiin musiikkivalinnoissa. Aluksi kuuntelimme lastenlauluja, mutta ilta huipentui isien toiveesta ilmakitarointiin vauvoilla hevimusiikin tahdissa. Ja hauskaa oli kaikilla! Vaikka asioita on hyvä tarkastella monella tasolla, alkuun auttaa jo tilannetaju ja toiminnan tarkastelu eri perheenjäsenten näkökulmasta.

Sari Hellstén

Kirjoittaja: Sari Hellstén

Sari Hellstén työskenteli Vanhempi vankilan portilla -hankkeen projektipäällikkönä ja miestyön suunnittelijana Ensi- ja turvakotien liitossa. Nyt hän on siirtynyt toisiin tehtäviin.