Syyllisyys, häpeä ja epätoivo liittyvät usein lamauttavina tunteina raha -asioihin, erityisesti silloin, kun niiden hoitamiseen liittyy pulmia ja ne jollain tavalla koskettavat lapsia ja vanhemmuutta.
Edellisessä blogissani viittasin THL:n ja Turun yliopiston yhteistyönä tekemään tutkimukseen, jossa oli osoitettu se, että lapsuudenaikainen köyhyys havaittiin sitä vakavammaksi, mitä nuorempana lapsi oli sen kokenut ja mitä pidempään köyhyysjakso perheessä oli kestänyt. Tutkimuksessa todettiin myös seuraavaa: ”Taloudellisten vaikeuksien kanssa kamppailevia lapsiperheitä pitäisi tukea monella tapaa, korottamalla etuuksia ja auttamalla vanhempia arjen sujumisessa. Investointi ensimmäisiin elinvuosiin on tärkeää niin hyvän lapsuuden itseisarvon takia kuin myös siksi, että se tuottaa tulevaisuuden hyvinvointia”.
Ennaltaehkäisevä ja varhainen tuki on kaikkien osapuolien kannalta monella tapaa edullisempaa, kuin korjaava tuki, johon tarvitaan raskaammat toimet ja kalusto. Vauvan näkökulmasta varhaisen tuen arvoon liittyy paljon inhimillisiä puolia. Niiden arvoa ei voi edes mitata rahassa. Panostus varhaisessa vaiheessa tuottaa säästöjen lisäksi parempaa elämänlaatua niille pienille elämän aluille, jotka eivät vielä itse millään tavalla kykene itsestään huolehtimaan ja jotka ovat tulevaisuutemme aikuiset.
”Vauvan näkökulmasta varhainen tuki on mittaamattoman arvokasta.”
Sosiaalityöntekijän sijaisuutta tehdessäni kysyi eräältä tuoreelta isältä, että puhutaanko rahasta. Hän katsoi kysyvästi, ehkä jopa anovasti, että onko pakko. No sitä sitten yhdessä pohdittiin ja todettiin, että pakkohan se on ja kyllä sitä jotenkin käsittelimmekin. Toisen ihmisen kokemia tunteita raha-asioihin liittyen on vaikea tietää. Ennakkoon ei voi arvata mitä puheeksi ottaminen asiakkaassa herättää. Sen tiedämme, ettei syyllistäminen, häpeän ja epätoivon lisääminen auta ketään. Mietin miten ottaa esiin asia, joka jo ajatuksenakin saattaa aiheuttaa näitä tunteita? Muistammeko, että vaikka asiat olisivat kuinka pielessä tahansa, muutos on aina mahdollinen?
Tätä isää ajatellen toivon, että olisin silloin osannut huomioida rahan muutenkin kuin vain tulo-, meno- tai maksuvälineenä. Tunnen häpeää, mikä aiheuttaa taas poskien kuumotusta, kun muistelen tätä. Olisi helpompi ohittaa koko aihepiiri, kun ei halua lisätä ahdistusta ei toisen tai omaa. Puheeksi ottamisen jälkeen huomaa, että siitä asiasta, josta ei halua puhua, on tärkeää puhua. Haluan kuitenkin itsemyötätuntoisesti ajatella, ettei se tilanne sen tuoreen isän kanssa täysin pieleen mennyt, sillä toisen auttamiseen ja tukemiseen vaikuttavat myös monet eri tekijät. En silloin ymmärtänyt raha-asioiden monitahoisuutta, mutta halusin olla avuksi ja tueksi. Tärkeää ihmissuhdetyössä on hyväntahtoisuus toista kohtaan ja kiinnostus hänen ajatuksistansa. Toivon, että tälle isälle jäi edes hyvä kokemus kohtaamisesta, silloin ei täysin pieleen mennyt.
Olenko muistanut tarkastella omaa suhdettani rahaan?
Työntekijänä taloudenhallinnan puheeksi ottaminen ja tarkasteleminen asiakkaan kanssa on tarpeellista ja perusteltua useasta näkökulmasta. Sen vuoksi onkin tärkeää pohtia rahaan liittyviä ilmiöitä ja asioita laajasti.
Sen lisäksi, että miettii, miten asiakkaan kannalta puheeksi otto tapahtuu mahdollisimman luontevasti ja avoimesti, on hyvä tarkastella myös omaa suhdetta ja asenteita rahaan. Raha-asioista puhuminen voi ahdistaa itseä etenkin, jos oma taloudellinen tilanne ei olekaan hallinnassa, tai siihen liittyy lapsuudessa opittua häpeää tai kulttuurista omaksua vaikenemista.
Kokemuksellista puolta voi työntekijänä pohtia omiin raha-asioihin liittyvien kipukohtien kautta. Pohdittavia kysymyksiä on esimerkiksi: Miten ja millaisessa hetkessä voisin niistä puhua? Olisiko rahasta helppo puhua jo ensimmäisen kerran kysyttäessä? Pelkäänkö kysyjän reaktiota kertoessani hänelle koko totuuden, miten kestän häpeän tunteen, uskaltaisinko? Vai ohittaisinko kysymyksen ensin, vastaisin vain epämääräisesti jotain, testaisinko luottamusta työntekijään, onko hän puolellani vai kannustaisiko ottamaan vain itseäni niska kiinni, kaikkihan on minun omaa syytäni vai onko? Ehkä kertoisin vasta myöhemmin, joskus kun tilanne olisi sopiva, vaikka juuri silloin ei edes kysyttäisi. Ehkä silloin, kun uskallan luottaan ja olla avoin, kun toisella on aikaa minulle.
Oman rahasuhteen ja asenteiden pohtiminen sekä työstäminen auttaa meitä tunnistamaan omat vahvuutemme ja kompastuskivemme.
Mitä siis vastaan kysymykseen, miten otan raha-asiat puheeksi syyllistämättä? Valitettavasti yksinkertaista ja kaiken kattavaa vastausta en tiedä. Mutta tiedän, miten iso merkitys tasavertaisella ja dialogisella asiakkaan kohtaamisella on. Se on mahdollinen, kun työntekijä on käsitellyt puheeksi otettavan asia jollain tapaa itsensä kanssa. Oman rahasuhteen ja asenteiden pohtiminen sekä työstäminen auttaa meitä tunnistamaan omat vahvuutemme ja kompastuskivemme. Avoimuus asian edessä mahdollistuu sen käsittelemisen kautta. Puheeksi otto helpottuu, kun meillä on valmiiksi keinoja, joilla voimme tukea ja auttaa, jos asiakas sitä tarvitsee. Kannattaa luottaa prosessiin eli siihen, että asian puheeksi ottaminen, kuunteleminen ja kuuleminen ovat ensi askeleet muutokseen.
Stressistä säätelyyn -hanke tulee kolme vuotisen hankkeen aikana tuottamaan materiaalia ja tietoa perheille ja ammattilaisille, jotta voimme yhdessä paremmin tukea vauvaperheiden pärjäämistä taloudellisista haasteista johtuvan stressin kanssa. Hankkeen tarkoitus on myös tuottaa enemmän puhetta vauvaperheköyhyydestä ja murtaa tabua rahan puhumisesta sen monitahoisten merkitysten kautta. Puhutaan rahasta, vaikka se poskia kuumottaakin.
Satu Vesisenaho
projektityöntekijä Stressistä säätelyyn – hanke
Lue myös:
Rahahuolista puhuminen ei ole helppoa
Raha koskettaa kaikkia
Perheen talous ja vauva
Lähteet:
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2018. https://thl.fi/fi/-/vauvaikaisen-perheen-koyhyys-vaarantaa-nuoruuden
Martat: https://www.martat.fi/marttakoulu/omat-rahat/
Takuusäätiö: https://www.takuusaatio.fi/
