Leikissä on meille kaikille jotain tuttua. Siihen liittyy monenlaisia mielikuvia ja muistoja. Lapselle ja aikuiselle ne merkitsevät vähän erilaisia asioita. Lapselle leikki on oppimista ja tulevaisuutta. Lapselle leikki on kehityksen ehto. Aikuiselle se taas on paluuta ajassa taaksepäin. Aikuisen leikki on enemmän mielialan virittämistä ja viitsimistä. Se on huumorin kaltainen itsestä etäännyttämisen ja ikävän karkottamisen väline.
Leikkipäivä 14.5. kannustaa aikuisia heittäytymään leikkiin ja olemaan läsnä lapselle. Yhdessä leikkiminen tuo suunnattomasti iloa lapselle, mutta auttaa myös aikuista jaksamaan.
Lapselle leikki on totta ja leikkiminen tekee mahdottoman mahdolliseksi. Hän harjoittelee elämässä tarvittavia taitoja leikkien. Lapsi seuraa, mitä hänen lähiympäristössään tapahtuu. Leikkimällä hän kokeilee ja tutkii. Lapsi ottaa erilaisia rooleja. Tarkkasilmäinen vanhempi tunnistaa jo pienessä lapsessa omia tapojaan, äänenpainojaan, ilmeitään, liikkeitään. Leikin sisältö ei tule tyhjästä, se tulee lapsen kokemusmaailmasta. Leikkiessään lapsi ajattelee, testaa tunteitaan, mittelee itseään muiden kanssa.
Leikki on myös väylä vuorovaikutukseen, keino olla ja tehdä yhdessä. Roolit yhteisleikeissä eivät ole sattumaa. Ne tulevat todellisesta maailmasta. Joukon johtaja saa tavallisimmin sankarin roolin ja hiljaisimmat ovat enemmän taustahenkilöitä tai lemmikkieläimiä. Leikkipäivän tapahtumissa on tarjolla hyvin monenlaista toimintaa, johon erilaisten leikkijöiden on helppo tulla mukaan. Ei siis ole väliä, oletko hieman ujompi vai joukon rämäpää, leikkipäivänä voi leikkiä juuri sitä omaa lempileikkiään.
Leikki on vapaaehtoista toimintaa. Siihen ei voi pakottaa. Leikki on samanaikaisesti sekä ennakoimatonta että säännönmukaista ja kuvitteellista. Lapsi luo leikkiessään mielikuvitusmaailmaa. Hänen aistinsa ja mielensä keskittyy leikkitoimintaan. Leikki erottuu tavallisesta elämästä, vaikka sen sisältö tuleekin usein siitä.
Leikkikulttuuria voidaan kuvata neljällä perustyypillä: kilpailu, sattuma, kuvittelu ja huimaus. Kilpailussa olennaista ovat säännöt, jotka antavat kaikille leikkijöille yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet. Näitä ovat esimerkiksi Tervapata tai värileikki. Sattumassa taas leikkijää kohtaa onni tai epäonni ja se ei ole riippuvainen leikkijän ominaisuuksista. Noppapelissä voittaa sattumalta. Kuvitteluleikeissä leikkijä luopuu omasta persoonallisuudestaan ja ottaa roolihahmon. Tuttu kuvitteluleikki on kotileikki. Huimauksen tunnetta tuottavat keinuminen, liukuminen, kutittelu ja hulluttelun puuskat.
Nykylapselle leikkiminen tarkoittaa useimmiten sitä, että hän ottaa leluvarastostaan jonkun välineen ja rupeaa puuhaamaan sen kanssa. Aikaisemmin leikki sujui lähestulkoon ilman välineitä. Lapsi käytti jalkojaan, käsiään, ilmeitään, eleitään. Hän hyppi, juoksi, piiloutui, kokeili voimiaan ja notkeuttaan, matki eläimiä sekä toisteli ammoin opittuja, mitään tarkoittamattomia sanoja, kuten brumbrum rellaa, reka, reka rallaa tai hura hura häitä. Vaikka leikkiin on hieman muuttanut muotoaan, leikin ilo on ja pysyy, ajasta huolimatta.
Sanonta, että leikki on lapsen työtä, on saanut alkuperänsä matkimisesta. Aikaisemmin, kun lasten ja aikuisten maailmat olivat lähempänä toisiaan, lapset saattoivat seurata läheltä vanhempiensa työtä. Kuin vaivihkaa lapset oppivat työssä tarvittavia taitoja ja käsittelemään työvälineitä. Nyt on toisin. Vanhempien työ tapahtuu etäällä, poissa lasten silmistä. Yksi asia on vielä aika samoin, kotona syödään ja tehdään ruokaa. Käydään myös kaupassa ja joskus lääkärissä.
Arjen kiireissä unohtuu usein pysähtyminen ja hauskanpito. Valtakunnallista Leikkipäivää vietetään 14.5. ja tuolloin haastetaan kaikkia aikuisia ja lapsia yhteiseen leikkiin. Leikkipäivä tekee arjesta irrottautumisen helpoksi. Mahdollisuuksia on monia: mene lasten kanssa Leikkipäivän tapahtumaan leikkimään tai järjestä itse oma leikkipäivä ja kutsu naapurit mukaan!
Kirjoittajat: Sinikka Kuosmanen ja Emmi Hela
